sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Voiko koira olla liian kiltti? Kun ohjaajan on aika katsoa peiliin.

Toko on laji, missä koiran tulee olla keskittynyt, hyvässä vireessä ja innokkuudella työskentelvä yksilö. Samaan aikaa täytyy olla keskittynyt ja esimerkiksi malttaa haistaa kaikki tunnistusnoudon kapulat läpi, mutta olla valmis juoksemaan täyttä vauhtia määrätylle paikalle seuraavassa sekunnissa. Tämä vaatii koiralta kuuliaisuutta, hyvää virettä ja motivaatiota, sekä oikeaa asennetta. 

Flatin kanssa saa useimmiten tehdä paljon työtä juuri tuon hyvän vireen ja motivaation kanssa. Flatti on pohjimmiltaan suhteellisen vilkas koira, mutta toko ei sen luonteinen laji, jolloin matalavireisyys usein näyttäytyy sähläämisellä ja keskittymättömyydellä. Toisaalta flatti on myös hyvin kiltti koira, ja joillakin saadaan tehdä paljon työtä saadakseen oikean asenteen ja jopa hieman aggressiota esiin.



Simon kanssa treenaaminen on, erinäisistä henkilökohtaisista syistä, jäänyt vähän vasemman käden pikkurillille. On ollut terveyshuolia ja leikkauksia, jotka eivät ole juurikaan parantanut treenimotivaatiota hänen suhteensa. Tästä syystä minulla on nyt kotona kaksi vuotias flatti, jonka kanssa emme edelleenkään ole startanneet kokeessa, ja matka sinne on vielä pitkä. Simo on kuitenkin aina ollut flatiksi hyvin keskittymiskykyinen ja aika kiltti koira, mutta kuitenkin sopivan kokoisella moottorilla asennettuna. Viime aikoina olen kuitenkin kunnostautunut Simon suhteen, ja asetin itsellemme tavoitteeksi startata flattien tokomestaruudessa huhtikuussa. 



Enemmän treeniä -enemmän ongelmia

Rupesimme treenaamaan kunnolla tätä tavoitetta kohti. Mutta kuinkas ollakaan, mitä enemmän treenasin sitä enemmän pinnan alla ollut, treenejämme hiukan häirinnyt pikkuruinen ongelma kasvoi, kunnes jouduin tarttumaan härkää sarvista toteamalla, että meiltä puuttuu kokonaan pohja treenaamiseen. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut paljon, mutta valitettavasti tämä koskee myös treenatessa. Hän teki työtä käskettyä, mutta puolella sydämellä, nätisti perässä tassutellen. Yritin hetsata leluilla ja nameilla ja käyttää kaikki kikka kuutoset, mutta en vain saanut Simon sisäistä, horroksessa olevaa karhua heräämään. En keksinyt tähän muuta syytä, kun että Simosta on kerta kaikkiaan tullut liian kiltti. 


Kun huomasin tulevani kotiin kertomaan useaan kertaan, että treenit menivät muuten hyvin, mutten saanut Simoa toimimaan haluamani tavalla, totesin että on aika tehdä jotain. Laitoin viestiä luottokoutsillemme, Mariannelle, joka lupasi auttaa meitä. Selitin ongelmamme hänelle, ja kerroin, etten keksi muuta tapaa kuvailla koiran tekemistä, kun että hän on liian kiltti. Yksi ilta, reilun tunnin treeni, paljon testailua sinne tänne ja iso purkki nameja, mutta iso kivi putosi harteiltani ja tunsin, että ehkä Simosta vielä tulee tokokoira. 

Totesimme, että nyt keskityn motivaation nostattamiseen erilaisilla tempuilla ja leikillä kentällä. Virettä voi muunmuassa nostattaa haukuttamalla Simoa (vinkkejä miten tätä opetetaan otetaan siis vastaan! Ruoan kanssa kun se ei toimi...). Palkkaan myös Simoa aina, kun hän on aktiivinen minua kohtaan. Olen opettanut myös häntä pomppimaan minua kohti käskystä. Kentällä teen tulen tekemään korkeassa vireessä todella lyhyitä treenejä, ja paljon motivaatiota nostattavia asioita. Tekniikkaa treenaamme ihan eri tilanteissa esimerkiksi takapihalla. 


*Kaikkensa antanut tokokoira*

Simon kaltaisen kiltin koiran kanssa tulee helposti treenattua liikaa tekniikkaa, vireen kustannuksella. Ja kyllä- olen ohjaajana joutunut katsomaan itseäni peilistä ja todennut, että varmaan näin on meilläkin käynyt. Leikkauksen myötä Simo on rauhoittunut vielä enemmän, ja siihen kun laittaa paljon tekniikkaa ja liian vähän motivaatio- ja vireen nostattavia treenejä sekaan, on soppa valmis. Jouduin ikäväkseni toteamaan, ettemme tule saamaan pakettia valmiiksi flattien tokomestaruuteen Simon kanssa, mutta sen sijaan olen erittäin iloinen huomatessani, että jo nyt Simon vire on noussut treenikentällä ja hän on paljon aktiivisempi minua kohtaan. Liikkeet täytyy vielä opettaa uudestaan tällä pohjalla, joka vie oman aikansa, mutta nyt voin treenata vahvalla pohjalla tuntematta koko ajan, että minun täytyy vetää koiraa perässäni. Ehkä meidät siis vielä nähdään Simon kanssa koekentillä tulevaisuudessa...!


Vinkkejä miten opettaa koira haukkumaan otetaan mieluusti vastaan! :)

lauantai 1. helmikuuta 2020

Turku KV- koiraharrastusvuoden aloitus


Tammikuun loppu tarkoittaa meille uuden näyttelykauden alkamista ja Turkuun suuntaamista. Voisihan tietysti vuoden aloittaa hiukan vaatimattomammin kuin kansainvälisellä näyttelyllä, mutta toisaalta on mukavaa tavata "kaikki" koiraihmiset, joita ei pienemmissä näyttelyissä välttämättä näe. Kuten EDELLISESSÄ postauksessa mainitsin, siitä onkin hieman aikaa, kun viimeksi pyörähdimme Sagan kanssa kehässä. Piti oikein kerrata säännöt ja näyttelyjutut omassa mielessä ennen lähtöä, ettemme täysin nolaisi itseämme Sagan kanssa.

 *tammikuu vai lokakuu?*


Tänä vuonna näyttelyn teki ainutlaatuiseksi se, että olin ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen kahdestaan Sagan kanssa eli ilman lasta miestä ja koko perhettä! Koko matkan ajan olin aivan varma unohtaneeni jotakin, ei voi olla mahdollista matkustaa vain yhdellä kassilla ja koiran kanssa...! Maan pinnalle minut kuitenkin palautti se seikka, että pikku-M tietysti oli valvottanut äitiä yön aikana, joten parin tunnin ajomatka suoraa moottoritietä ei oikein houkuttanut. Hereillä pysyin onneksi koko matkan ja pääsimme turvallisesti paikalle.

Joko olen ollut liian kauan poissa näyttelyistä, tai sitten flattien halli oli tavallista ahtaampi. Ensimmäinen ajatus mikä iski, kun koiran ja häkin kanssa yrtin löytää oikean kehän, että hallissa oli kamala tungos, huono ilma, likaista ja järkyttävä määrä porukkaa. Kotiäiti täällä moi...! Alkushokista selvittyäni laitoin leirin pystyyn kehän lähelle. Totesin kehän alkuun olevan vielä hyvin aikaa, joten ehdin hyvin käydä ostamassa Naturis treeninameja ja teekupin itselleni (läheltä liippasi, että oli tarve ostaa elämän toinen kahvikuppi).


Flatteja oli ilmoitettu 44 kappaletta, josta narttuja oli 26. Tuomarina oli Ruotsista kotoisin oleva Joakim Ohlsson. Seurattuani kehää totesin huojentuneena, että tuomari oli suht ripeä. Juuri ennen valioluokan alkua suihkautin liukuestonestettä Sagan tassuihin ja sitten kehään. Neiti esiintyi kokoomakehässä hieman tylsistyneenä, ikään kuin olisi odottanut jotain hauskempaa kuin näyttelyä. Häntä heilui ja juoksi hyvin, muttei ollut niin ripeä kuin yleensä.




Ennen yksilöarvostelua Saga moikkasi lempi-ihmistään Mariannea, joka oli kehän laidalla, ja johan muuttui ääni kellossa! Kehään mentiin loikaten kaikilla neljällä tassuilla ja neiti esiintyi iloisesti ja energisesti. Juostessamme ympyrää sain jopa hieman hidastaa, ettemme kaatuisi kulmissa. Iloksemme saimme ERIn. Kilpailuluokassa pysyin hädin tuskin Sagan formulavauhdin perässä juoksussa, mutta muuten neiti esiintyi reippaasti häntä heiluen. Yllätykseni oli suuri, kun huomasin meidän olevan jatkossa ja lopulta kolmansia valioluokassa SA:n kera! Tämän jälkeen neiti oli omasta mielestään tehnyt oman osuutensa työstä, ja singahti häkille ruokapalkan toiveessa. Pettymys oli iso, kun kerroin, että vielä pitäisi poseerata paras narttukehässä.


PN kehässä olikin koiria melkein tungokseen asti, ja saimme juosta ympyrää kahdessa ryhmässä. Juoksu meni hyvin, mutta seisoessa Saga ei oikein jaksanut keskittyä, vaan pomppi minua vasten useasti namipalkan toivossa. En siis yllättynyt, kun meidät käteltiin kehästä pois ilman sijoitusta. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen neidin esiintymiseen varsinkin yksilöarvostelussa. Arvostelussa mainittiin hienot linjat ja liikkeet, erinomainen turkki ja käytös. Miinuspuolella oli ainoastaan hieman vaaleat silmät. 

Ei muuta kun tavarat kasaan ja kotia kohti. Nyt ei ole näyttelyitä vähän aikaan tiedossa, sillä Vaasan KV näyttely jää tänä vuonna väliin flattien TOKO viikonlopun takia. Tavoitteena olisi startata ainakin Sagakin kanssa siellä.


lauantai 18. tammikuuta 2020

Kuplasta ulos ja taas mennään!

Tammikuu tietää uutta vuotta ja uuden treeni- ja kilpailukauden aloitusta. Kilpailukaudella tarkoitan tässä sekä näyttelyitä, että toko kokeita. Viikon päästä on vuorossa tämän vuoden ensimmäinen näyttely Sagan osalta. Näyttelykausi korkataan kevyesti Turku KV näyttelyllä, jonne on ilmoitettu 44 flattia.... Kävimme muutama päivä sitten moikkaamassa Mariannea, joka trimmasi sekä Sagan, että Simon flatin näköisiksi. Simolle halusin myös kunnon trimmin, jotta saisin otettua uudet rakennekuvat. Viime kuvat taitavat olla pentuaikana otettuja.

Oli muuten hurjan hauskaa päästä vähän vauvakuplasta ulos juttelemaan koiraa pitkästä aikaa! Pikku M oli kyllä mukana, mutta tulevana mini-handlerina hän oli oikein tyytyväinen katsellessa Mariannen trimmaustuokiota. ;) Flattien tokokoe huhtikuussa tuli tietysti puheeksi, ja mainitsi varovaisen haaveeni osallistua molempien koirien kanssa (kunhan Saga ei taas aloita juoksuja silloin). Tiedän, että en ehdi treenata tarpeeksi tavoitteellisesti luokkavoittoa tai virheetöntä suoritusta varten, mutta toisaalta ehkä ehtisin treenata saadakseni hyvän kokonaisuuden.


*Saga, kieli keskellä suuta keskitytään*

Liikkeet Saga periaatteessa osaa, mutta onhan meillä paljon treenattavaa, kokonaisuuden puutteesta puhumattakaan. Simosta en niinkään uskalla sanoa mitään, kun hän ei ole ennen kokeessa käynyt. Flattien tokokoe tuntuu kuitenkin jotenkin sopivan matalan kynnyksen kokeelta, jotta uskaltaisin mennä kentälle nolaamaan itseni ja koirat... Toisaalta tuntuu siltä, että vien jonkun toisen, osaavamman, paikan kokeesta, mutta toisaalta tällainen "matalan kynnyksen" koe voisi olla hyvä kokemus meille reilun vuoden kisatauon jälkeen. Vaikka se sitten olisi maksettu kokeenomainen treeni. Mene ja tiedä, mutta ainakin koitamme treenata enemmän ajatuksella ja tavoitteellisemmin ja katsotaan mihin se kantaa.


                                                           *Harvahampaan On the Road Again, Simo, 2v*


*Harvahampaan Laughing Wind, Saga, 6 v.*

Trimmauksen jälkeen otimme kuvat molemmista koirista (Sagastakin edelliset rakennekuvat ovat otettu vuonna miekka ja kirves, jos ei näyttelykuvia lasketa mukaan). Seisotin Simoa, joka aluksi oli hieman ihmeissään mitä tässä pitää tehdä. En ole välittänyt pitää mitään näyttelytreenejä hänelle, kun kerran ei saa näyttelyihin osallistua. Pienen harjoittelun ja muutaman pompun jälkeen sain kuitenkin tassut paikalleen ja Simokin taisi ymmärtää, että nyt oli poseeraus kyseessä, eikä tokoilu.

*2v, 6v & 6kk*

Marianne seisotti Sagan, ja juuri kun olimme saaneet viimeiset kuvat otettua loppui pikku-M:ltä kärsivällisyys istua turvakaukalossa. Tässä tulikin vastaan pikkulapsiarjen todellisuus, versus jos olisin vain tullut koirien kanssa. Välttääkseni huutokonsertin matkalla kotiin, annoin M:n leikkiä hetken auton takakontissa. Tässä vaiheessa ei voi kun ihastella flattien toimintaa lasten kanssa. Sekä Saga, että Simo makasivat tyyneesti vieressä ja katselivat rauhassa, kun M peuhasi vieressä ja mietti heidän tassuja ja häntiä. Lopulta pääsimme kotiin asti uusien kuvien, trimmattujen koirien ja tyytyväisen äidin ja lapsen kanssa. Näin voi pienestä trimmaus- ja valokuvaustreffistä tulla perheen kokopäivän retki.



perjantai 3. tammikuuta 2020

Treenianalysointi- meidän heikkoudet ja vahvuudet


Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Täällä ruudun toisella puolella vuosi aloitettiin kevyesti 38 asteen kuumeella. Hieman katkerana olen katsonut muiden facebook- ja instagrampostauksia kun ovat aloittaneet uuden vuoden treenaamalla, itse kun jouduin perumaan vuoden ensimmäiset treenit sairastelun takia. Mutta ei voi mitään, ainakin sain enemmän aikaa kirjoittaa blogia!

Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin analysoida tulevia treenejä? Mitä olemmekaan tehneet ja mihin pitäisi vielä panostaa. Olen yrittänyt pilkkoa toko kokeiden eri liikkeitä pieniin palasiin ja miettiä mitä kummankin koiran kanssa tehdä.



Saga:
Sagan vahvuus on ehdottomasti tottelevaisuus. Hän oppii liikkeet ja kuuntelee, mutta vire laskee helposti. Olen yrittänyt nostaa sosiaalisen palkan arvoa ja tehdä treeneistä lyhyitä, mutta intensiivisiä ja hauskoja jotta saisin mahdollisimman korkean vireen. Tekniikka harjoitukset ovat tietysti olleet eri treenikerroilla. Sagan mielestä työnteko ei ole sen arvoista, jos ei siitä saa ruokaa, joten sosiaalisen palkkauksen treenaamisessa on omat haasteensa. Loppusyksyn megalyhyillä ja korkeavireisellä treenikerralla, olen tieten tahtoen mennyt treenikentälle, ajatuksen tehdä vain muutama helpohko vauhdikas asia, ja palkata vain sosiaalisesti, jonka jälkeen jatkamme lenkille. Uskon tämän metodin sopivan Sagalle, ja ajatuksena on pikkuhiljaa pidentää treenejä ja lisätä haasteitä huomattuani kun/jos sosiaalisen palkan merkitys on kasvanut.

Siirtymiset ovat myös treenin alla oleva asia. Tämä oikeastaan liittyy hieman ailahtelevaan vireeseen, joten siirtymisien arvoa täytyy nostaa. Tätä treenasimme paljon yhdessä vaiheessa, ja ne olivatkin jo hyvällä mallilla, mutta laiska ohjaaja ei sen jälkeen ole vahvistanut niitä, joten ne ovat tietysti unohtuneet. Taas saa ohjaaja katsoa itseään peiliin.


Simo:
Simon suurin este kokeisiin on tällä hetkellä maahanmeno. Hän jää turhan kiinni käsiapuun ja otettuani käsiavun pois, herra ei menekään maahan. Tätä olen yrittänyt vahvistaa monella eri tekniikalla ja idealla mutta ei. Voi hitaasti tassutellen mennä tuplakäskyllä, mutta vauhdikasta pomppua en herrasta irti saa. Joten tätä treenaamme Simon kanssa paljon. Simon vauhvuus on ehdottomasti leikkisyys, mutta kuitenkin jonkun asteen keskittyneisyys (ainakin flattien mittapuulla).

Siirtyminen koirajonossa (esim. paikkikselle) on osoittautunut Simolle hieman haasteelliseksi. Olemme tehneet niin paljon työtä Simon keskittymisen eteen ja sen, ettei välittäisi muista koirista, joten nyt on muuttunut hiukan epävarmaksi ja jätättää seuruussa koirajonossa. Tämä on tullut esille vasta hiljattain, joten täytynee etsiä monta koirajonoa missä voimme tehdä positiiviset treenit.

Simon siirtymiset on aika hyvällä mallilla, mutta seuruussa haluaa unohtaa takapään pienen matkan jälkeen. Aloittaa siis hyvin, mutta muutaman metrin jälkeen siirtyy "lenkkimoodiin" ja kääntää takapäätä ulospäin. Asennon vahvistamiseksi olen palannut seuruutreeneihin aitojen viereen, jos saisi siitä tukea eikä pääsisi avautumaan samalla tavalla. Samalla yritän vahvistaa takapään käyttöä eri jumppaliikkeillä.

Uusin, ja yllättävin, haaste Simon kanssa on itse asiassa intensiteetti. Leikkauksen jälkeen Simo on rauhoittunut sen verran, että leikki ja tekee, mutta ei enää samalla intensiteetillä kuin ennen. Eli sitä täytyy työstää, jotta saisimme sen takaisin. 


Tämän lisäksi treenataan "vain" kaikki liikkeet valmiiksi koetta varten. Varovaisena haaveena olisi startata molempien koirien kanssa flattien tokomestaruudessa huhtikuussa, mutta aika näyttää ehdimmekö treenata tarpeeksi, jotta saisimme paketin kasaan siihen. 

Ohjaajana saan myös kehittyä siinä, että molemmat koirani palkkautuvat niin eri tavalla. Siinä missä Saga on ahne ja rakastaa ruokaa eniten maailmassa, haluaa Simo leikkiä ja repiä. Helposti tulee Simolle välillä kaivettua namit esille, mutta tuon yllä mainitsevani intensiteetin takia yritän itse palkata eniten lelulla.


Tällaisia mietteitä vuoden alussa. Mitä treenisuunnitelmia teillä on vuoden varalle?