Hellureita pitkästä aikaa! Ollaan vietetty lomia Vaasassa N ja pikkuneidin kanssa, joten siksi tämä hieman tavallista pidempi radiohiljaisuus. Mutta nyt ollaan taas maisemissa ja paaljon mukavia asioita on tapahtunut ja tulee tapahtumaan!
Ollaan tämän hiljaisuuden aikana muun muassa vietetty juhannusta mökillä, oltu kaverin mökillä ja kuten yllä jo mainitsin, Vaasassa. Mökillä ollaan tehty muutaman kerran hakuruutu metsään neidille (jospa saataisiin se kuntoon niin että saataisiin taipparit kohta tehtyä!), ja että neiti on kehittynyt siinä! Damien pitäminen sujuu jo niin hyvin etten edes aina tarvitse antaa “pidä” käskyä kun neiti lähestyy. Myös motivaatio hakemiseen on noussut. Vielä tarvitaan joku joka seisoo hakuruudussa ja huutelee neitiä, yleensä kolmannen lähetyksen aikana, mutta kun kerran on kutsuttu takaisin ruutuun etsimään neiti taas etsii täysillä hurjalla motivaatiolla! Olen ihan yllättynyt Sagan nenänkäytöstä tässä hommassa. Hän ei ole kertaakaan juossut damin ohi, vaan nuuskii aina jokaisen damin kohdalle ja tyhjentää tarkasti ruudun. Myös vesinoudot ovat edistyneet paljon. Vielä neiti haluaa välillä tiputtaa damin rantaan ja ravistaa ennen kuin tulee luokse, mutta yleensä tämä toimii hienosti.
Mutta nome hommat sikseen, oikeasti ajattelin kertoa meidän tokoilusta. Sagan vahvuus TOKOssa on ehdottomasti se että neiti on rauhallinen ja osaa keskittyä. Mutta samalla tämä on myös heikkous, koska vire laskee helposti kun on liian rauhallinen eikä sitä kipinää sitten oikein tahdo löytää enää. Saga tekee hyvin työtä, mutta olen kaivannut sitä jotain, sitä kipinää joka erottaa perus harjoitukset kisailevaan toko koiran treeneihin, jossa koira oikeasti on innoissaan ja tekee työtä ilolla. Ollaan kokeiltu eri nameilla, leluilla sun muilla asioilla. Hyvin on toiminut, mutta se kipinä ei aina tahdo syttyä. Tämän huomaa erityisesti, neidin mielestä, tylsissä liikkeissä kuten seuraamisessa.
Mietin pitkään mitä asialle pitäisi tehdä, tai jos pitäisi tehdä jotain ylipäätään. Loppujen lopuksi sain vinkin Mariannelta joka on sytyttänyt tämän kipinän neitiin. Vastaus on ruoka. Saga on ahne kuina mikä, syö kaikkea mitä kuonon eteen tulee, ja tekisi varmaan ihan mitä vain ruoan eteen. Joten rupesin antaa ruokaa palkkiona hyvistä treeneistä ja liikkeistä. Yleensä neiti syö illalla noin kello 19 paikkeilla, joten puolisen tuntia yli(kun Saga on sopivan vauhko ja ruoan perään), ollaan pakattu ruoka ja treenikamat ja suunnattu kentälle. Siellä olen lähinnä harjoiteltu seuraamista ja välillä jotain helpompiakin liikkeitä. Olenkin saanut ihanasti vinkkejä seuraamisen treenaamisen suhteen teiltä lukijoilta! Kiitos hurjasti niistä!
Kentälle tultaessa olen laittanut ruokakipon tokoliivin selkätaskuun ja tehnyt muutaman askeleen seuruuta, palkkana pieni annos ruokaa Sitten ollaan toistettu tätä kunnes ruoka on loppu. Sitten leikkiä ja helppo liike jonka Saga varmasti osaa lopuksi, ja voilá! Neidin motivaatio treenaamiseen on kasvanut melkein tuplasti! Juuri se kipinä mitä olen kaivannut, syttyi ja teki työn iloksi! Tätä tehtiin parisen viikkoa ja hyvin on mennyt. Juuri ennen juhannusta huomasin pienen motivaatiopuutteen neidissä, mutta sekin johtunee lähinnä useista toistoista kun ollaan tehty aika samoja juttuja pidempään aikaan. Nyt ollaan kohta pidetty viikko taukoa kaikista treeneistä ja huomaan miten Sagan into taas on kasvanut. Pieni loma tekee aina hyvää, myös koiralle!
Tällä viikolla meillä on ensimmäiset viralliset TOKOkisat Lohjalla lauantaina. Ja ensi viikolla olisi sitten SNJ:n tokomestaruus vuorossa osana flattijoukuetta! Aivan hurjan jännää! Nyt pitäisi sitten treenata toden teolla, jotta saadaan kaikki palaset yhteen kokonaiseksi palapeliksi.
Tällaista koiramaailmassa. Sen lisäksi sain vastata yhteen elämäni tärkeimpiin kysymyksiin. Menimme nimittäin N kanssa kihloihin edellisenä viikkona Vaasassa! <3 Joten tokoilun ja nomeilun lisäksi pitäisi vielä alkaa harkitsemaan häitä kohtapuolin..!
Tällaista tällä kertaa! Miten te olette viettäneet kesäänne tähän mennessä?
