Flattien taipparikurssi

Viikonloppuna oltiin kahden päivän flattien taippari/nomekurssilla Vihtijärvellä. Kurssilla oli siis sekä nomeryhmä, taipparista selvinneille, ja taippariryhmä meille joilla on se vielä edessä. Taippariryhmällä oli Satakunnasta asti tullut Mika Sarekivi kouluttajana, joka osoittautui oikein sympaattiseksi ja osaavaksi vetäjäksi joka hyvin huomioi kaikkien koirien eri tarpeet.

Ensimmäisenä päivänä aloitimme erilaisilla maltti- ja johtajuus harjoituksilla. Koirat asetettiin riviin ja vuorotellen piti jokaisen ohjaajan hakea dummy jonka Mika heitii jokaisen koirakon eteen. Koiran tuli pysyä aloillaan odottamassa, eikä saanut hyppiä dummyn perään. Johtajuutta harjoiteltiin muun muassa seuraavasti, vieraan koiran kävellessä ohi, ohjaaja meni tervehtimään koiraa, mutta oma koira tulisi pysyä paikallaan odottamassa.

Tämän jälkeen tehtiin pillipysäytyksiä ja koirat saivat myös kuulla laukauksia. Sagalla oli muutenkin ihan yli-kieroksilla ja kuullessaan laukaukset hän jähmettyi paikalleen, nosti katseen ja "skannasi" koko lähialueen metsän että mihinköhän joku riista olisi tippunut. Vähän kyllä nauratti kun tasan kerran ollaan neidin kanssa käyty ampumaradalla ja silloin vain heitetty muutama dummy paikan päällä. Mutta onneksi ei ainakan pelkää laukauksia!

                              

Sitten siirryttiin yksilötehtäviin. Ensimmäisenä vuorossa oli luoksetulot pillillä. Mika meni koiran kanssa piiloon ja  ohjaajaan piti sitten pillittää koira luokseen. Saga tuli luokseni kun tuli olisi ollut perässä!

Tämän jälkeinen tehtävä siipidummyen kanssa ei valitettavasti mennyt yhtä hyvin. Ei olla niiden kanssa oikeastaan harjoiteltu Sagan kanssa, vaan hypättiin heti riistaan. No eiköhän neiti jäänyt jyrsimään dummyn päällä olevaa siipeä kun tuli hänen vuoro... Yritettiin sitten Mikan neuvojen mukaan tehdä erilaisia pitämis- ja liikkumis harjoituksia siipidummy suussa, mutta kyllä meillä on siinä tekemistä...





















































Viimeiseksi laitettiin koirat sitten jälkiliinaan, ja kaikki saivat vuorollaan jäljestää hajuvanalla variksen. Jopa Saga nosti variksen, tiputti sen pari kertaa, mietti, mutta otti sen lopulta nätisti suuhun ja pystyimme palauttamaan sen lähtöpisteeseen! Edellisen tehtävän jälkeen tämä tuntui megavoitolta! Joten iloisin mielin suuntasimme pitkän päivän jälkeen kotia päin.

Lauantaiaamu valkeni sumuisessa ja sateisessa säässä kun Sagan kanssa suuntasimme kohti Vihtijärven maastoja. Kun sohjoisella metsätiellä koitin pitää auton hallinnassa, opin etä seuraavaksi hankintalistalla on nelivetoinen auto... Hieman dramaattisen aamun jälkeen tapasimme iloiset taipparikurssilaiset metsässä, jonka kanssa kävimme läpi päivän ohjelman.

Mika oli suunnitellut kolme tehtävää koirille. Jokainen koira saisi vuorollaan tehdä kolme erilaista riistanoutoa. Ensimmäiseksi oli yhden variksen nouto lähialueelta. Metsään oli piilotettu kaksi, ja eiköhän Saga lähtenyt vaihtamaan varista heti kun sai mahdollisuuden. Kiitos Mikan kärsivällisyyden ja hyvien neuvojen, saimme kuitenkin neidin ymmärtämään, ettei tällainen peli vetele.  Lopuksi saatiin ensimmäinen varis noudettua, ilman vaihtoja. Toinen tehtävä oli sama kuin perjantain, eli hajuvanalla koira jäljestää yhden variksen.  Viimeiseksi oli vuorossa kolmen variksen sokkonouto ilmavainun avulla. Tämä oli ensimmäistä kertaa kun Saga teki noutoa sokkona ja kyllä sain olla tyytyväinen neidistä! Tyylillä ja taidolla ja hyvällä vauhdilla Saga toi kaikki kolme varista, ilman mitään epäröintiä tai vaihtoa. Palautuksessa ilmeni vähän omistamista, mutta siitäkin selvittiin.

Lopuksi oli vielä loppupalaveri, mitä opimme ja mitä tehdään kotona. NOME kurssilaisten valmistuttua istuuduimme kaikki nuotion ääreen kiinnostavine koirakeskusteluineen ennen kuin kotiinlähdön aika koitti.

Ihan supermukavat kaksi päivää ja mahtava kurssi hieman erilaisine tehtävineen! Sain uusia idoita ja tutustuttiin taas uusiin mukaviin flatti-ihmisiin!

Tästä kurssista jäi seuraavat asiat muistilistaan:

- Luoksetulot ja haut alamäkeen
- Hakuruutu ja noudot vastatuuleen

Kiitos ja kumarus kouluttajille ja kaikille mukana olleille minulta ja Sagalta! <3

Mielialanmuutoksia tokossa

Hellureita pitkästä aikaa kaikille!
Pahoittelen tätä radiohiljaisuutta mikä on valinnut blogissa vähän aikaa. En ole lakkautanut blogia, enkä unohtanut sitä, on vain ollut sellaista hässäkkää nyt jonkin aikaa että tuskin edes muistan omaa nimeäni... Töitä on ollut enemmänkin kuin 24/7 joten kikki muu onkin jäänyt sitten... Mutta toivottavasti tämä tiilanne hellittää pääsiäisen jälkeen niin että pääsee taas elämään normaalia arkea ja saa vähän treeniakaa tuon nelijalkaisen neidin kanssa! Pyydän siis kärsivällisyyttä vielä pari viikkoa...

Mutta asiaan! Sagan kanssa pidettiin kisojen jälkeen muutama päivä toko-vapaata, ja sitten suunnattiin taas ohjattuihin treeneihin. Edellisessä postukasessa ehdinkin jo kehua neidin virettä ja miten hyvin hän on edistynyt. Tokoilu tuntui hauskalta ja Sagakin nautti treenaamisesta. Luulin... Nyt on nimittäin tullut sellaista takapakkia että ollaan ihan lähtöruudussa taas, Enkä tiedä mistä ihmeen syystä siihen jouduttiin!

Käytiin muutamissa ohjatuissa treeneissä kisojen jälkeen missä neiti oli oma energinen itsensä. Mutta tiistaina tapahtui jotakin. Saga oli ennen treenejä ollut vähän väsyneen oloinen, mutta ajattelin neidin piristyvän treeneissä, niin kuin usein on tapahtunut. Mutta ei. Kun otin autosta pois oli iloinen, mutta heti kun lähdettiin tekemään jotain liikettä ja toistoja Saga muuttui todella apaattiseksi. Ei siis huono vireiseksi vaan ihan apaattiseksi. Nami ei oikein kiinnostanut, mikä on todella epätavallista, eikä oikein mikään muukaan. Ajattelin jo että neiti on kipeä, mutta ruoka kyllä maistui tavalliseen tapaan. Tekeminen vaan ei maistunut. Ennen treenejä oltiin oltu pelloilla heittämässä palloa, jossa Saga veti kunnon kuperkeikan pallon perään. Tämän jälkeen ontui etujalkaakin muutaman askeleen, mutta käveli sitten taas ihan normaalisti. Ajattelin että ehkä tassu kuitenkin oli vähän kipeä treenissä, jos se voisi olla syy apaattisuuteen.

Kysyin Mariannelta neuvoja mikä voisi olla syy tähän mielentilaan, ja mietittiin myös juoksuja. Tosin ne on tulossa vasta huhtikuussa enkä ennen ole huomannut tällaista mielentilaeroa Sagassa ennen juoksuja. Marianne sitten antoi neuvoksi tehdä muutama päivä oikein lyhyitä motivaatiotreenejä jossa Saga varmasti onnistuisi, jos olisi itseluottamuksesta kiinni.

Päivä tämän jälkeen tehtiin ihan muutaman minuutin treenit ennen lenkkiä jotka toimivat hyvin. Mutta seuraavana päivänä taas sama juttu. Mikään ei kiinnostanut, ja treenaaminen oli tylsintä koko maailmassa. Muutenkin Saga on ollut erittäin rauhallinen ja jotenkin "epä flattimainen". Ei olla mitään sen kummempia juttuja tehty että en tiedä mistä tämä voi johtua? Lenkeillä Saga liikkuu noraalisti ja iloisesti, eli en usko sen olevan kipeä.

Tänään tehtiin iloista motivaatiotreenejä kentällä ihan minuutin ajan, ja sen jälkeen lenkin ohessa muutama metri seuruuta jotka meni ihan hyvin. Toivon siis että tämä on jokin vaihe, ja että en tietämättäni ole pilannut mitään kun meillä oli niin hyvä "drive" ja yhteistyö tokossa ja olin todella iloinen että neidin vire oli noussut. Mutta nyt ollan kuin ei koskaan oltaisi tokoiltu eikä vireestä oltaisi kuultukaan... Onko kellään sattunut samanlaista, tai onko ideoita mistä tämä voisi jouhtua?

Toivon todella että tämä on jokin ohimenevä vaihe, mutta siihen asti saadaan ottaa rennosti niin kuin Saga kuvassa, ja tehdä tilanteesta parhaan mahdollisen.

Tokokisat korkattu uusilla säännöillä!

Tänään käytiin Sagan kanssa Lohjalla korkkamaassa uudet säännöt. Valitettavasti en saanut ketään kuvajaa mukaan, joten muutamasta puhelinkuvasta lukuun ottamatta saatte nauttia meidän talviposeerauskuvista. ALO luokka alkaisi vasta klo 14, joten onneksi ei täytynyt ihan kukonlaulun aikaan lähteä ajamaan Lohjaa päin. Toisaalta olin niin hermostunut että heräsin kuitenkin jo kukonlaulun aikaan...

Lohjan Kirsuhalli osoittautuikin aika pieneksi ja oli tekonurmipohjainen. Ilmoituksen jälkeen otin Sagan autosta ja tehtiin parkkipaikalla hieman seruuta ja kontaktiharjoituksia. Neidillä oli energiaa vaikka muille jakaa kun ei oltu käyty millään pidemmällä lenkillä aamupäivällä. Sitten sisälle halliin odottaa oma vuoroa. ALOssa oli kaiken kaikkiaan 11 koirakkoa. Hallissa Sagalla ei aluksi ollut mitään korvia ja kaikki kiinnosti enempi kuin ohjaajaan keskittyminen. Tästä huolimatta neiti skarppasi ja päästiin paikkamakuuseen ilman sen kummempia välikohtauksia. Paikkamakuusta napsahti täysi 10, turhaan pelkäsin että neiti nousisi vieruskaverin käskystä. Täytyy vain oppia luottamaan koiraan!



Estehyppy, 9,5

Onneksi kouluni puunveisto-opettaja oli tehnyt meille harjoitusesteen puomilla! Ilman sitä en nimittäin pari päivää ennen olisi älynnyt vaihtaa käskysanaa hyppyyn. Olin aiemmin vain käskenyt sivulle, enkä saanut päähäni miksi Saga aina juoksi esteen ohi tai ali kun ei umpiesteellä ollut ongelmia! Sitten kokeilin vaihtaa vanhaan hyppykäskyyn(jolloin koiran piti hypätä minusta poispäin) "yli" ja eiköhän homma sitten toiminut kuin vettä vain!

Mielestäni hyppy meni täydellisesti, mutta tuomarin mukaan Saga teki jonkun käännöksen/sheippauksen kun tuli sivulle, mikä tulisi tehdä maassa. Tiedä häntä, mutta juuri tästä syystä olisi ollut kivaa jos joku olisi ollut kuvaamassa niin olisi nähnyt mitä siellä tapahtui!

Liikkeestä maahanmeno, 0:

EN vain käsitä mitä tässä tapahtui. Saga jäi jo alkuseuruusta vähän jälkeen ja jäi sitten seisomaan. Toistin käskyn mutta ei tehonnut mitenkään. Tämä on ollut meidän varmin liike joten en vain käsitä mitä tässä tapahtui. Mutta ei auta...Yleisöltä kuului sympaattinen "voooi" huokaus, ja eikun seuraavaan liikeeseen!

Luoksetulo, 10:

Ei ongelmia, neiti juoksi täyttä vauhtia suoraan sivulle. Ei voinut tehdä muuta kuin hymyillä tuon neidin ilolle ja energialle tehdä joitakin liikkeitä!!

Noutoesineen pito 8:

Kapula kyllä pysyi suussa, mutta luultavasti (tuomarin sanojen ukaan) pistin kapulan vahingossa niin taakse että neiti alkoi jyrsimään sitä, joten siitä pari harmillista miinusta, ja tässä viimeistään heitin unelmani ykköstuloksesta kaivoon.

Seuraaminen 8:

Tässä tiesin että meillä on vielä tekemistä, mutta yllättävän hyvin piti kontaktin! Tosin Sagalla oli tässä ehkä vähän liiankin hauskaa, kun hidas käynti ei kyllä koiran osalta oikein hidastunut vaan iloinen hännänheiluttaja katsoi minuun hymy suussa poikittaen eteen...Tyypillinen flatti! Muuten seurasi hyvin.

Kauko-ohjaus 10:

Ei ongelmia, neiti pomppasi ylös ja alas ja oli ihan silminnähden tyytyväinen itseensä!

Kokonaisvaikutus 9:

Tuomarin sanojen mukaan; iloista yhteistyötä!

Harmillinen nollaus tuli, mutta kyllä täytyy snaoa että neiti on edistynyt kesästä lähtien! Meno oli niin paljon varmempaa ja yhteistyö parempaa kun kesällä. Vireessäkään ei ollut mitään vikaa, melkein päinvastoin! Saga veti koko kokeen läpi hyvässä vireesä flattimaisella virneellä ja ilolla. Itsellekin tuli niin hyvä fiilis kokeessa, vaikka harmillinen nollaus tuli, kun tuota iloista huliviliä katsoi!

Loppupeleissä pisteet kuitenkin riitti ykköstulokseen! Kotiin tultiin siis tuloksena ALO1 167p. sija 4/11.

. En ollut aikeissa hakea koulutustunnusta, mutta kun enää yksi tulos puuttuu täytyy kai miettiä asiaa..!