Onnenkyyneleet ne takinkaulukseen putoaa

En uskonut että koskaan saisin nähdä yllä olevaa kuvaa. Meillähän on vain mökkikoira... Mutta aloitetaan alusta! Kuvapläjäys ja pitkä postaus luvassa, kun kerran oli kaksi kuvaajaa! Kaikki kuvat on ottanut Marko tai Mira.

Viime sunnuntaina oli vuorossa Helsingin kesänäyttely Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Flatteja ei hirmuisesti ollut ilmoitettu, 10kpl, mutta odotukseni eivät Kottkan ja Karjaan näyttelyä ollut hirveän korkealla. Sen sijaan ajattelin että Harmin kanssa saisimme toisen sertin. Aamu valkeni kuumana, mutta pilvisenä. Onneksi otin kuitenkin viilennysloimen mukaan koska päivästä tuli sekä aurinkoinen, että yksi kesän lämpimistä päivistä. Näyttelyluetteloa selailessani huomasin melkein puolet koirista olevan tuttuja. Kasvattajamme Sirpalla oli kaksi urosta mukana, ja treenikaverimme Hertta ja Lumi olivat myös paikan päällä.

Tultiin paikalle hyvissä ajoin, jotta ehtisin harjata Sagan ja verytellä kunnolla (Sain edellisenä päivänä vinkin että tämä voi auttaa Sagaa juoksemaan rennommin). Flatiti aloittivat melkein ajoissa, ja yhden junnu uroksen jälkeen vein Harmin kehään. Mukana kehässä oli meidän kasvattajan, japanista tuotu, nuri uros Meister JP Cool Otso.  Hieman villihkö Harmi oli kehässä, mutta jaksoi seistä iloisesti ja purematta näppejäni(on muuten oppinut nuolemaan!). Japanilaisflatti vei kuitenkin voiton ja Harmi oli KÄY ERI 2. Sitten narttuja odottamaan...

Avossa oli Sagan lisäksi Hertta. Ei se Sagan häntä hirveästi jaksanut kuumuudessa heilua mutta neiti ravasi ihanalla pitkällä askeleella ja esiintyi oikein omaksi edukseen (ehkä pyöräily onkin auttanut tuota askelta!). Tuomari katsoi mietti ja katsoi Herttaa pitkään, mutta suureksi yllätykseksi hän asetti Sagan ensimmäiselle sijalle! Sekä Saga että Hertta saivat SA:n. Sitten oli käyttö- ja valiokoira, jonka jälkeen oli paras narttu kehä. Hännänheilutuksesta ei ollut puhettakaan, mutta hyvin seisoi tuomarin katsoessa, ja ravasi pitkällä tyylikkäällä askeleella.. Ette kyllä usko onneani ja hämästystäni kun meidät viitattiin Sagan kanssa ensimmäiselle sijalle! Se kauan himottu toinen sertti oli nyt totta! Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun Saga oli PN1.

                                                             AVO kehässä Hertan kanssa

Paras narttukehä

Ilohuumussani meinasin unohtaa että olemme mukana ROP kehässä. Siinä sitten juostiin Japanilaisflatin ja kasvattajamme takana, enkä oikeastaan tiennyt ihan mitä tein. Kunhan seurasin edellä juoksevaa... Silmiäni en meinannut uskoa, kun ensimmäistä kertaa ikinä meille ojennetaan tuo punakeltainen ROP ruusuke! En yleensä itke, mutta melkein piti pari onnenkyyneltä pudottaa tässä vaiheessa... Toisille tämä on tuttua hommaa, mutta meille ja meidän mökkikoiralle, josta alunerin piti tulla kotikoira, tämä oli kun unelmien täyttymys! Olen aina ajatellut että jos saadaan FI MVA tittelin tarvittavat sertit kasaan, Saga on maksimissaan VSP tai saa sertin edessä olevalta valiolta joka ei saa vastaanottaa serttiä. Tästä alkoi vaan neljän tunnin odotus ryhmäkehiä varten...

Tämän jälkeen otettiin palkintokahvit, ja viilentävää jäätelöä! Sitten täytyi tietysti ottaa palkintokuvat:

Harvahampaan Laughing Wind "Saga", SERT ja ROP!

Neljän tunnin odotuksen aikana yritettiin viilentää koirat parhaamme mukaan, keskusteltiin tulevista pentueista ja pennun ostamisesta. Vihoviimein alkoi ryhmäkehät! FCI 8 ryhmän tuomaroi Jetta Tshokkinen, eli sama tuomari joka valitsi Sagan ropiksi. Ensiksi oli esiarvostelu, jossa vain juostiin kierros ympäri. Sitten oli piitkä odottelu kehän varjossa.

Tämän jälkeen meidät päästettiin isoon kehään. Olihan se aikamoinen fiilis saada edustaa kaikkia sileäkarvaisia noutajia! ENsimmäisinä juostiin kehään jonka jälkeen oli taas seisottelu ja odottelua. Jatkoon emme päässeet, mutta hurjan iso kokemus minulle ja Sagalle! Olen kyllä niin ylpeä pikkuneidistäni joka teki parhaansa koko pitkän päivän ajan! Erityiskiitos myös Miralle, Jennylle ja Markolle jotka jaksoivat odottaa ja kannustaa koko päivän ajan! <3

Video ryhmäkehistä. Ei sijoitusta.

Helsingin kesänäyttelyt, 24.7.2016. Tuomari: Jetta Tshokkinen

"3v, hyvän kokoinen, tyylikäs narttu. Kauniit mittasuhteet. Pitkä pää. Hieman vaaleat silmät. Oikea purenta. Kaunis kaula & ylälinja. Hyvö etuosa ja runko. Hyvä, tilava takaosa. Hieman niukassa karvassa (oma komm: Saga oli koko kesän parhaimassa karvassa!). Liikkuu yhdensuuntaisesti, esiintyy kauniisti".

AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP!

(Kaikille tutuille; lupaan kohta palata maan pinnalle!) ;)

Kesäkuulumisia

Mitä me olemme tehneet kesällä? Blogissa on myös ollut himena hiljaisempi postaustahti loman aikana, mutta meidän treenitahtia se ei ole hidastanut. Olemme olleet paljon mökillä treenamassa nomea, niin ihanaa kun kaikki maastot ovat ihan vieressä tai kävelymatkan päässä! Olen nyt saanut päähäni että nuo taippariit saadaan suoritettua syksyn ajan.

Ollaan myös ylläpidetty ja treenattu TOKOn AVO liikkeitä ja piikuhiljaa alamme saada niitä kasaan(siitä oma postaus myöhemmin). Näyttelyitä on myös tultu kierrettyä.

Tietysti olmme myös loikoilleet rannalla ja Saga on nauttinut uinnista ja pallojen noutamisesta vedestä. Kesä vaan on <3!

Mustavalkoinen mutakylpy

Tänään kääytiin sadekuurojen välissä Nuuksiossa tutkimassa uutta luontopolkua. Ollaan oltu muutama kerta Sagan kanssa nome treenaamassa Sagan kanssa polun alussa, mutta ei koskaan kävelty ympäri. Nyt saatiin sitten seuraa Hannalta ja ihanalta Kuuralta. Kuvat ovat sekä minun, että Hannan ottamia.

Kuura on reilu puoli vuotta vanha tomera Samojedi joka koko lenkin jaksoi juosta Sagan perässä ja teki just niin kun Saga teki, sekä hyvässä(luoksetulossa), että pahassa(mutakylvyt, kuten kuvissa näkyy...).

                                                                     Kaksi rakkauspakkausta <3

Molemmat koirat jaksoivat juosta koko polun lammen ympäri, ja jokaikisen mutalätäkön ja ojan läpi. Tästä seurueesta huomasi ainakin mustan koiran käytännöllisyyden! En ole koskaan ajatellut Nuuksion ojien olevan niin mutaisia, ennen kuin lumivalkoinen pikku Kuura otti mutakylvyn niissä... Noh, mutahan tekee tunnetusti hyvää iholle, kai myös koirille...hehhe.

Saga olikin melkein onnesta sekaisin kun sai juoksennella lätäköstä lätäkköön ja pomppia vähän niin kuin halusi vielä leikkiseuran kanssa!

 Lenkin ja aamupäivän tokotreenien jälkeen on kotona ollut pesusta märkä, ja väsynyt neiti!

Karjaa KR

Noin viikon mökkielämän jälkeen oli vuorossa Raaseporin näyttely, Karjaa KR. Tästä näyttelystä on tullut melkein perinne, koska se on meidn kesämökin lähellä. Samalla olen joka vuosi yhtä iloinen ettei flatti kuulu turkkirotuihin, sillä yleensä Saga riehuu meressä vielä näyttelypäivän aamuna kun tullaan aina suoraan mökiltä... Tänä vuonna oli sitäpaitsi Karjaa näyttely täytti 30 vuotta joten porukkaa olikin sitä mukaan. Flatteja oli ilmoitettu tälle minun mielestäni "pikku maalaisnäyttelylle" peräti 26 kappaletta... Flattien kehät alkoivat vasta klo 12, joten kerrankin ei täytynyt herätä kukonlauluan aikaan kun matkaakin oli vain noin puolisen tuntia. 

                                                       *Harmi kehässä*

Paikan päällä oli todella hiostava sää, varsinkin kun aurinko oli esillä. Onneksi treenikaverimme oli tuonut teltan jo aikaisin aamulla, joten saatin häkit sinne varjoon. Portugalinen tuomari Luis Jorge Ferreira Peixoto osoittautui ripeäksi henkilöksi, joten flattien kehät alkoivat kerrankin ajoissa. Olenko muuten ainoa sitä mieltä, vai onko näyttelyden aikataulujen myöhästyminen yleistynyt? Mielestäni olen ollut tänä vuonna vain parissa näyttelyissä missä ei olla oltu noin tuntia aikataulusta jäljessä?

Mutta takaisin Karjaalle! Esitin ensin treenikaverimme uroksen Harmin käyttöluokassa. Herra onkin kasvanut komeaksi mieheksi ja esiintyminen on parantunut huimasti. Ennen piti aina olla laastarit kehän vieressä Harmin näykkiessä melkein sormeni poikki namin perään, mutta nykyään seisoo jo hyvin ilman namia ja ottaa sen muuten nätisti. Tuomarikin vaikutti tykkäävän Harmista sijoittaen tämän käyttöluokan toiseksi ja oli lopuksi PU3. Tämän jälkeen olin melkein hiestä märkä, ja hyvä että jaksoin juosta Harmin perässä tuossa uskomattoman hiostavassa säässä. Shortsit ja toppi olisi kyllä ollut mukavampi vaatevalinta kun jakku ja pitkät caprit...

Urosten jälkeen saatiin ihastella junnuja ja nuortenluokan nattuja ennen Sagan vuoroa. Otin sitten neidin häkistä ja koitin saada vähän eloa. Huomasin heti että Saga oli jotenkin väsyneen oloinen, tiedä sitten jouhtuiko se säästä tai mökkiriehumisesta, mutta häntä ei paljon kehässä heilunut. Aluksi heilui pikkasen ja juoksi oikein hyvin. Mutta tuomarin seisottaessa häntä valui tuttuun tapaan alas, eikä mikään saanut sitä heilumaan taas. 

Yritin tällä kertaa seisottaa Sagan pää pois auringosta, jotta silmät eivät näyttäisi niin vaaleilta(niiden vaaleudesta on lukenut melkein joka arvostelussa). Tuomari kuitenkin katsoi ilmettä ja Sagan kasvoja todella kauan. ERI saatiin ja eikun kilpailuluokkaan. Siellä seistiin ja juostiin kirros ja toinenkin, ja että oli kuuma! Tämän jälkeen tuomari seisotti ja jäi katsomaan Sagan ilmettä todella(siis oikeasti toddella!) kauan. Ehdin jo ajatella että meidät potkitaan pelloille kehästä silmien takia. Mutta saimmekin käskyn siirtyä jonon kärkeen! Tosin kaverimme Hertta, joka on pärjännyt viime aikoina todella hyvin, siirrettiin meidän eteen. Lopuksi Saga sai tuloksen AVO ERI 2. 

En yleensä välitä niin paljon Sagan tuloksista, olen tyytyväinen jos neiti saa ERIn. Mutta tällä kertaa jäi jostain syystä kyllä kismittämään että ei saatu edes SA:ta vain yhden pienen miinuksen takia koko arvostelussa... Muuten vaikutti nimittäin tuomari tykkäävän. Noh, ei auta. Näyttelythän ovat meille mukava harrastus ja sosiaalinen tapahtuma, vaikkakin olisi kiva saada ne kaksi puuttuvaa serttiä vielä joskus.