Neljä vinkkiä loistavaan syysulkoiluun!

Asuinalueellamme on kaikille koiranomistajille ja muille karvakuonolaisten omistajille oma facebookryhmä. Sen kautta olemme hiljaittain järjestäneet muutaman loistavan kimppakävelyn koirille. Siis kirjaimellisesti loistavan, sillä tarkoituksena on ollut kävellä ympäri asuinaluetta ja näyttää, että käytämme heijastimia pimeällä ja kehottamaan muita (varsinkin lapsia) käyttämään niitä myös. Yli 2000 koiraa kuolee joka vuosi liikenneonnettomuuksiin, josta suuri osa vältettäisiin heijastimilla!

                                                               *Loistavaa porukkaa*

                                                              *Sumuisessa syysillassa näkyvyys on erittäin huono*

Tähän tempaukseen olemme saaneet sponsorointia muunmuassa Faunattaresta koiranamien ja kakkapussien muodossa, sekä Royal Caninilta heijastinpipojen ja lenkkihihnojen heijastimien muodossa. Itse olemme varta vasten kaivanneet kaikki omistamamme heijastimet päälle, sekä omistajille että koirille. Vaikka kuinka itse sitä luulisi, niin jo hämärässä autoilijoilla on vaikeaa nähdä jos kuljet ilman heijastimia!

                             
                              Tässä minun ja Sagan vinkkimme loistavaan syysulkoiluun:

1. The more-the merrier, eli mitä enempi heijastimia sen paremmin näyt! Haijastin on halpa henkivakuutuus sinun ja koirasi hengestä!

2. Tarkista heijastimesi ikä! Heijastin vanhenee eikä vanha näy yhtä hyvin kuin uusi, muista siis uusia heijastimesi säännöllisesti!

3. Pimeä voi yllättää, laita takkiisi ja koiran hihnaan varmuuden vuoksi heijastin kiinni, joka on koko syyskauden siinä jos pimeä pääsee yllättämään.

4. Vaihtoehtoja vanhoihin rumiin heijastinliiveihin löytyy, etsi omaan tyylisi sopiva heijastin!

Nykyään löytyy heijastinpipoja, -takkeja, -liivejä, -naruja, -hanskoja ja kaikenlaista joka lähtöön ihan kaikille. Jos se 90-luvun vanha heijastinliivi siis nolotta, älä anna sen olla este näkyvyyteen pimeässä! Myös koirille löytyy valopantoja, heijastinliivejä, orbilockeja, hijastintakkeja ja vaikka mitä.

*Vanhoja tylsiä heijastimia ei tarvitse enään käyttää. Nyt löytyy heijastimia ihan jokaiselle tyylistä riippumatta!*

Itse käytän heijastinliiviä, heijastinpipoa, ranneheijastinta ja tarvittaessa otsalamppua. Sagalla käytämme Rukan huomiliiviä ja Little&Biggerin valopantaa. Varsinkin valopantaa voin suositella tummien ja runsasturrkisten koirien omistajille! Pantaa voi ladata USB:n avulla ja se näkyy jopa 500 metrin päähän, myös hieman paksuturkkisemmilla koirilla.

Mitä heijastmia SINÄ ja KOIRASI käytätte? Haastan kaikki tämän postauksen lukeneiden kertomaan joko tähän kommentoimalla, tai omassa blogissa (laita mielellään linkki postaukseen tänne) mitä heijastimia te käytätte ulkoilessanne! 

Haasta myös muita käyttämään heijastimia!

Laitetaan valoa kiertämään, jos saamme edes mutaman koirakon lisää käyttämään heijastimia pimeällä olemme onnistuneet!

                                               Valoisaa syksyä toivottaen,
                                                  Johanna ja Saga

Meistäkö voittajia?

Taipparit ja tokon AVO1 tuli ja meni, nyt ei enään mikään häiritse meitä keskittymästä VOI luokan liikkeiden harjoituksiin(paitsi juoksut...). Talvella startataan varmaan kerran vielä AVO luokassa saadaksemme kisakokemusta. Tai pari kertaa jos saamme toisen ykkösen. Ei kahta ilman kolmatta, eikä koulariahan voi niin helpolla päästää, vaikkemme periaatteessa siinä mielessä kilpaile.



Tokon voittajaluokassa on tosin monta uutta ja haastavaa liikettä, joten paljon saadaan treenata koko talvikauden jos haluamme keväällä tai kesällä startata VOI luokassa. Muutenkin asiat täytyy treenata vielä tarkemmin jotta ylemmissä luokissa kehtaa näyttäytyä.

Paikkamakuu häiriössä 2min:
Saga kyllä pysyy paikallaan, mutta viime kokeissa olen huomannut neidin olevan hieman levoton paikkis tilanteissa. Tähän kiinnitetään siis vielä enemmän huomiota. Nuuskimistreenit ovat myös ehdottomia!

Seuraaminen:
Noh, tämä meidän ikuinen ongelma. Mutta uskon, ja toivon, että se on menossa parempaan päin. Sagan paikka on hyvä, nyt kaivataan vaan että konakti ja into pysyy pidemmän ajan. Yksitäiset askeleet sivulle ja eteen eivät tuota ongelmia. Peruuttamisessa on tehtävä töitä.

Jäävät:
Hiukan kaivataan napakkuutta seisomiseen lisää, muuten kaikki on hyvällä mallilla.

Luoksetulo:
Voittajassa koira pysäytetään kesken luoksetulon. Tätä treenataan vielä käsimerkin avustuksella, jolloin toimii hyvin, mutta eiköhän siitäkin pikkuhiljaa päästä eroon.

Ruutu ja luoksetulo:
Ruutuun menossa kaivataan häiriötreenejä, että varmasti bongaa ruudun vaikka olisi muuta krääsää tiellä. Muuten juoksee ruutuun hyvää vauhtia, menee maahan käskystä ja pysyy siinä kunnes toisin sanotaan. Ruudusta luoksetuloon kaivataan hieman lisää vauhtia.

Ohjattu nouto:
Ihan hyvällä mallilla. Nyt vain pidennetään etäisyyksiä ja harjoitellaan liike varmemmaksi.

Tunnistusnouto:
Tässä on eniten tekemistä. Saga vetää hurjat kierrokset eikä malta nuuskia läpi, jonka seurauksena tuo ihan minkä kapulan vain takaisin. Muutenkin tarvitaan tarkkuutta tähän.

Metalliesineen noutaminen esteen yli hypäten:
Noutaminen esteen yli ei tuota ongelmia. Lyhyet sivulletulot ja pitämiset sujuvat myös metallikapulalla. Nyt täytyisi kohtapuolin totutella noutamaan metallikapulaa myös.

Kaukot:
Istu-maahan vaihdot eivät tuota ongelmia, nyt harjoitellaan seisomista. Eli vielä istun vieressä ja Saga seuraa namikättä. Hieman haluaa jompikumpi takatassu liikkua seiso-maahan vaihdossa, mutta kunhan ei vire ole liian korkea niin sekin alkaa sujua.

Eli vielä on paaaaljon tekemistä, mutta eiköhän se siitä! Nyt on tunnarissa ja kaukoissa ehkä eniten tekemistä, puhumattakaan seuraamisesta... Mutta uusia haasteita on aina kiva ottaa vastaan, ja yhdessä me kyllä tästä Sagan kanssa selviämme, tavalla tai toisella! Askel askeletta lähempää FI TVA unelmaa.

Mieleenpainuva kohtaaminen

Taippareiden jälkeen on ollut hieman tyhjä olo, ja "mitä seuraavaksi" on pulkahtanut mieleeni kerran jos toisenkin. Toki treenit tokossa VOI luokkaa jatkuu, ja ehkä nomeakin aloitetaan vähän treenaamaan. Saga on toiminut koko kauden erittäin hyvin, eikä tokossakaan ole ollut ongelmia viren puutteesta ja ehdin jo ajatella että nyt kaikki sujuu kuin rasvattu. Mutta aina ei mene "by the book".

Tällä viikolla Saga on ollut vähän väsyneen oloinen ja tokotreenit on mennyt aivan päin puuta. Vireestä ei ole ollut tietoakaan ja seuraaminen, mikä vihdoinkin oli alkanut sujumaan, on samalla surkealla tasolla kuin puoli vuotta sitten. Tiedä sitten johtuuko tämä tulevista juoksuista vai mistä, mutta ärsyttää kun koira on koko syksyn toiminut niin hyvin.

Pohdiskellessani tätä käveltiin lenkillä iäkkäämään miehen ja kahden salukin ohi. Yleensä ei lenkillä tervehditä ketään hihnassa, ja hieman ärsyyntyneenä huonoista treeneistä aloitettiin reipas ohittaminen. Mies kuitenkin tunnisti Sagan flatiksi ja ohittaessamme heitä mies alkoi kehua Sagaa ja flatteja, kertoi niiden olevan niin ihanan pirteä rotu. Olihan sitten pakko pysähtyä hetkeksi juttelemaan miehen kanssa, ja tästä syntyikin mieleenpainuva keskustelu joka paransi kummasti päivääni.

Mies kertoi omistaneensa ja kisanneensa salukien kanssa 70-luvulta lähtien ja ehtinyt kouluttamaan pari suurvoittajakin ratajuoksuissa. Kehuin, että hän varmaan on taitava kouluttaja, johon mies vastasi hyvin että "mikään koira ei kuitenkaan ole samanlainen kuin toinen, aina saa uusia ideoita toisen koiran kouluttamisesta mutta jos ei osaa vetää oikeista naruista ei siitä tule mitään". Tämä oli jotenkin niin hyvin sanottu mielestäni. Koirat on aina koiria, ja yksilöitä. Tokossa tiedän että Saga kyllä osaa, minun on vain ohjaajana osattava vetää oikeista naruista ja saada vire takaisin. Oppia koiralta miten tehdä oikein.

 Mies oli kasvattanut pari oikein hienoa käyttö- ja muotovaliosalukeita, jonka kanssa oli matkustanut ympäri maailmaa. Nyt hänellä oli yksi viisivuotias saluki joka ei ollut vielä startannut kisoissa, koska koiralla ei ollut tarpeeksi itseluottamusta. Toisaalta, hän totesi, voittaminen ei tunnu miltään jos on koira joka vain voittaa kaiken. Vaikeuksien kautta voittaminen tuntuu aina paljon paremmalta ja ansaitummalta kuin pelkällä voitokkaalla koiralla. Toki, myös voitokkaan koiran kanssa täyty tehdä töitä, mutta se on kyllä totta, että voitto vaikeuksien kautta tuntuu aina parhaalta. Ja aina elämä ei mene "by the book", mikä sinänsä voi joskus olla ihan hyväkin asia.

Tätä olisi hyvä ajatella itsekkin vähän useammin. Taippareihin treenasimme kolmisen vuotta. Ensiksi riista ei kiinnostanut ollenkaan, sitten liikaakin ja Saga puri niitä. Kirves on miltei heitetty kaivoon jo montakin kertaa, mutta aina on ollut jokin pienenpieni toiveenpilke joka on auttanut tsemppaamaan eteenpäin. Ja niin pääsimme kuin pääsimmekin siihen päivään missä Saga suoritti taipparit kuin vettä vaan. Ja että, se oli hyvä tunne!

Elämä ja koiran kanssa treenaminen ei aina mene "by the book" mikä sinänsä on hyväkin, muutenhan siitä tulisi tylsää. Vaikka se tietysti helpottaisi hermoja välillä... Nämä asiat eivät tietysti ole mitenkään uusia ajatuksia, mutta niitä on hyvä muistaa aina välillä, varsinkin kun treenit menevät päin sanonko mitä. Elämä ei aina mene "by the book", mutta koiraohjaajan täytyy vain oppia vetämään oikeista naruista oikeaan aikaan. Ja kun tämä tapahtuu, syntyy menestystä!

Arki- se ihana arki

Ei herätyskelloa, ei kisoja, ei kokeita eikä treenejä. Ei edes hääjärjestelyjä tai matkoja.  Ensimmäinen vapaa viikonloppu erittäin pitkään aikaan! Tämä ihana arki viikonloppuineen tuntuu tällä hetkellä erittäin trevetulleelta!

Sagakin nautti, kun kerrankin ehdittiin tehdä pitkä lenkki ihanassa syys-säässä ilmaan mitään kiirettä. Sain samalla vähän ulkoiluttua kameraa. 

Tosin iski taas se niin tuttu kaipuu ostaa kameraan uusi putki. Tämä nykyinen ei vaan riitä mihinkään. Eli jos jollain on hyviä vinkkejä putkista niin nyt on aika paljastaa tietosi! Kamerana toimii ihan perus Canonin 1100D. Enimmäkseen kuvaan Sagaa ja muita koiria, eli liikkuvia kohteita sekä kaukaa että läheltä. Joten hyvä ja tarkka zoomi olisi hyvä olla.

Huomenna alkaa virallisesti talvikausi ensimmäisillä halli-tokotreeneillä. Treenit ovat kaiken lisäksi uudessa hallissa, joten toivon löytäväni sinne... Mutta ennen sitä aiomme Sagan kanssa nauttia vapaan viikonlopun päätteeksi iltalenkistä utuisessa syysillassa. 

Oikein mukavaa viikonalkua kaikille minulta ja Sagalta!