Tarkoitus oli treenata kiertomerkin bongaamista, tunnistusnoutoa, sekä hieman seuraamista. Olen edelleen jatkanut "yllätyspalkan" antamista liikkeiden välissä, ja se näyttää tepsivän. Saga on hyvin kuulolla ja keskittyy minuun paremmin kuin koskaan. Nykyään kontaktinpito on niin intensiivistä, ettei muut käskyt ihan tahdo mennä perille. Merkin kiertoon tai tunnariin sai antaa kaksi tai kolme käskyä ennen kuin tapahtui mitään... Postauksen lopussa oleva tunnarivideo on oiva esimerkki tästä. Ei ainakaan tule tylsää kun aina on jotain treenttavaa!
Merkin kierrossa Sagalla on jostain syystä vaikeuksia bongata tötsä. Usein neiti haahuilee muiden merkkien ympäri, ruutumerkkien tai muiden esineiden ympäri. Nyt pyysin apparia siirtämään merkkiä Sagan näkemättä. Kun merkki oli paikoillaan käännyimme ja koitin saada Sagan bongamaan merkkiä alustavalla "missä merkki?". Tämän jälkeen appari kävi taputtamassa merkkiä näyttääkseen, että siinä se tosiaan oli. Tällä pyrin opettamaan Sagalle, että merkin kierrossa merkki on aina suoraan edessä. Parin kerran jälkeen neiti bongasi jo merkin aktiivisemmin, mutta vielä tämä kaipaa vahvistusta.
Tunnistusnoudossa Sagalla menee helposti kierrokset liian korkealle eikä silloin jaksa keskittyä tehtävään, vaan ottaa ensimmäisen parhaan kapulan suuhunsa. Monen treenikerran jälkeen alkaa nenän työnskentely paraantua. Vielä ollaan lähellä kasaa, sillä mitä pidempi matka, sitä enemmän kierrokset nousevat. Tällä kertaa otimme vielä hieman lisää matkaa kapuloihin, enkä laskenut oikeaa kapulaa heti maahan, vaan kosketin maata ja häiriöesineitä ennen kuin piillotin kapulan. Palkan saa heti kun on nostanut oikean kapulan, eli palautusta ei olla vielä otettu treenin aiheeksi.
Suurin haaste meille molemmille tässä liikkeessä on rauhallisuus. Olen niin tottunut, että Sagan virettä täytyy nostaa jokaiseen liikkeeseen, että usein itse hätiköin liikaa jonka seurauksena Saga on epätarkka. Nyt oli lisäksi vielä kamera lisähäiriönä. Kotiläksynä on siis vieläkin kärsivällisyyden ja rauhallisuuden harjoitteleminen!
Seuraaminen. Meidän ikuisuusprojekti. En ole kerran enkä kaksi miettinyt josko me koskaan saamme tämän liikkeen toimimaan. Edes tyydyttävästi. Saati sitten sitä tasoa mihin EVL tasoon tarvitaan. Nyt on kuitenkin ilmestynyt pientä valonpilkettä tunnelin päässä. En uskalla vielä sanoa, että seuraaminen olisi edistynyt, sillä niin monta kertaa olemme kokeilleet jotain uutta motivointisysteemiä tähän liikkeeseen. Uusi metodi on voinut toimia kerran tai kaksi, vain palataaksemme takaisin lähtöruutuun.
Mutta, kuten olen maininnut, olemme tehneet paljon keskittymistreeniä, jotta Sagan kontakti ja keskittyminen pysyisi minussa eikä kaikessa muussa. Tämän seurauksena Saga pitää perusasennossa kontaktia aivan eri tavalla kuin tähän asti. Heti pysähdyttyäni neiti ottaa kontaktin ja pitää sen kunnes toisin sanotaan. Ennen katse haahuilli sinne tänne. Nyt olen todella todella varovaisesti yhdistänyt tätä positiivista kontaktinpitoa liikkeeseen. Emme ole kävelleet montaa askelta, ja eniten teemme käännöksiä jotta into pysyisi yllä, mutta koko Sagan olemus seuraamista kohtaan on vaihtunut. Koko koira on enemmän motivoitunut liikkeeseen, se on intensiivisempi ja tarkempi. Tämän seurauksena uskallan siis taas tuntea pienen pientä toivonpilkahdusta.
Muuten pidän todella paljon Sagan tekemisestä juuri nyt. Koko koira on intensiivisempi ja kohdistaa energiansa tekemiseen eikä riehumiseen. On todella ilo treenata tämän kaverin kanssa ja yhteistyömme on parantunut paljon.
