Sivut

perjantai 27. lokakuuta 2017

Syksyn väriloistoa ja viimeiset päivänsäteet


Viime viikonloppuna olin koirien kanssa mökillä. Onneksi olin muistanut ottaa kameran mukaan, sillä silloin sattui olemaan todella ihana syyssää! Kuvia tuli otettua oikein olan takaa jotta saisin syksyn värit ja auringon ikuistettua. Viikolla sain taas kuvausapua opiskelukaveriltani Lotalta. Muutaman hänen kuvistaan esittelen myös tässä, mutta muut tulevat sitten toisessa postauksessa. 


Aamu-kuudelta oli ihania kuurankukkasia kaikkialla!



Päivästä tuli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen.


 Kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin?







 Koirat sekä emäntä nauttivat täysin siemauskin ihansta säästä! Vaikeaa uskoa, että tästä on alle viikko kun ulkona tällä hetkellä on ihanan talvinen sää ja paljon lunta!


Vielä mahtuu syliin, mutta ei muuten kauan! 

 Ei huolen häivää kun on uusi maailma tutkittavana!


Saga <3

Mistä kuvista pidit eniten? 

torstai 19. lokakuuta 2017

Eläinlääkäripohdintaa: kliniikkaketju vs yksityinen perheyritys

Pitkästä aikaan vähän elonmerkkejä täältäkin. Ollaan siis elossa arki on vain tällä hetkellä niin kiireistä, ettei koneen ääreen ole ehtinyt saati sitten enrgiaa kirjoittamiseen löytynyt, vaikka posatusideoita olisi muillekin jakaa. Mutta nyt on vihdoin ja viimein kauan odotettu syysloma pari päivää ja päätin raapustella tänne vähän kuulumisia.



Paitsi tavalliset arkihuolet (työ, kahden koiran arki ja huushollin pyörittäminen yksin kun mies on melkein kellon ympäri töissä) ovat myös erinäiset eläinlääkärikeikat pitäneet minut kiireisenä. Reilun viiden viikon aikana olen ollut kuusi kertaa eläinlääkärillä. Näisä kuudesta kerrasta neljä kertaa ovat olleet Sagan silmien takia. Kuukauden sisälle on mahtunut kaksi kertaa silmäkalvontulehdusta ja kerran myös silmähaavan säestämänä. Yleensä käymme AlfaPet eläinlääkäriasemalla joka sijaitsee täällä meidän lähellä. Pienenä perheyrityksenä alkanut asema on viime vuosina kasvanut melkoisesti ja on kodikas, luotettava ja osaava. Edesmenneen bernimme he hoitivat täydellisesti ja olemme sitemmin aina käyttäneet heidän palveluita.


Syyskuussa Saga siristi toista silmää kun tulin töistä kotiin, ja soitin oitis AlfaPetiin. Käytiin näytillä ja silmäkalvontulehdushan se oli. Viikon silmätippakuuri ja sitten tarkistukseen. Tarkistusajalle saimme lisättyä Simon rokotusajan jotta ei jouduttaisi käymään siellä joka päivä. Pari viikkoa sitten saimme N kanssa mahdollisuuden viettää kahdestaan kylpylälomaviikonlopun. Tultuamme kotiin huomasin heti, että Saga yritti hangata toista silmää. Näin, että toinen silmä oli turvonnut kiinni ja toista silmää Saga siristi paljon. Ensimmistä kertaa sain soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja lähdin ajamaan Sagan kanssa kohti Tammiston Evidensiaa. Tämä Suomen vallannut eläinlääkirketju on monelle tuttu, mutta me emme ole ennen siellä käynneet. 



Ensimmäinen vaikutus paikasta oli iso, valkoinen ja steriili. Ikäänkuin ihmisten Jorvin sairaala, joka heti tuli auttamatta mieleen. Teki melkein mieli kääntyä heti ovensuussa koska tuli tunne, että tänne tullaan vain jos on todella sairas tai puolikuoleva eläin. Henkilökunta oli kuitenkin ystävällisiä ja suht nopeasti pääsimme eläinlääkärin puheille. Pääsimme steriiliin huoneeseen jossa kiireiseltä vaikuttava eläinlääkäri tarkisti Sagan silmät rutiininomaisesti. Silmäkalvontulehdus molemmissa silmissä ja haava vasemmassa silmässä oli tuomio. Kolmannen luomen alla (minkä ihmeen kolmannen?) oli valtavasti rakkuloita ja lekuri mietti josko se johtuisi allergiasta, koska aikuisella koiralla ei saisi esiintyä noin paljon rakkuloita muuten. Sagalla ei ole eläessään ollut allergioita, joten vahvasti epäilin tätä. Jäin kuitenkin miettimään josko simässä on jotain vakavampaa ja miten se on AlfaPetissä jäänyt huomaamatta? Ehkä oli ihan hyvä tulla isolle kliniikalle näytille, jos siellä on enemmän asiantuntijoita? Tuntui hyvältä, että saimme määräyksen tulla viikon kuluttua silmälääkärille näytille. Kotiin saimme silmätippoja ja silmävoidetta jota piti laittaa neljästi päivässä.

Tässä välissä ehdin mennä Simon kanssa neljän kuukauden rokotuksille jossa todettiin herran oikean hampaan olevan halki ja s epitäisi poistaa. Luultavasti Sagan tekosia kun heillä oli Simon kanssa vähän "kränää" yhtenä iltana. Hampaasta tuli hieman verta, mutta vuoto tyrehtyi yön aikana, ja kun soitin päivystykseen siellä ei uskottu että mitään vaaraa olisi. Ei muuta kun hammashoitola-aikaa varaamaan...



Seuraavana päivänä silmäerikoislääkärille Evidensiaan Sagan kanssa. Asiantunteva, mukava eläinlääkäri joka totesi saman mikä ollaan vuosien varrella kuultu Alfapetissä; rodulle tyypillistä että silmät ovat hieman herkät kun liikkuvat paljon metsässä, ja nuo kolmannen luomen rakkulat osoittavat vain että silmä toimii. Jatko-hoidoksi saatiin silmähuuhdetta jolla puhdistetaan Sagan silmät ainakin kerran pävittäin. Oli kuitenkin helpottavaa huomata, että voin vastedeskin luottaa AlfaPetin tuomioihin ja ettei heiltä ollut jäänyt mitään huomaamatta.

Ketjukliniikalla on tietysti se hyvä puoli, että siellä on kaikki saman katon alla: erikoislääkärit, sairaala yms. Kun on ketju se tarkoittaa, että missä tahansa kohtaa Suomea liikutkin, koirasi tiedot löytyvät heidän tietokannasta. Henkilökohtaisesti minulle jäi kuitenkin vähän "liukuhihnameininki" tunne ko. paikasta. Kun silmiä tutkittiin tutkittiin vain niitä, eikä muista asioista mainittu tai kysytty. AlfaPet on pieni mutta erittäin kodikas paikka, jossa hoitajat ottavat parhaan ystäväsi hellään huomaansa. Vaikka olisin toisen koiran kanssa siellä voin aina kysyä toisesta koirasta samalla jos jokin askarruttaa mieltä. He tuntevat sinut ja koirasi ja ottavat eri rotujen ominaisuudet hyvin huomioon. Huono puoli on tietysti se, että päivystävää siellä ei ole ja jos on vakavampi asia jossa heillä ei riitä tila, joudut lähtemään muualle. Itse kuitenkin arvostan tätä inhimillistä ja kodikasta hoitoa niin paljon, että jatkossakin tulen käymään siellä koirieni kanssa. 



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Mietteitä pentukoulun pedagogiikasta

Aloitimme Simon kanssa hiljattain pentukoulun. Ajatuksena oli, että Simo mahdollisimman pian oppisi olemaan muiden koirien kanssa ja treenaamaan/keskittyä myös häiriössä. Sagan ollessa pentu asuimme vielä Vaasassa, joten pk-seudun koirakoulut eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Olin kuitenkin kuullut yhdestä koirakoulusta joka kaiken lisäksi oli vain vartin ajomatkan päästä meistä. Selailin kyseisen koirakoulun nettisivuja ja pistin lopulta viestä, josko voisimme Simon kanssa aloittaa pentukurssilla vaikkei herra silloin ollut vielä 12 viikkoa täyttänyt.


Kyseinen pentukurssi oli rullaava kurssi mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kurssi pyörii jatkuvasti vuodesta toiseen ja voit hypätä mukaan milloin tahansa ja lopettaa neljän kerran jälkeen. Koirakoulun vetäjä kilpailee itse tokossa arvokisoissa joten ajattelin, että tämä kuulostaa aivan loistavalta paikalta. En tosin ollut aivan vakuuttunut tästä koko ajan pyörivästä kurssimuodosta. Tämähän tarkoitti sitä, että samalla tunnilla oli pentuja jotka oli viimeistä kertaa ja jotkut ensimmäistä kertaa. Opettaja-korvaani tämä kuulosti hieman epäorganisoinnulta, mutta jos se vetäjän mielestä oli toimiva systeemi niin mikä ettei.

*Simo 13 viikkoa*


Ensimmäisenä kertana en ollut löytää koko koirakoulun, koska se oli muuttanut vanhasta paikasta(jossa olin kerran aikaisemmin käynyt) eikä kylttejä ollut missään. Simo 10 viikkoa sylissäni pyörin paikan ympäri ja kysyin eri paikoista missäköhän se voisi olla. Toisessa kerroksessa sanoivat kaikki, mutta toisen kerroksen ovet olivat lukossa. Reilun puolen tunnin kuluttua ja parin puhelun koirakoululle, jossa kukaan ei vastannut, löysin paikan. Ehdimme siis olla mukana kymmenen minuuttia ensimäisestä kerrasta. Näillä minuuteilla koitin pikaisesti päästä jyvälle mitä muut  tekivät. Kaikki kävelivät ympyrää, jotkut etenpäin ja jotkut peruuttaen. Hihnassa kulkeminen oli siis tehtävänä. Koitin Simon kanssa tehdä samoin (mikä ei tietysti ihan onnistunut kun pentu aisti hermostuneisuuteni) ja juuri kun olin alkanut päästä jyvälle oli tehtävän vaihto. Vähän istumista, luoksetuloja ja sitten olikin aika loppu. Tästä maksoin kuitenkin kaikkien neljän kerran täyden hinnan. Pikkasen kyllä suututti.


Toisella kerralla löysin paikan heti ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Taas peruutettiin ja hatjoitelstiin hihnassa kävelemistä, kaikki yhtä aikaa. Kouluttaja seisoi keskellä ja kertoi mitä piti tehdä ja antoi kymmenen eri vinkkiä samaan aikaan miten jotkut koirat reagoi, miten hän teki omien koirien kanssa, mitä kannattaa ajatella ja miten naapurin koirat tekevät. Ja taas tehtävän vaihto. Kaikki harjoittelivat istumista paikallaan kun nami laitetaan maahan. Simo oli kaikista pennuista pienin, eikä oltu juuri tätä harjoiteltu joten kesti vähän ennen kuin ymmärsi mitä häneltä pyydettiin. Juuri oli alkanut sujumaan niin oli taas tehtävän vaihto, ja vuorossa luopuminen/luoksetulo namikäden kanssa. En ole siis vieläkään ymmärtänyt mikä on tämän harjoituksen ideana. Reilun parinkymmenen minuutin intensiivisen harjoittelun jälkeen oli Simo 11 viikkoa aivan naatti. Mutta vielä vaihdettiin tehtäviä samaan tahtiin kuin sekunttikello tikittää. Kaikki yhtä aikaa.



Jo tässä vaiheessa alkoi tämän koirakoulun pedagogiikka hieman ärsyttää. Ymmärrän, että pentuja on hyvä treenata yhdessä jotta oppivat olemaan yhdessä. Mutta 30 minuuttia yhteen putkeen on pienille pennuille jo aikamoinen sessio. On uusi ympäristö, uudet tehtävät, uudet ihmiset ja uudet tavat. Sitten pitäisi vielä puoli tuntia putkeen jaksaa keskittyä. Ohjaaja kyllä osasi koirien koulutuksen muuten, mutta kun pyörii samaa piiriä ympäri ja toinen seisoo keskellä selostamassa mitä tulee tehdä antamatta mitään yksilöllisiä ohjeita ollenkaan, mietin kyllä mistä tämä koulu on suosionsa saanut. Mieluummin olisin nähnyt että kurssin aika olisi vaikka tunti, ja muutama harjoitus olisi tehty yksitellen niin että pennut saaavat huilia välillä. Myös katsomalla muita oppii todella paljon nimittäin. N kävi kolmannen kerran Simon kanssa koulussa. Kymmenen minuutin jälkeen hän tiivisti tunteeni pentukoulusta todella hyvin; yhtä hyvin voisi laittaa CD:n päälle kotona ja kuunnella sitä. Tulisi paljon halvemmaksikin.

Ohjaaja on varmasti todella osaava itse ja muut kurssit oikein hyviä. Meille ja flattipennulle tällainen koultustyyli ei vain sovi. Toki mieleen on muistunut eri koulutustyylejä ja vinkkejä pennun kanssa. Simolle on myös tehnyt todella hyvää treenata muiden koirien seassa. Mutta muuten en voi valitettavasti suositella kurssia meidän osalta. Meillä on vielä yksi kerta jäljellä, mutta sen jälkeen harjoittelemme toisaalla.




Onko teillä koekmuksia eri  pentukouluista? Onko positiivisia tai negatiivisia kokemuksia?