Rotanmyrkkyä ja remonttikaaos. Onneksi on vakuutus!

Tästä piti tulla alunperin päivitys blogin fb sivuille, mutta siitä olisi tullut liian pitkä joten siirsinkin sen blogin puolelle.

Vuosi on lähtenyt rullaamaan oikein vauhdilla alusta alkaen. Meille on tullut kauan odotettu kylpyhuoneremontti mikä tarkoittaa, ettei koirat nyt muutaman viikon ajan voi olla kotosalla työpäivän ajan. Onneksi vanhempani asuvat pienen matkan päästä.Aamuisin ajan koirat sinne joka päivä ennen töihin lähtöä ja haen heidät sieltä töiden jälkeen. Tässä systeemissä on tosin ilmestynyt pieni ongelma nimeltä Simo. Pikku-herra tyrannihan on melkoinen askarteilija yksin ollessa (Saga ja Simo ovat siis yksin ollessa vielä erikseen), eli jokainen paikka missä hän on yksin täytyy "Simo-varmistaa". Paras on tyhjä huone missä on vain Simon viltti ja lelut. Vanhemmillani on varastohuone missä oli muutama kirjahylly täynnä tavaraa ja autotalliin menevä ovi. Ovia Simo ei ole avannut joten emme ajatelleet sen olevan ongelma. Tyhjensimme toisen kirjahyllyn ja toisen eteen laitoimme esteen. Ensimmäinen päivä menikin oikein mallikkaasti, mutta sitten alkoi tapahtua.

*Simo pakkaa remonttia varten*

Olin aamukiireissäni heittänyt koirille Dentastixin vanhempieni luona ja laitoin Simon nopeasti varastohuoneeseen, sen enempää tarkistamatta ovea. Saga sai olla alakerrassa vapaana. Juuri ennen oppilaiden tuloa sain isältäni viestin töihin "kuuluuko Simon ja Sagan olla samassa huoneessa?" Isäni oli ehtinyt poistua kotoa, mutta vahvisti että koirat oli ollut samassa huoneessa kun hän lähti. Ajoin heti koirien luo ja löysin kaaoksen. Mitään ei onneksi ollut hajoitettu, mutta Simo oli pissannut kahteen kohtaan sisällä matolle, sekä löytänyt kassin missä minulla oli koirille puruluut, possunkorvat, vähän märkäruokaa kongiin jne. Kaikki oli vedetty kassista ulos ja syöty... Kummakos molemmat koirat näyttivät erittäin tyytyväisiltä! Heitin molemmat pikaisesti pihalle, siivosin sotkut ja eikun takaisin töihin. 

Töiden jälkeen äitini tuli kotimatkalla koirien kanssa vastaan, vakava ilme kasvoillaan. Aavistin pahinta. Simo oli yltänyt kirjahyllyn korkeimalle hyllylle (mitä ei oltu tyhjennetty, koska meillähän on vain pieni pentu...), repinyt kaiken alas ja purrut osan tavaroista rikki. Tämän lisäksi hän oli saanut autotallin oven auki ja pitänyt oikein kunnon bileet siellä. Veljeni kilpailupyörä oli kaadettu, jouluvalojen sähköjohto purtu rikki ja paljon muuta tavaraa lojui pitkin poikin. Ei auttanut kuin ottaa roskapussi käteen ja tarkistaa tuhon määrää. 

Siivotessani löysin pahimman mahdollisen. Pussillisen rotanmyrkkyä missä oli Simon hampaanjäljet. Pussi oli onneksi ehjä, mutta autotallin oven vierestä löysin toisen, avatun pussin. Pussista oli mahdoton sanoa oliko Simo syönyt tai ei, mutta luultavasti oli napostellut sitä vähän. Pikainen soitto eläinlääkäriin kysyäkseni mitä tehdä asialle. Eläinlääkärillä vastasi opiskelija joka ei oikein tiennyt mistään mitään, eikä osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta oireet voivat tulla viikonkin päästä. Minulla ei ole mitään opiskelijoita vastaan, mutta tällaisessä tapauksessa olisi ollut helpottavaa puhua eläinlääkärin kanssa joka tietää asiasta jotain, eikä opiskelijan joka kuulostaa siltä, että lukee kaiken suoraan wikipediasta.

Ehkä hän oli huomannut ärtymykseni, sillä hän soitti kolme(!) kertaa takaisin kun oli puhunut eläinlääkäreiden kanssa. Lopputulos oli, että vein Simon näytille ja hän sai viikon K-vitamiini kuurin. Simollahan on krooninen korvatulehdus joka ei ota parantuakseen, ja saatiin korvatkin samalla tarkistettua. Huomattiin, että silmätkin ovat alkaneet oireilla ja, että luultavasti kyseessä on allergia. Antibioottitippojen lisäksi (jota laitetaan kahdesti päivässä) meillä oli siis korvien huuhtelu ja nyt saimme vielä silmänympärysvoiteen, niin ikään kahdesti päivässä laitettava, ja apteekista piti hakea K-vitaminiilääke joka annetaan ruiskulla suuhun kerran päivässä. Onneksi on vakuutus. Koirin täysihoitopavelu ilmoittautuu siis! Toivoinhan minä eloisaa pnetua jolla olisi iso moottori, mutta sitä voisi ehkä vähän kanavoittaa toisella tavalla. Tekemistä meiltä ei ainakaan puutu....

                                              *Touhuamisen jälkeen uni maistui!*

                                                              *Herra kallis eläinlääkärin luona*

Loppuviikosta Simon korvat näyttävät pikkasen paremmalta ja olemme (taas) menossa eläinlääkärille tarkistukseen ensi viikolla, josko saisimme vihdoinkin jättää antbioottitipat. K-vitamiini menee onneksi ruoan seassa Simon huomaamatta eikä herralla (vielä) ole ollut rotanmyrkystä mitään oireita. Kop, kop... Tällaista meillä siis! Mutta nyt on autotallin ovelle laitettu kunnon este, ja muu huone tyhjennetty. Herra tyranni on siis pysynyt nahoissaan loppuviikon ja on ollut oma vilkas ja touhukas itsensä kotiin tullessa. He ovat jopa oppineet Sagan kanssa hieman leikkimään ja riehumaan toistensa seurassa. Toivotaan, että ensi viikko sijuu vähän rauhallisemmin.

*Onneksi päästiin Nuuksion metsiin Harmin seurassa rauhoittumaan viikonloppuna*

Miten teillä on lähtenyt uusi vuosi käyntiin?

Vuosi 2017 kuvina

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Toivottavasti uusi vuosi on alkanut mielyttävästi kaikilla! Nyt kun ollaan jo muutama päivä eletty vuotta 2018, ajattelin että mikäs sen parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin muistella edeltävää vuotta kuvineen. 

Muutoin edellinen vuosi oli mitä oli, mutta koirharrastuksen ja koirien parissa elettiin kuitenkin monta iloista hetkeä. 

Talvi

Vuoden 2017 alussa saiimme veljeni koiran Hugon hoitoon. Toisin kun nyt, silloin oli oikein paukkupakkanen myös etelässä ja paljon lunta!  Vuosi aloitettiin myös näyttelyillä ja Viron matkalla jossa Saga valioitui Suomen ja Viron muotovalioksi helmikuussa.

 Vaasassa riitti lunta

Kevät

Muutamassa näyttelyssä tuli kierrettyä jossa esitin muunmuassa Hugon. Sain myös kauan havittelemani äitienpäiväkorttikuvan Sagasta keskellä valkovuokkomerta otettua. Tämä tuli erityisen tärkeäksi kun äitienpäivä tuli tänä vietettyä äidin puolesta sairaalassa.

Muuten kevät meni suureksi osin tokotreeneissä ja SM-kisoihin valmistautumiseen. Kevään suurin kohokohta oli tietysti itse SM-kisat. Kokeet eivät minun ja Sagan osalta menneet ihan niin kun Strömsössä, mutta tapahtuma oli todella hauska kokemus ja sain olla osaa maailman parasta joukkuetta!

Kesä

 Saga ja Harmi Nuuksiossa

 Nometreeniä sagan ja Mila-flatin kanssa

 Kesällä nautittiin olemisesta ja näyttelyistä. Saga sijoittui aika tasaisesti neljän parhaan nartun joukkoon näyttelyissä ja sai myös vara-Cacibin. Flattien TOKO-mestaruuteen saatiin joukkue kasaan. Loppukesästä perheemme sai nelitassuisen lisäyksen kun Simo muutti luoksemme.

Syksy

 Kohti uutta ja tuntematonta!

Syksy meni enimmäkseen kahden koiran arkeen totuttelemiseen. Syksy oli mitä oli, emmekä saaneet Sagan kanssa tokon voittajaluokkaa korkattua niin kuin olimme toivoneet. Muutenkin koiraharrastus ja treeni jäi taka-alalle kun omat voimat ja energia ei oikein riittänyt mihinkään. Kaksi mustaa luppakorvaa antoivat kuitenkin ilon aihetta arkeen ja teki arjesta tapahtumarikkaan omalla tavallaan.

Talvi 

 (ei, yllä oleva kuva ei päätynyt joulukortiksi vaikka hauska oliskin ollut! ;) )

Simo on kasvanut ja lopputalvesta aloitimme taas ohjatut treenit Mariannen valvovan silmän alla. Nämä arjen henkireijät auttoivat pitämään ihmisen tiellä joululomaan asti. Muutaman päivän saimme nauttia lumesta, mutta aika pimeää ja sateista on muuten ollut. Joulun ja uuden vuoden vietimme pääosin Vaasassa ja siellä saimme onneksi nauttia lumesta!

Nyt toivomme enemmän ilon hetkiä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille uudelle vuodelle! Alla olevien sanojen voimin kohti uutta, onnellista ja  menestyksekästä vuotta 2018.