Häiriötäytteinen maneesitreeni

Treeniporukkamme lupautui tänä vuonna järjestämään Flattien tokomestaruuden Sileäkarvaiset Noutajat RY:n nimissä. Pienen pähkäilyn jälkeen päätimme järjestää mestaruuden maneesissa Asikkalassa. Tähän asti tokomestaruudessa on yleensä ollut noin 10 koirakkoa josta noin puolet on ollut flatteja. Yllätyksemme oli siis suuri, kun koe täyttyi nopeasti ja onkin nyt jo 30 koiran tokokoe! Kokeessa ratkotaan, paitsi vuoden flatti tokomestari, myös flattijoukkueen mestaruus. Tarkoitus olisi tänä vuonna yrittää pitää joukkueen mestaruus meidän porukalla.

Viikon alkeeksi olimme sopivasti sopineet maneesitreenit maanantai-iltana. Töiden jälkeen kaahasinkin nopeasti kotiin, käytin koirat pikapika lenkillä ja sitten suunnattiin kohti Asikkalaa. Kahden tunnin ajomatkan päästä löysimme perille Salpauksen eiläinkoulutuskeskukseen, jossa maneesi sijaitsee. S-tiimiläisillä menikin kuonot ihan sekaisin kuin ympärillä oli hajuja hevosista, kissoitsa, lehmistä ja vieraista koirista. Maneesi sinänsä tuntemattomine pohjineen tarjosi myös hyvin hajuhäiriötä. Simo ei sen kummin välittänyt pohjasta (ei nyt sinänsä muutenkaan ehdi hirveästi tutkimaan pohjaa kun ympärillä tapahtuu kaikkea kivaa), mutta Sagan keksittymiseen pohja oli hieman haastava. En yleensä joudu moittimaan nuuskimisesta, mutta nyt sain muutaman kerran kieltää sen. Neiti on muutenkin ollut viime päivinä oikein hormoonihyrrä kun tekee juoksuja mikä myös näkyi treeneissä.

 *Paikkis*

Tehtiin kokeenomaisesti kolme liikettä, liikkeestä maahan (se meidän varma nolla), merkin kierto ja ruutu jossa palkka. 

Liikkeestä maahan: Teki työtä käskettyä, mutta jätätti himena seuruun lopussa mitä ei ole pitkään aikaan tehnyt. Maahan meni hieman viiveellä mutta meni kuitenkin mikä oli plussaa meille. 

Merkin kierto: Pitäisi varmaan puhua merkin kaadosta enemminkin. Bongauksessa ja vauhdisa ei ole ongelmaa, sen sijaan neiti kiertää niin jyrkästi että merkki kaatuu herkästi. Tähän pitää keksiä joku vinkki viitonen.

Ruutu: Bongasi heti mutta malttoi odottaa käskyäni eikä varastanut. Treeni siis antanut tulosta!

Kaiken kaikkiaan ok suoritus, teki työtä mutta nuuski pohjaa välillä eikä ollut ihan sitä parasta Sagaa. Laitan viren puutteen hormiinein piikkiin. Siirtymisiä ja aloituksia täytyy taas laitta treenin alle.  

"Kisatreenien" jälkeen oli Simon vuoro, jonka kanssa lähinnä tehtiin keskittymistä ja kontaktia ja leikittiin. Alkuhuumauksen jälkeen pieni mies keskittyi oikein kivasti! Kun kerran oli appareita käytössä, teimme Simolle vauhtinoudon. Pikkuherra kun tähän asti on noutanut kaiken silmälaseista dummeihin, mutta ei toko kapulaa. No nyt kun appari vielä heitti vähän pidemälle ja pääsi vauhtinoutoon, teki todella hienoja noputoja! Hyvä ote ja tuli vauhdilla luokse. Palkkasin pallolla vauhdista. Valitettavasti tästä ei muistettu ottaa videota tai kuvia. 

Saga sai myös tehdä toisen kierroksen ilman kisanomaista. Tehtiin ohjattua noutoa, tunnaria ja voittajan luoksetuloa.  Ohjatussa teki ihme kaarroksen oikealle kapulalle, mutta toi kuitenkin oikean. Vasen on jostain syystä Sagalle paljon helpompi. Tunnarin teki hieman hitaasti mutta tarkasti ja toi oikean. Luoksetulossa ei tehnyt parhaan pysähdyksen, toistettiin muutaman kerran ennen kuin sai takapalkan. 

Maneesin pohja oli koirille todella hyvä alusta liikkua ja teki todella hyvää treenata taas ihan uudessa paikassa jossa paljon vieraita hajuja. Tänään sain sitten syyn Sagan huonoon vireeseen eilen. Neidillä alkoi harmillisesti nyt jo juoksut. Tämä tarkoittaa, että tokomestaruus valitettavasti jää meiltä väliin tänä vuonna. Itse olen tietysti paikalla organisoimassa ja auttamassa, mutta ilman kisakoiraa. Näillä näkymin Simo saa tulla mukaan turistikoirana ja Saga jää kotiin.

"Tällaisten näyttelyiden pitäisi aina olla"

Ensinnäkin kiitos kaikille ihanille soitoista, viesteistä, kommenteista ja tuesta koskien "koirasome" postaustani! Viime aikoina Simo on ollut suhteellisen rauhallisesti kotona kuunnellen Yle teemaa, joten meillä on hyvin yleisivistyneet koirat. :)

*kiertopalkinnot*

Viikonloppuna oli vuorossa jokavuotinen perinne, flattien erikoisnäyttely. Tänä vuonna ne järjestettiin Lahdessa A-quility hallissa. Halli oli aivan jäätävän kylmä, mutta kuitenkin tarpeeksi iso vaikka vähän pelättiin että olisi ahdasta. Kaikki noin 170 flattia mahtuivat hyvin kun häkit jätettiin toiseen osaan hallia, ja kehät olivat tekonurmikentällä toisessa osassa. 

Onneksi N pystyi tulemaan mukaan kepona, niin Simokin sai tulla mukaan turistina ja pitämään käpälät pystyssä Sagalle. Sovimme, että N välillä lenkittää Simoa kun itse juoksen kehässä. Lähdimme aamulla ajamaan Lahtea päin ja olimme perillä hieman vaille kymmenen. Flattimaailma on ihanan pieni ja tulee heti kotoisa tunne kun jo ovensuussa näkee tuttuja ja saa moikata kaikkia oikealle ja vasemmalle jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Kaikki ihailevat koiriensa sukulaisia ja pitävät toisilleen peukkuja. Tämä on se näyttelyn ilmapiiri mihin aikoinaan jäin koukkuun!

Asetimme koirat häkkiin ja lähdimme katsomaan pentujen alkavia kehiä. Paikalla oli monenmonta Harvahammas pentua ja myös Simon sisaruksia joita oli kiva nähdä. Pennut tietysti vielä kehittyvät mutta varsinkin kaksi veljeä jotka nähtiin, olivat ihan eri näköisiä ja erityyppisiä kuin Simo. Kiinnostavaa, että ovat niin erilaisia kun Sagan sisarukset taas ovat kaikki aika samantyyppisiä. 

Alkupäivä menikin tuttavien kanssa rupatellessa ja nuoria koiria katsellessa. Erkkarien ainoa huono puoli on se, että aikataulut aina venyvät järkyttäviä määriä. Vaikka pentukehät alkoivat kello 10 olimme Harmin kanssa, joka oli ilmoitettu käyttökoiriin, vasta kello neljän jälkeen kehässä. Harmilla olikin ihan kivasti energiaa kun oli ollut koko aamupäivän häkissä ja oli hieman touhua saada herraa kuuntelemaan minua ja pysymään kaikilla neljällä tassulla maassa. Kehässä meni todella hienosti, mitä nyt yritti purra näppini irti namien toivossa. Ravasi tasaisesti ja seisoi oikein tyylikkäästi. Lopputuloksena isossa käyttö kehässä oli ERI 2 SA ja toinen sija hienolla arvostelulla!

Koska urokset olivat narttukehää jäljessä N oli tuonut Sagan valmiiksi häkistä valiokehää varten. Vaihdoin koiraa lennossa Sagaan ja suunnattiin narttujen valiokehään. Muistaakseni valionarttuja taisi olla noin kymmenen kappaletta. Kokoomakehässä Sagaa ei homma oikein kiinnostanut ja häntä roikkui entiseen tapaan. Laitoin vähäksi aikaa häkkiin ennen yksilöarvostelua ja kas, neiti olikin löytänyt energiansa tauon aikana. Narttujen tuomari oli, valitettavasti, erittäin tarkkaa sorttia ja seisotti todella todella kauan. Sain oikein urakalla koittaa innostaa Sagaa ja aika hyvin siinä onnistuttiin. Neiti diiva on aina innostunut aploodeista ja kehässä koitin hiljaa innostaa ja taputtaa Sagalle. Tämä toimikin vallan mainiosti! Lahden KV näyttelyssä Saga veti aika paljon kehän keskustaa päin, joten liikkeet hieman mietitytti. Mutta turhaan, neiti liiteli täyttä vauhtia upealla askeleella kehän ympäri. Handlerin täytyy vain muistaa ensi kerralla tarkistaa missä kohtaa korvaa hihna nousee, ettei koira näytä korvattomalta kaikissa kuvissa seuraavassa näyttelyssä... Tuomari ei tähän asti ollut palkannut isompia narttuja joten olin valmistautunut henkisesti saamaan EH:n. Yllätys oli suuri kuin meille heilutettiin ERI lappua.









Paras narttu kehä venyi pitkäksi ja koiria seisotettiin oikein urakalla. Ensiksi kaikki sai juosta kehää ympäri jonka jälkeen kuusi parasta koiraa sai jäädä kehään. Me kuuluimme tällä kertaa niihin. Taas seisotettiin ja sitten alkoi maratooni juoksu. Sagan kanssa kun täytyy juosta kovaa niin meinasi kunto loppua kolmen kierroksen jälkeen... :D Tämän jälkeen Saga ei jaksanut seisotusta enään eikä häntä noussut enää millään. Näin ollen meidät käteltiin pois SA:n kera. Olen kuitenkin erittäin erittäin tyytyväinen tulokseen.



Paras uros kehässä juoksimme Harmin kanssa It´s the Final countdown musiikin tahdittamana (näyttelyporukan hauska idea laitta musiikkia tuomaan tunnelmaa!), mutta loppulaskennan vielä kaikuessa meidät käteltiin nopeasti pois.

                                                                                *Kuva: Juho Pajari*

Osallistuimme Sagan kanssa vielä Harvahampaiden kasvattajaluokkaan. Mukana oli Sagan siskot Akka (Simon äiti) ja Isa, sekä toisesta pentueesta Hilma. Nämä neidit ovat aikalailla samasta puusta veistetty ja tätä mieltä taisi myös tuomari olla. Harvahampaiden kenneli käteltiin nimittäin BIS 1 paikalle. Tämän jälkeen Saga sai isot halit ja pusut, sekä hieman temmeltää Simon kanssa joka oli N kanssa katsellut kehän vieressä menoa. Omistajille ja handlaajille oli vuorossa skumppaa. Kuten kasvistäti sanoi: tällaisten niiden koiranäyttelyiden pitäisi aina olla!

*Akka, Saga ja Isa siskokset*

  

Kotona olimme puoli kahdeksan aikaan illalla väsyneen poppoon kanssa. Sunnuntaina kaikki, myös koirat(!) nukkuivat yhteentoista asti vaikka yleensä koirat herättävät kuudelta...

Ihanan lämminhenkinen ja kaikinpuolin mukava päivä flattien keskellä!