*Simo ja Lumi pusuttelupisteellä*
Treenikaverimme Jenny oli järjestänyt rally-tokoilevan treenikaverinsa meille esittämään kyseistä lajia. Kyseessä ei siis ollut virallinen koulutus, vaan treeniporukan hömppä idea kokeilla tätä uutta "muotilajia". Tiedän että monet "ei-kilpaihmiset", sekä monet tokoilijat ovat innostuneet tähän lajiin. Olen hiljaa itsekseni ajatellut, että joskus voisi olla hauskaa kokeilla mitä se touhu on. Tietämykseni ennen tutustumiskoulutusta oli seuraava:
- Rallyssa on kyltit joita pitää lukea vauhdissa
- Kylteissä olevat temput suoritetaan kyltin edessä tuomarin määrämässä järjestyksessä (tässä tulikin mieleen kun nuorempana piti esteratsastuksessa aina opetella esterata. Radan muistaminen olikin usein se jännittävin juttu kisassa)
- Kaikilla on 100 pistettä suorituksen alussa, josta sitten vähennetään pisteitä eri kömmähdyksien takia.
- Jossain luokassa on jonkin sortin "käytösruutu" ( jostain blogista luin että siellä oli ollut pizzalaatikkoja häiriönä?)
*Kuva lainattu netistä*
Tiedossa ei siis ollut paljon kehuttavaa. Tutustumistreeneissä kävimme ensiksi rally-tokon säännöt läpi. Flatilla ei saa olla noutajahihnaa (emmehän me omista muuta hihnaa!?) ja pannan täytyy olla luokollinen, ei kuristava tai puolikuristava (kaikki tokopannat meillä on puolikuristavat...). Vaatteissa ei saa roikkua mitään. Namit ja lelut saa olla taskuissa suorituksen aikana, mutta luonnollisesti eivät saa tippua sieltä. Näistä asioista voi saada hylätyn. Tässä kohtaa minusta oli erityistä se, että kukaan ei kerro jos olet tehnyt jonkun asian jonka seurauksena suorituksesi hylätään. Toisin sanoen voit tehdä muuten täyden pisteen suorituksen mutta, kun tulet maaliin ja katsot ilmoitustaululle voi olla, että sinut on hylätty heti kun tulit radalle. Koska oli väärä panta. Tai roikkuva esine. Tai vääränväriset vaatteet (huomaa sarkasmi...). Tässä lajissa pitäisi siis varmaan tavata säännöt tarkkaan läpi, sillä ne ovat mielestäni täynnä niin sanottua nippelitietoa. Moni varmaan ihan hyvällä ajatuksella siihen laitettu, mutta omaan päähän kuulostaa siltä, että sääntöjen laatijalla on ollut tylsää.
*Kuva lainattu netistä*
Sääntöjen jälkeen kävimme eri kylttejä läpi ja teimme pienen radan johon tutustuttiin. Opin, että käytösruutua ei vielä ole alemmissa luokissa. Useimmat liikkeet tai temput olivat tokoilijalle tuttuja, mutta esimerkiksi saksalainen täyskäännös, sekä sivulletulo oikealta olivat uusia asioita. Myös pysähtyminen ja esimerkiksi koiran vieminen eteen ilman istuutumista siinä välissä, tulee olemaan omaan tokopäähän vaikeaa. Sitä ollaan nyt nelisen vuotta jankattu että koira aina istuutuu perusasentoon kun ohjaaja pysähtyy... Se mikä tosin tekee rallysta helpon oloisen (tai ainakin alemmat luokat) on, että koiralle saa rupatella niin paljon kun jaksaa ja haluaa, ja saa antaa käsiapuja. Tokopäähäni en sitten millään meinannut uskoa tätä, sehän meinaa sitä, että jopa Simo olisi miltei kisavalmis rally-tokon alokasluokkaan.
Kävimme radan koira kerrallaan läpi kouluttajan kanssa. Luulin, että Sagalla ei tulisi olemaan mitään ongelmaa, mutta mahdollisesti Simolla jokunen liike aiheuttaisi päänvaivaa. Kiinnostavaa oli kyllä miten erilailla koirat reagoivat tähän ihan uuteen tilanteeseen. Simo, joka ei vielä ole tokoillut niin kauan j ajolle esimerkiksi perusasento ei ole niin juurettu päähän, pärjäsi oikein hyvin. Käsiapujen avustuksella hän liikkui molemmilla sivuilla ja edessä oikein nätisti, kättäni seuraten. Ainoa haaste oli oikeastaan kylttien tuoma häiriö, sekä liikkeet missä piti kiertää koira. Simo kestää sen että menen vierelle, mutta emme ole vielä päässeet siihen pisteeseen, että olisin koiran takana (eikä sitä kyllä olla treenattukkaan...). Juokseminen sujui kahdella jalalla pomppien, eli ellei juoksemisen tyyliä olla presisoitu säännöissä, saimme siltä radalta hyväksytyn tuloksen. ;)
Saga taas on niin juurtunut tokoon ja siihen, että kaikki tapahtuu vasemmalla puolella. Kun neiti pääsi hirmuinnolla kentälle ja huomasi ensimmäisen kyltin, oli jopa häiriötreenatun tokokoiran pakko katso mitä ihmeen roskaa hänen tokokentälleen on lentänyt! Melkein pystyin kuulemaan kuinka Sagan aivoissa raksutti kun käänyttiin sinnetänne, kierrettiin tötsiä ja tehtiin spiraaleja, että mitä ihmeen tokoa tämä on?! Edessä istumiset, saksalainen ja oikealta tuleminen perusasentoon tuotti Sagalle vaikeuksia. Hän ei yhtä herkästi kuin Simo seuraa kättäni, eikä ymmärtänyt sitten alkuunkaan miksi ihmeessä nami menee oikealle jos kerran pitää mennä perusasentoon. Muutaman kerran namihoukuttelun jälkeen hänkin taisi ymmärtää jutun jujun, ja siirtyi helposti eteeni.
Kaikenkaikkiaan alokasluokka vaikuttaa, rehellisesti sanoen, todella helpolta kun on tokotaustaa.Ylemmistä luokista en vielä osaa sanoa, mutta ymmärtääkseni myös avoin luokka on helppo. Kun kerran koira on alossa kytkettynä ja sille saa rupatella uskon, että rally-toko kilpailu voi olla oikein hyvä portti tuleviin tokokokeisiin Simolle. Sagalle se voisi tuoda mukavaa vaihtelua treenaamiseen. Neiti kun helposti kyllästyy jankkaamaan samoja liikkeitä. Alokasluokka on ainakin käytävä kokeilemassa molempien koirien kanssa, aika sitten näyttää jaksammeko tehdä sen enempää. Toko kun kutenkin on päälajimme. Mutta aika näyttää!
