*Hänen korkeutensa Saga sai pari lumihiutaletta tassuunsa ja odottaa putsausta palvelusväeltä*
*Sarjasamme onnistuneet poseeraukset...*
Aurinkoista viikonalkua kaikille!
sunnuntai 27. tammikuuta 2019
Kuuraparta ja hankitreeniä
tiistai 22. tammikuuta 2019
Kun kahdesta tuli kolme
Uuden vuoden kunniaksi saimme hetkellisesti kokeilla miten olisi omistaa kolme flattia, Simon Peetu-veljen ollessa meillä yökylässä viikonlopun ajan. Peetu on Simoa paljon isompi, sekä korkeampi että pidempi, ja Simo vaikuttaa pieneltä pennulta Peetun rinnalla. Myönettäköön, että ensimmäinen ajatukseni Peetun tullessa sisälle oli miten pieni meidän talo onkaan! Seinät tulivat heti paljon lähemmäs kun oli kolme flattia jaloissa pyörimässä.
Peetu oli aivan vallan rakastunut Sagaan, eikä mitenkään olisi viitsinyt pysyä poissa tästä. Saga tomerana tätinä näytti kyllä Peetulle kaapin paikan, että hänen takapuoltaan ei noin vain nuuskita, mutta muutaman minuutin jälkeen innokas teini oli taas Sagassa kiinni. Neidiltä meinasi ihan oikeasti mennä hermot tähän, joten illemmalla katsoimme parhaaksi laittaa Sagan portin taakse omaan rauhaan. Simolla oli yllättävästi alussa hieman vaikeaa sietää toista urosta kotonaan ja ilmaisi tämän murinalla. Tämä yllätti sikäli, ettei Simo muuten ole näyttänyt tällaisia vartioimiselkeitä muita koiria kohtaan. Muutaman kerran sain ottaa teiniherroijen niskasta kiinni ja kerrata hieman käytöstapoja. Hetken kuluttua pojat rauhoittuivat ja leikkivät, vaikka heitä sai pitää silmällä ettei leikki mennyt liian rajuksi ja siitä tappeluksi. Lähdimme melkein heti kunnon metsä- ja peltolenkille missä mustat saisivat kirmata vapaana ilman, että tarvitsee pelätä vastaantulijoita. Peetulla oli niin kova hinku Sagan perään, että N sai kävellä hänen kanssa hieman edessä ja me tulimme sitten S-tiimin kanssa hieman perässä. Pelloilla kaikki kolme pääsivät vapaaksi, eikä kotona olleesta murinasta ollut tietoakaan. Kaikki kolme sinkosivat sinne tänne hangessa ja leikkivät hyvillä mielin. Sisällä Simo kerrankin oli se rauhallinen yksilö, joka hetken leikin ja peltorallin jälkeen sammui matolle. Peetulla oli hieman vaikeampi rauhoittua, tietysti kun oli uusi paikka. Mutta malttoi hänkin hetken makoilla jaloissa. Tilanne oli rauhallinen niin kauan kuin Saga istui tai makasi paikallaan ja Peetu malttoi olla poissa. Illemmalla tosiaan laitoimme Sagan portin taakse.
Yöllä oli hieman haukkumista vieraille äänille. Ryhmässä kun se tyhmyys tunnetusti tiivistyy, haukkui koko kuoro sitten vähän väliä kaikille äänille vähän aikaan (onneksi meillä ei ole herkkiä naapureita...). Suurin osa yöstä meni oikein hyvin. Peetu nukkui makuuhuoneessamme ja Simo olohuoneessa. Yöllä heräsimme ensiksi Simon murinaan kun hän oli siirtynyt N viereen lattialle nukkumaan ja oli sitä mieltä, ettei Peetulla ollut hänen isännän kanssa mitään tekemistä. Kun Peetu ymmärsi yskän siirtyi hän Sagan portin eteen, piippaen ja tassulla porttia kolistellen. Aamuviideltä N nousi ja vaihtoi Peetun portin taakse ja Saga pääsi omalle paikalle nukkumaan. Niin rauha taas laskeutui taloon.
Seuraavana päivänä N vei Sagan erikseen lenkille ja minä suuntasin poikien kanssa metsään. Oi sitä riemua kun saivat kahdestaan kirmailla. Simolla oli kerrankin kunnon leikkikaveri joka juoksi ympäriämpäri yhtä hullunlailla kun hän itse. Vaikka kokoerosta ei uskoisi että pojat ovat veljeksiä, ovat he niin samantyylisiä käytöstavoiltaan. Molemmat liikkuvat ja leikkivät samalla tavalla, jopa rapsutuksen istuma-asento on sama! Pari kertaa meinasi kepistä tulla riitaa ja sain mennä väliin, mutta muuten pojat olivat aivan onnensa kukkuloilla leikin keskellä. Kotona molemmat tuhisivat tyytyväisinä lattialla vierekkäin. Hauskaa oli nähdä Peetu pitkästä aikaa, mutta samalla tämä vahvisti ajatusta, että kolmatta koiraa ei tähän asuntoon tule. Talo on kolmelle flatille kerta kaikkiaan liian pieni. Mutta muuten Peetun kanssa meni oikein kivasti, ja oli hauskaa kokeilla kolmen flatin omistamista.
Peetu oli aivan vallan rakastunut Sagaan, eikä mitenkään olisi viitsinyt pysyä poissa tästä. Saga tomerana tätinä näytti kyllä Peetulle kaapin paikan, että hänen takapuoltaan ei noin vain nuuskita, mutta muutaman minuutin jälkeen innokas teini oli taas Sagassa kiinni. Neidiltä meinasi ihan oikeasti mennä hermot tähän, joten illemmalla katsoimme parhaaksi laittaa Sagan portin taakse omaan rauhaan. Simolla oli yllättävästi alussa hieman vaikeaa sietää toista urosta kotonaan ja ilmaisi tämän murinalla. Tämä yllätti sikäli, ettei Simo muuten ole näyttänyt tällaisia vartioimiselkeitä muita koiria kohtaan. Muutaman kerran sain ottaa teiniherroijen niskasta kiinni ja kerrata hieman käytöstapoja. Hetken kuluttua pojat rauhoittuivat ja leikkivät, vaikka heitä sai pitää silmällä ettei leikki mennyt liian rajuksi ja siitä tappeluksi. Lähdimme melkein heti kunnon metsä- ja peltolenkille missä mustat saisivat kirmata vapaana ilman, että tarvitsee pelätä vastaantulijoita. Peetulla oli niin kova hinku Sagan perään, että N sai kävellä hänen kanssa hieman edessä ja me tulimme sitten S-tiimin kanssa hieman perässä. Pelloilla kaikki kolme pääsivät vapaaksi, eikä kotona olleesta murinasta ollut tietoakaan. Kaikki kolme sinkosivat sinne tänne hangessa ja leikkivät hyvillä mielin. Sisällä Simo kerrankin oli se rauhallinen yksilö, joka hetken leikin ja peltorallin jälkeen sammui matolle. Peetulla oli hieman vaikeampi rauhoittua, tietysti kun oli uusi paikka. Mutta malttoi hänkin hetken makoilla jaloissa. Tilanne oli rauhallinen niin kauan kuin Saga istui tai makasi paikallaan ja Peetu malttoi olla poissa. Illemmalla tosiaan laitoimme Sagan portin taakse.
*Kauhutrio; Peetu, Saga ja Simo*
Yöllä oli hieman haukkumista vieraille äänille. Ryhmässä kun se tyhmyys tunnetusti tiivistyy, haukkui koko kuoro sitten vähän väliä kaikille äänille vähän aikaan (onneksi meillä ei ole herkkiä naapureita...). Suurin osa yöstä meni oikein hyvin. Peetu nukkui makuuhuoneessamme ja Simo olohuoneessa. Yöllä heräsimme ensiksi Simon murinaan kun hän oli siirtynyt N viereen lattialle nukkumaan ja oli sitä mieltä, ettei Peetulla ollut hänen isännän kanssa mitään tekemistä. Kun Peetu ymmärsi yskän siirtyi hän Sagan portin eteen, piippaen ja tassulla porttia kolistellen. Aamuviideltä N nousi ja vaihtoi Peetun portin taakse ja Saga pääsi omalle paikalle nukkumaan. Niin rauha taas laskeutui taloon.
*Veljekset kuin ilvekset; Peetu ja Simo*
Seuraavana päivänä N vei Sagan erikseen lenkille ja minä suuntasin poikien kanssa metsään. Oi sitä riemua kun saivat kahdestaan kirmailla. Simolla oli kerrankin kunnon leikkikaveri joka juoksi ympäriämpäri yhtä hullunlailla kun hän itse. Vaikka kokoerosta ei uskoisi että pojat ovat veljeksiä, ovat he niin samantyylisiä käytöstavoiltaan. Molemmat liikkuvat ja leikkivät samalla tavalla, jopa rapsutuksen istuma-asento on sama! Pari kertaa meinasi kepistä tulla riitaa ja sain mennä väliin, mutta muuten pojat olivat aivan onnensa kukkuloilla leikin keskellä. Kotona molemmat tuhisivat tyytyväisinä lattialla vierekkäin. Hauskaa oli nähdä Peetu pitkästä aikaa, mutta samalla tämä vahvisti ajatusta, että kolmatta koiraa ei tähän asuntoon tule. Talo on kolmelle flatille kerta kaikkiaan liian pieni. Mutta muuten Peetun kanssa meni oikein kivasti, ja oli hauskaa kokeilla kolmen flatin omistamista.
keskiviikko 2. tammikuuta 2019
Mitä vuosi 2019 tuo tullessaan? Mietteitä menneestä ja tulevasta vuodesta.
Uuden vuoden kunniaksi useimmat koiranomistajat katsovat mennyttä vuotta- mitä tulikaan saavutettua?- ja siirtävät sitten katseen uuteen vuoteen - mitkä ovat tavoitteet tälle vuodelle?
Vuosi 2018 ei ollut se tavoitteellisin koiraharrstuvuosi meidän kannalta. Kokonaisuutena aika rauhallinen ja tasainen. Tokossa etenkin on tullut pieniä vastoinkäymisiä, lähinnnä Sagan kanssa, mikä on hieman madaltanut sekä ohjaajan, että koiran motivaatiota. Toki saa ohjaaja myös itse katsoa peiliin ja todeta ettei ole treenannutkaan niin tavoitteelisesti kuin voisi, vaan enempi nauttinut treenaamisesta ilman sen kummempia tavotteita.
Simo todettiin myös alkukesästä virallisesti kivesvikaiseksi. Vaikka tämä ei tiestysti mitenkään koiraa huononna olen huomannut, että tavoitteellinen kisatreeni välillä tökkii kun tietää, ettei pikkumiehestä valiota saa. Tästä huolimatta Simo on oikein kelpo treenikaveri!
*Saga*
Näyttelyitä tuli kierrettyä Sagan kanssa jokseenkin mukavin tuloksin.
4x ROP ja 1x VSP.
Kahdesti oltiin kuuden parhaan joukoissa ryhmäkilpailussa ja yksi kerta oltiin "RYP 5".
Tokossa on motivaatiomoottori tökkinyt aika pahasti neidillä. Treeneissä moottori kulkee oikein hyvin mutta kisakentällä rupeaa piiputtamaan. Tätä ollaan yritetty virittää ja parantaa, vaihtelevin tuloksin. Tavoitteena oli startata voittajaluokassa, mutta saa nähdä jääkö myös ensi vuoden startit haaveeksi, jos ei saada tuota ongelmaa korjattua.
Hieman yllä olevasta syystä päätin myös ensimmäistä kertaa kokeilla rally-tokoa. Käytiin kerran "tutustumis treenikerralla" ja totesin Sagan periaatteessa osaavaan useimmat alokasluokan liikkeet, kiitos tokon. Taka-ajatuksena kokeessa starttaamisessa oli, että rallyssa on koetilanne päällä mutta siellä tapahtuu kokoajan jotakin ja sen lisäksi koiraa saa kehua. Josko tämä avaisi Sagan "koelukkoja". Tuumasta toimeen, ilmoitin kokeeseen, ja neiti yllätti nappaamalla luokkavoiton kotiin.
Nomepuolella Saga on enimmäkseen saanut olla esimerkkinä Simolle, miten haluruutu tyhjennetään. Jonkin verran ollaan myös treenattu malttia ja linjaa.
*Simo*
Meidän ikuinen Pelle Hermanni ja pieni hovinarri todettiin tosiaan kivesvikaiseksi alkukesästä, eli näyttelyihin ei ole menemistä. Simo on saanut toimia turistikoirana sekä hussen "pääsylippuna" useimpiin kesän näyttelyihin.
Vuoden aikan olemme myös taistelleet Simon allergiaa vastaan. Kesällä tämä helpottui, mutta nyt loppuvuodesta on taas pahentunut ilman sen kummempaa syytä. Eri lihoja olemme kokeilleet vuoden läpi, mutta suurin osa saa korvat kukkimaan. Toivottavasti tämä vielä helpottuisi.
Menevä tapaus, mutta aina yhtä iloinen treenikaveri. Hieman häriöherkkä, huomaa ettei olla tehty samalla tavalla häiriötreenejä Simon kanssa kuin aikoinaan Sagan.
Rally-tokoa Simo kävi myös kokeilemassa. Pienimies yllätti täysin saaden hyväksytyn tuloksen. Tämä on omasta mielestä hyvä portti tokokokeita ajatellen.
Taipparitreenejä ollaan tehty jonkin verran. Palautuksien kanssa ollaan saatu tehdä työtä, ja haun motivaatiota saa vielä nostaa, mutta muuten Simo on oikein oiva metsäkaveri, jolla on luonnostaan intoa ja motivaatiota dummeja ja riistaa kohti.Palautukset tulevat nykyään myös useimmiten ohjaajalle asti.
Edessämme on kokonainen vuosi, ja ken tietää mitä kaikkea meillä on edessämme! Sagan olen jo ehtinyt ilmoittaa uudenmaan flattien "kuumakalle" nomekurssille ja Simon kanssa ollaan aikeissa osallistua taippareihin.
Tokossa keksimme toivonmukaan tavan saada Sagan lukot auki, ja motivaation nousemaan, jotta voisimme startata voittajassa. Simon kanssa ehkä starttaamme syksyllä kokeessa, kunhan ohjaaja viitsii treenata.
Muuten toivomme terveyttä ja ihanaa yhteisoloa kaikille ensi vuodelle!
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Vuosi 2018 ei ollut se tavoitteellisin koiraharrstuvuosi meidän kannalta. Kokonaisuutena aika rauhallinen ja tasainen. Tokossa etenkin on tullut pieniä vastoinkäymisiä, lähinnnä Sagan kanssa, mikä on hieman madaltanut sekä ohjaajan, että koiran motivaatiota. Toki saa ohjaaja myös itse katsoa peiliin ja todeta ettei ole treenannutkaan niin tavoitteelisesti kuin voisi, vaan enempi nauttinut treenaamisesta ilman sen kummempia tavotteita.
Simo todettiin myös alkukesästä virallisesti kivesvikaiseksi. Vaikka tämä ei tiestysti mitenkään koiraa huononna olen huomannut, että tavoitteellinen kisatreeni välillä tökkii kun tietää, ettei pikkumiehestä valiota saa. Tästä huolimatta Simo on oikein kelpo treenikaveri!
*Jouluna nautittiin ihanista lumimaisemista mökillä*
*Saga*
Näyttelyitä tuli kierrettyä Sagan kanssa jokseenkin mukavin tuloksin.
4x ROP ja 1x VSP.
Kahdesti oltiin kuuden parhaan joukoissa ryhmäkilpailussa ja yksi kerta oltiin "RYP 5".
Tokossa on motivaatiomoottori tökkinyt aika pahasti neidillä. Treeneissä moottori kulkee oikein hyvin mutta kisakentällä rupeaa piiputtamaan. Tätä ollaan yritetty virittää ja parantaa, vaihtelevin tuloksin. Tavoitteena oli startata voittajaluokassa, mutta saa nähdä jääkö myös ensi vuoden startit haaveeksi, jos ei saada tuota ongelmaa korjattua.
Hieman yllä olevasta syystä päätin myös ensimmäistä kertaa kokeilla rally-tokoa. Käytiin kerran "tutustumis treenikerralla" ja totesin Sagan periaatteessa osaavaan useimmat alokasluokan liikkeet, kiitos tokon. Taka-ajatuksena kokeessa starttaamisessa oli, että rallyssa on koetilanne päällä mutta siellä tapahtuu kokoajan jotakin ja sen lisäksi koiraa saa kehua. Josko tämä avaisi Sagan "koelukkoja". Tuumasta toimeen, ilmoitin kokeeseen, ja neiti yllätti nappaamalla luokkavoiton kotiin.
Nomepuolella Saga on enimmäkseen saanut olla esimerkkinä Simolle, miten haluruutu tyhjennetään. Jonkin verran ollaan myös treenattu malttia ja linjaa.
*Simo*
Meidän ikuinen Pelle Hermanni ja pieni hovinarri todettiin tosiaan kivesvikaiseksi alkukesästä, eli näyttelyihin ei ole menemistä. Simo on saanut toimia turistikoirana sekä hussen "pääsylippuna" useimpiin kesän näyttelyihin.
Vuoden aikan olemme myös taistelleet Simon allergiaa vastaan. Kesällä tämä helpottui, mutta nyt loppuvuodesta on taas pahentunut ilman sen kummempaa syytä. Eri lihoja olemme kokeilleet vuoden läpi, mutta suurin osa saa korvat kukkimaan. Toivottavasti tämä vielä helpottuisi.
Menevä tapaus, mutta aina yhtä iloinen treenikaveri. Hieman häriöherkkä, huomaa ettei olla tehty samalla tavalla häiriötreenejä Simon kanssa kuin aikoinaan Sagan.
Rally-tokoa Simo kävi myös kokeilemassa. Pienimies yllätti täysin saaden hyväksytyn tuloksen. Tämä on omasta mielestä hyvä portti tokokokeita ajatellen.
Taipparitreenejä ollaan tehty jonkin verran. Palautuksien kanssa ollaan saatu tehdä työtä, ja haun motivaatiota saa vielä nostaa, mutta muuten Simo on oikein oiva metsäkaveri, jolla on luonnostaan intoa ja motivaatiota dummeja ja riistaa kohti.Palautukset tulevat nykyään myös useimmiten ohjaajalle asti.
Edessämme on kokonainen vuosi, ja ken tietää mitä kaikkea meillä on edessämme! Sagan olen jo ehtinyt ilmoittaa uudenmaan flattien "kuumakalle" nomekurssille ja Simon kanssa ollaan aikeissa osallistua taippareihin.
Tokossa keksimme toivonmukaan tavan saada Sagan lukot auki, ja motivaation nousemaan, jotta voisimme startata voittajassa. Simon kanssa ehkä starttaamme syksyllä kokeessa, kunhan ohjaaja viitsii treenata.
Muuten toivomme terveyttä ja ihanaa yhteisoloa kaikille ensi vuodelle!
Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!
*On se raskasta viettää joulua ja uutta vuotta*