Turku KV ja koiranäyttelyiden vähenevä ihmismäärä

Edellisenä viikonloppuna oli vuorossa Turku KV näyttely jo toistamiseen tänä vuonna, kun myös perinteisessä tammikuun näyttelyssä tuli käytyä. Perjantai-iltana vein Sagan ja Simon Mariannelle trimmattavaksi, jotta saisin nuo metsämörrit hieman kuosiin. Olin aikeissa ottaa Simosta rakennekuvia ja siksi halusin myös pikkumiehen mukaan siistittäväksi kunnolla (lue: ei omaa kotitrimmi kaaosta...). Jotkin kuvista ovat mukana tässä postauksessa. 

Trimmauksen jälkeen havahduin siihen, ettei minulla ollut ajatustakaan mihin aikaan minun pitäisi Sagan kanssa olla Turussa lauantaiaamuna, puhumattakaan että olisin muistanut tulostaa Sagan numerolapun tai ostaa nameja näyttelyihin... Miten niin arki oli vienyt kaikki ajatukset ja voimat. Koiran sentään muistin ottaa mukaan! Ei muuta kuin kaupan kautta kotiin.

 *Simo 1v 9kk*

Perjantaina tuli ilmoitus tuomarinmuutoksesta mikä hieman harmitti, koska olisin mielellään saanut Mona Perssonin arvostelun Sagasta. Nyt tilalle oli saatu Pia Itkonen. Täysin tuntematon tuomari meille, mutta päätin kuitenkin lähteä. Ennen flatteja oli yli 60 labradoria arvosteltavana, joten lähdin noin yhdeksän aikaan ajelemaan Turkua päin. Paikan päällä mietin missä kaikki flatti-ihmiset luuraavaat, ennen kuin ymmärsin että olin katsonut aikataulut väärin. Nopeasti vilkaistuna olin katsonut, että flatit alkavat kello 11:30, mutta se aika olikin labradori narttujen alkamisaika.... Asiaa ei auttanut se, että aikataulut muutenkin venyivät. Mutta eipä auttanut muuta kuin istuutua odottamaan.

*Saga 5v 8kk*

Olin varta vasten säästänyt paikalle käteistä, koska olin aikeissa ostaa uusia treenileluja tokoon (eräs nimeltään mainitsematon flatti herra on repinyt useimmat rikki...). Mutta yllätykseni oli suuri, kun huomasin ettei paikan päällä ollut kuin muutama hassu standi, eikä mikään niistä myynyt treenileluja. Kun kuitenkin oli KV näyttelyt kyseessä oi mielestäni outoa, ettei paikan päällä ollut enemmän myyjiä. Muutenkin huomasi, että porukkaa oli vähemmän ollakseen KV näyttely. Lieneeköhän hinnat tai seuraavan viikonlopun Lahti KV syypää? Flatteja kyllä oli ilmoitettu noin kolmisenkymmentä kappaletta, mutta muuten vaikutti olevan vähemmän porukkaa.

Hieman olin jännittänyt miten jaksan raskauden kanssa pitkän päivän, mutta onneksi olin ottanut tuolin ja kunnon eväät mukaan, jolla pärjäsin hyvin. Iltapäivällä noin kolmen aikaan oli flattien vuoro. Esitin Harmin valiouroksissa, joka oli erittäin vilkkaalla tuulella eikä oikein malttanut seistä paikallaan. Juoksemisen jälkeen hän rauhoittui hieman, mutta EH saatiin. Tuomarin mukaan kaula oli liian lyhyt, jolloin koko koiran olemus oli liian kompakti. Täytynee etsiä kaulan venytyskone seuraavalle kerralle, mitä tuomari ehdotti...

Noin neljän aikaan oli Sagan vuoro (miten niin pitkä päivä!). Tassusprayta neidin tassuihin ja menoksi kehään. Valionartuissa oli kaksi narttua Sagan lisäksi; yksi Mei Danin narttu ja yksi ruotsalainen. Yhteisarvostelussa Saga oli aivan täpinöissään ja juoksi hirmu vauhtia. En ollut antanut neidille juurikaan aamupalaa, joten neidillä taisi olla hieman nälkä. Yksilöarvostelussa asetan aina Sagan namilla, mutta sitten seisotan vapaasti nami joko selän takana tai käsi juuri namitaskun kohdalla Näillä ollaan menty ainakin vuosi ja hyvin toiminut. Kunnes nyt. Sagalla taisi olla niin nälkä, että oli koko ajan namin perässä. Seisoi kyllä ihan ok, mutta en saanut venytettyä niin paljon jotta olisi ollut täydellinen seisonta, koska nami! Itse olin jotenkin niin pöllästynyt tästä tilanteesta, etten sitten tajunnut syöttää koko aikaa. Noh, oppia ikä kaikki. Juokseminen meni hurjalla vauhdilla ja muutenkin esitys oli ihan hyvä. Tuloksena sileä ERI ja kolmas paikka, kuitenkin hyvällä arvostelulla (mitä nyt kuono-osa saisi olla täyteläämpi). Ja ei kun suoraan häkille odottamaan ruokapalkkaa!

Itse olin tyytyväinen, että Sagalla kumminkin oli iloinen esitys ja hauskaa kehässä. Pakko mainita, että olin itsestänikin vähän tyytyväinen, että jaksoin juosta kahden koiran kanssa ja muutenkin koko pitkän päivän. Juokseminen, kun ei ole mukavimmasta päästä raskaana ollessa. Hiukan pyörrytti juuri ennen Sagan kehää mutta ei sen pahempaa, ettei kunnon nesteytyksellä olisi mennyt ohi.

Kävikö joku teistä Turun KV näyttelyssä? Oletteko te huomanneet näyttelyissä ihmisten vähenevän?

Seuraavana meillä on vuorossa nomekurssi Sagan kanssa (toivon, että saisin jonkun ottamaan kuvia) ja sitten Vaasan KV näyttelyt. Pikkuhiljaa alkaa kevätkausi rullaamaan käyntiin!

Mukavaa viikonloppua!

Videointi ja perustreeni, onnistuva yhtälö?

Tiedättekö sen tunteen kun treenikaveri tarjoutuu videokuvaamaan treenisi? Ajattelet heti, että jess, vihdoinkin videomateriaalia, ehkä jopa blogin puolelle, nyt näytetään mitä osataan! Näin ajattelin minäkin, joten suunnitellut treeniliikkeet heitettiin kaivoon ja korvattiin näyttävillä liikkeillä kuten ruutu, luoksetulo, hyppy (Simon kanssa) ja näin pois päin... Ainoa ongelma tässä oli, ettemme olleet treenanneet näitä liikkeitä pitkään aikaan. Tarvitseeko edes mainita miten tämä loppui? ;) Toki saimme liikkeet tehtyä, mutta sellaista täydellistä tokovideota emme kyllä saanet aikaiseksi.

Saga

Koska videointi, päätin tehdä ruudun vaikkei sitä olla pitkään aikaan treenattu. Kuten arvata saattaa, se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ruudun bongaaminen ei ole Sagalle ongelma, mutta jostain syystä neiti aina jää seisomaan ruudun etureunalle kun motivoituja ruututreenejä ei olla tehty vähän aikaan. Kahden epäonnistumisen jälkeen nielin ylpeyteni (ei saadakaan sitä täydellistä ruutuvideota tällä kertaa..), ja teimme muutaman motivoidun ruudun. Saimme onnistuneet ruutuun lähettämiset ja koira sekä ohjaaja huokaisi helpotuksesta.

Tämän jälkeen otimme Sagan kanssa pätkän seuruuta (jota olen varma että videoitiin, mutta en löytänyt videota mistään). Motivaation kasvaessa on myös seuruu parantunut ja tiivistynyt. Teimme paljon käännöksiä, peruuttamista ja temponvaihteluita. Kontakti pysyi hyvin koko ajan. Hieman haluaa valahtaa sivulle peruuttamisessa, mutta muuten teki oikein hyvin.

Tunnistusnouto oli viimeiseksi listalla. Tätä olemme tehneet jonkin verran kotona Sagan kanssa Kannuksessa saamamme vinkkien mukaisesti ja nyt oli aika kokeilla jos tämä on auttanut. Ensimmäisen kerran Saga arvasi kapulan, mutt rauhoittui sen jälkeen ja etsi oikein pätevästi oikean kapulan. Tein kokeenomaisesti tunnarin myös myöhemmin viikolla ja vaikka kuinka yritimme houkuttaa Sagaa piiilottamalla vääriä kapuloita ja niin pois päin, etsi hän pätevästi joka kerta oikean! Taidamme jatkaa näillä rauhallisilla tunnaritreeneillä.

Simo

Simon kanssa aloitimme kehääntulosta ja siirtymisistä. Liikkurit ja muut ihmiset kun tuuppaavat olemaan niin kiinnostavia joten tähän halusin heti puuttua. Jenny yritti houkutella pikku-miestä monella tapaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni Simo piti kontaktin minuun ja pysyi vierellä. Pikku hiljaa, pikku hiljaa... Keskittymiskyky on muutenkin parantunut Simolla kentällä, ja alkaa tuntua siltä että kokeet eivät enää ole niin kaukana tulevaisuudessa kuin ennen.

Tämän jälkeen oli vuorossa estehyppy, koska video... Esteen ylittämisessä ei ole ongelmaa, mutta perusasnetoon tuleminen kaipaa vielä hieman auttamista. Tosin Simon kärsivällisyys ei ihan riittänyt tähän tehtävään ja varasti muutaman kerran. Palkkasin sitten pelkästä esteen takan istumisesta muutaman kerran sillä tuloksella, ettei tyyppi tämän jälkeen halunnut hypätä ollenkaan. Miksi hypätä kun namia saa pelkällä istumisella?! Taas sitä oppii, että treenaa yhtä asiaa kerralla... Saimmehan kuitnekin muutaman onnistumisen myös.

Lopuksi teimme Simolle kaukoja takapalkan avulla. Simolla on aika hyvät kaukot, mutta uskon että takaplkan vahvistamisen avulla saan vielä terävämmät vaihdot esiin. Takaplkka ei ole ihan vielä auennut Simolle, mutta apparin avulla saimme sen hyvään alkuun.

Uusia perheenjäseniä

Kuten  blogin facebook-sivuilla jo ilmoitin, sanoi vanha koneeni itsensä irti pari päivää sitten. Kone on reistaillut ja ollut hidas jo pidemmän aikaan (mikä muun muassa on osasyy hiljaisempaan postaustahtiin), mutta en ole antanut varaa itselleni ostaa uutta. Nyt tosin kone simahti kesken blogikirjoituksen joten hirveästi valinnanvaraa kuin uuden koneen osto ei jäänyt.

Tämän koneen osto olikin muuten harvinaisen nopea päätös! Gigantissa selitin mihin tarpeeseen tarvitsen konetta ja N auttoi kertomalla selkokielellä mitä kaikki "tietokonekielen numerot" käytännössä tarkoitti. Lopuksi valinta oli kahden koneen välillä, josta tällä Dell koneellani oli kirkkaampi näyttö ja koko kone oli hieman sirompi johon tykästyin. Sitten olikin jo ostopäätös tehty noin kymmenessä minuutissa. Toivottakaa siis tervetulleeksi uusi Dell koneeni!

Tietokoneen lisäksi perheemme on saamassa yhden perheenjäsenen lisää heinäkuussa. Tosin sillä tällä kertaa puuttuu sekä flatin alati heiluva häntä, musta karva ja kaksi jalkaa. Koiraa meille siis ei tällä hetkellä tule (vaikka hirveä pentukuume!), vaan ihka oikea kaksijalkainen! Masutyyppi onkin tullut monen mutkan ja pitkän odotuksen jälkeen, joten olemme iloisia, että Saga ja Simo nyt vihdoinkin ovat saamassa kaksijalkaisen sisaruksen, kunhan kaikki menee hyvin loppuun asti.

Saga ja Simo ovat jo ehtineet harjoitella puolitoistavuotiaan veljenpoikani W:n kanssa, enkä mitenkään jaksa uskoa että meidän omasta masutyypistä koituisi koirien kanssa ongelmia. W:n kanssa Saga yleensä on alkunuuskuttelujen jälkeen hyvin välinpitämätön W:tä kohtaan. Simo on hieman uteliaampi mutta myös hän on todella kiltti, osaa varoa pientä ja jättää tämän hyvin rauhaan. Lähinnä W:n lelut ovat vaarallisen kiinnostavia...

Raskausaika on muuten mennyt oikein mallikkaasti, hieman on tietysti koirilla ollut oppimista, että vatsaa päin ei enää hypitä (nimimerkillä 35 kiloa koiraa suoraan vatsaan aiheutti ihan pikkaisen särkyä...) ja itse olen saanut opetella, että aktiivisen treenin jälkeen ei enää tehdä maratonilenkkejä. Mutta muuten tosissaan koirat eivät ole olleet moksiskaan ja vointi on ollut hyvä. Joten hieman tällaisia asioita tulee tulevaisuudessa seikkailemaan blogissa mukana. :)

Semmosia uutisia tällä kertaaa! Nyt kun kone on saatu vaihdettua ehkä saisin sen odotetun treenipostauksenkin kirjoitettua valmiiksi.

TOKO-flattien koulutuspäivä Kannuksessa

Viime viikonloppuna kasa flattitokoilijoita kerääntyivät Kannuksen Dog sport halliin tokoilemaan yhdessä. Tarkoitus olisi, että tästä porukasta valikoituisi edustajat tokon SM-joukkueeseen. Edessämme oli kokonainen päivä täynnä tokoa, flatteja ja mukavia ihmisiä. Kaikki ainekset täyddlliseen päivään oli siis valmiina! Tämä päivä sijoittui sopivast hiihtolomani loppuun, joten ajelimme torstai-iltana N ja S-tiimin kanssa Vaasaan. Lauantai-aamuna minä ja Saga hyppäsimme taas autoon ja ajoimme parin tunnin matkan Kannukseen Simon jäädessä N kanssa Vaasaan. Molemmille koirille hiukan laatuaikaa. Kameraa ei tullut matkalle mukaan mikä näin jälkikäteen hieman harmittaa, joten saatte nauttia puhelinkuvista.

Perille tultuani luulin ensiksi että olin ajanut väärin. Kun navigattori ilmoitti että olen saapunut määränpäähän, edessäni oli S market, ravintola, kirppis ja olin keskellä keskustaa. Mutta niin vain nurkan takaa löytyi iso j alämmin koiraurheiluhalli! Täällä etelässä kun on tottunut että kaikki hallit ovat melkein teollisuusalueilla, ja jos ovat hiukan enemmän keskustaa päin on hallin koko kutistunut puoleen. Pysäköin hallin eteen ja Saga sai hieman venytellä jalkoja ennen kuin menin sisälle tutkimaan ketä kaikkia meitä paikalla oli. Hallin sisältä löytyi joukko aktiivisia flattiharrastajia, useimmat tuttuja, mutta myös muutama uusi kasvo löytyi. Kannoimme kassit ja tavarat sisälle ja koirat häkkeihin, ennen kuin istuuduimme alas suunnittelemaan päivää. Kaikki olivat hiukan hermostunen oloisia, eihän sitä koskaan tiedä mitä superkoiria muilla on kun itse tulee maallikon kanssa sinne! ;) Esittelykierroksella huomasin ilokseni että meitä oli ihan laidasta laitaan. Sekä erittäin aktiivisia kouluttajia, että iloisia harrastajia ja kaikkea siltä väliltä.

*Tarjoilu oli kohdillaan!*

*Toko-porukka*

Aamupäivälle suunnittelimme paikallaoloa luokittain, jonka jälkeen jokainen koirakko sai valita 2-3 liikettä jotka tehtäisiin kokeenomaisesti. Sagan kanssa valitsin kaksi liikettä (emme ole pitkään aikaan tehneet kokeenomaisesti ja halusin että motivaatio varmaan pysyy yllä alussa), ohjatun noudon ja jäävät. Jääviin meille valittiin liikkeet maahan ja istu. Olimme torstaista saakka matkustelleet aika paljon paikasta paikkaan, joten hieman mietitytti miten neiti rauhallinen jaksaisi koko tämän päivän. Ilokseni huomasin, ottaessani Sagan häkistä, että neiti oli virtaa ja tarmoa täynnä! En tiedä olio se uusi paikka vai se, että sai olla ainoana koirana ilman Simoa mukana, mutta virtaa riitti. Paikallaolossa piti kerran muistuttaa nuuskimisesta, muuten tämä meni oikein mallikkaasti. Neiti malttoi odottaa maassa kun palasimme takaisin, eikä ennakoinut nousua. Koska usein ennakoi, en ottanut Sagaa sivulla vaan palkkasin alas maahan liikkeen loputtua. Yksilövuoromme alkoi ohjatulla noudolla. Saga seurasi hyvin sisään ja malttoi katsoa ensimmäisen kapulan laskua ja otti opetetusti sitten minuun kontaktia. Seuraamisessa neiti virtapiikille tuli yhtäkkiä kiire ja varasti noutoon. Sain pysäytettyä ja otimme koko liikkeen uudestaan, jolloin se meni nappiin. Sitten siirryimme seuraavaan paikkaan jossa teimme L:än. Laitoin varmuuden vuoksi namin suuhun, jolla palkkaisin Sagan liikkeen loputtua. Neitihän näki tämän ja seurauksena oli pomppivat ensiaskeleet. Sitten malttoi ja meni käskystä hyvin maahan. Ohjaaja sekosi josko kartiot pitä kiertää ulko- tai sisäkautta (kävlykurssi täältlä tullaan...) mutta koira selvisi käännöksestä hyvin. Istumisessa meni jostain syystä maahan, joten uusimme sen myös jälkikäteen. Tähän voi olla niinkin helppo selitys, että itse treenatessa olen melkein aina ottanut maahanmenon lopuksi ja alussa toisen liikkeen. Ohjaajalle siis opettamista! Muuten olin tyytyävinen Sagan tekemisiin, virheitä tuli, mutta ne joutuivat korkeasta vireestä, jolloin ei ihan keskittynyt. Mieluummin näen tällaisia virheitä kokeenomaisissa treeneissä kuin sen, että vire ei riitä.

Opettavaista oli myös nähdä muiden tekemisiä. ALO koiria katsoessani sain esimerkiksi paljon vinkkejä Simon treenaamiseen. Kehän laidalla tein Sagan kanssa kaukoja takapalkalla ennen kuin teimme pienen lenkin. Ennen kuin me ihmiset suuntasimme lounastauolle teimme vielä pienen yhteis-/häiriötreenin koirille muun muassa piippaavien lelujen kanssa (ta miksi niitä kutsutaan). Hieman erilainen mutta erittäin hyvä treeni. Lounastauon jälkeen ei kyllä olisi enään jaksanut tehdä mitään. Koirista alkoi myös huomata pienenpientä väsymystä, mutta flattien tapaan he olivat taas valmiita töihin heti kehään päästyään.

Linkki videoon

Linkki videoon

Lounaan jälkeen teimme kehääntuloja ja siirtymisiä. Saga ottaa hyvin kontaktin perusasentoon tullessa, liikkeiden välit pitäisi vielä vahvistaa ja tehdä arvokkaammiksi. Tällä hetkellä Saga seuraa hyvin alussa, mutta lopussa kontakti ei pidä ja laahustelee perässä. Kun ei ollut oman koiran kanssa kehässä, me muut istuimme kehän laidalla rupattelemassa, mistä muusta kuin, koirista, treenaamisesta sun muusta. Mukana porukassa oli kasvattajia, kouluttajia, monen vuoden flattitreenaajia, sekä ensimmäisen flatin omistajia. Joten saimme monta näkökulmaa keskusteluihin.

Lopuksi valitsimme yhden tai kahden liikkeen mitä halusimme avustajan kanssa treenata. Sagan kanssa valitsin tunnistusnoudon ja Heidin opastuksella sain pari treenivinkkiä siihen. Saga osaa nimittäin tunnistusnoudon, mutta kun liike tehdään kokeenomaisesti, eli joku muu vie, neidille tulee hirmu kiire ottaa ensimmäinen näkemänsä kapula suuhun ja kiiruhtaa takaisin luokseni. Heti jos itse vien kapulan mitään ongelmaa ei ole. Jotta saisimm eliikkeen ruahoitettua sain vinkin laittaa ison kasan kapuloita maahan, josta yksi on se oikea. Sitten lähestymme kasaa ja käskyä antamatta Saga saa itse mennä kasan luokse etsimään oikeaa kapulaa. Tätä olen tehnyt pari kertaa ihan kotona olohuoneessa nyt, ja liike on silminnähden rauhoittunut, eikä Saga hätiköi samalla tavalla.

Tämän jälkeen otin Sagan jaloittelulenkille, jonka jälkeen pakkasin tavarat autoon ja suuntasin takaisin kohti Vaasaa. Monet jatkoivat vielä sunnuntaina, mutta itse jouduimme palamaan takaisin etelään ja töitä kohti. Päivä oli pitkä mutta antoisa. Olin todella todella iloinen huomatessani, että Sagan motivaatio pysyi melkein yhtä korkealla koko päivän, eikä neiti vaikuttanut hirveän väsyneeltä kotiin tullessa. Oli mukavaa nähdä uusia kasvoja ja aktiivisia flattiharrastajia, ja koirille teki hyvää päästä uuteen paikkaan uuden porukan kanssa treenaamaan. Kiitos kaikille mukana olleille, lisää tällaista! :)