Nyt loppui blogin radiohiljaisuus!
Elossa ollaan vielä täällä puolella ruutua ja olemme molemmat Simon kanssa
parantuneet leikkauksistamme. Tästä vielä erillinen postaus tulossa, joka
odottaa luonnoksissa. Mutta nyt ajankohtaisempiin asioihin, nimmittäin flattien
tokoviikonlopppuun Kannuksessa (koska ei lähempää pk-seutua löytynyt...). Kuvat minusta ja koirista ovat c) Salla Sipilä.
*mini-handleri asemissa*
Perjantaina toko-koe, lauantaina ja
sunnuntaina koulutusta flattimaisessa hengessä. Eikö kuulosta täydelliseltä
toko viikonlopulta? Alun perin, ajatus oli, että ajaisimme Vaasaan sukuloimaan
ja olisimme Sagan kanssa osallistuneet perjantain kokeeseen ja lauantain
koulutukseen. Mutta sitten tuli leikkaus yms., jonka syystä emme ole ehtineet
treenata. Jäljelle jäi kuitenkin lauantain koulutus. Perheemme pienin asetti
taas tähän suunnitelmaan hieman kapuloita rattaisiin, kun alkoi äkisti
vierastaa jopa omaa isäänsä, eikä muu kuin äidin syli kelvannut. Tämän saimme
onneksi loppumaan ajoissa, jonka jälkeen neiti päätti, ettei hän syö muuta, kun
äidin rintamaitoa. Onneksi N on mukautuvaa sorttia ja totesi, ettei auta, kun
lähteä Kannukseen koko perheen voimin, jotta voisin imettää pikkuneitiä
hallilla. Hän suostui viihdyttämään ja hoitamaan neitiä tämän päivän
treenatessani.
*ajoissa se koirien treenaaminen on aloitettava!*
Surkean nukutun yön jälkeen (miksi
vauvat aina nukkuvat huonosti, kun on poikkeuksellisen aikainen herätys?)
pakkasimme siis pienen perheemme koirineen autoon ja suuntasimme Vaasasta kohti
Kannusta. Kannuksessa on ihana iso ja valoisa Dogness halli keskellä keskustaa.
Yllätyn joka kerta tästä, kun on niin tottunut kotona ett hallit ovat jossain
teollisuusalueiden perukoilla piilossa.
Treenipäivä aloitettiin
yksilöliikkeillä. Jokainen valitsi 2-3 asiaa tai liikettä mitä halusi tehdä tai
ongelmaa, jossa halusi apua.
Simo; merkin kierto ja
luoksetulo
Simon kanssa leikittiin aluksi,
jonka jälkeen pyysin uusia ideoita merkin kierron opettamiseen. Tuntuu, että
olen käynyt kaikki opetustavat läpi, onnistumatta saamaan Simon ymmärtämään
liikettä, vaan hän jää joko käteeni (namiin) kiinni, tai juoksee vain nuuskimaan
kartiota.
Sain vinkiksi mennä kartion viereen
(melkein kiinni) nami oikeassa kädessä, käsi nyrkissä, ja polvi kartiota kohti,
ettei pääse livahtamaan namille kartion edestä. Sitten odotettiin, että koira
tarjoaa oikeaa liikettä. Aluksi avasin nyrkin ja näytin namin, mutta jo
muutaman kerran Simo sai jutun juuresta kiinni, ja kiersi kartion nätisti.
Seuraava askel on ottaa etäisyyttä kartioon ja koiran on kuitenkin kierrettävä
kartio namin luokse. Koitimme myös kiertämistä edestakaisin, eli kädestä
kädelle mutta kierto vasemmalta oikealle oli selvästi Simollle helpompaa ja
tätä hän tarjosi myös luontaisesti.
Luoksetulon perusasento ei ole
Simolla niin vahva, jolloin olen auttanut paljon namilla. Tämän takia hän on
alkanut tökkimään kuonolla käteeni tullessaan perusasentoon, tai napsimaan
hihasta hieman kiinni ikään kuin ohjaten itseään oikeaan paikkaan. Tässä
ongelmassa minulla on vain peiliin katsomista, sillä olen tähän asti palkannut,
kunhan perusasento on suora ja vasta hiljattain alkanut puuttumaan tähän. Nyt
ongelmaksi on tullut tämän "itse ohjautumisen" poistaminen. Kielto
tai liikkeen uusiminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä Simo ei ole
ymmärtänyt mitä tekee väärin.
Sain vinkiksi nostaa vasemman käden
selän taakse, jolloin itse ongelma poistuu. Monta kertaa Simo yritti tarjota
perusasentoa selän taakse, käden kohdalle mutta toistaessani käskyn alkoi
pikkuhiljaa jättämään käden sikseen ja tulemaan oikealle paikalle. Eiköhän
tökkiminen täälä lopu nopeasti.
Saga; seuruu ja ohjattu nouto
Seuruussa Saga on alkanut
"avautumaan" käännöksissä, jolloin pyysin liikkuroitua seuruuta
monella käännöksellä. Käännöksissä sain kuulla liikkuvani hieman liian nopeasti,
jolloin koira ei kerta kaikkiaan ehdi mukaan. Tässä asiassa tuli toinenkin asia
esiin, eli Sagan leikkiminen ja palkkaus. Usein palkatessani leikillä pidän
lelua aika lähellä itseäni ja taputan koiraa välillä kylkeen hetsataakseni sitä
hieman. Saga ei kuitenkaan ole koira, joka viihtyy hirveän lähellä ohjaajaa.
Myös odotellessa hän seisoo aina noin puoli metriä minusta. Sain vinkiksi ottaa
enemmän etäisyyttä leikkiessäni ja enemmän silittää, kun taputtaa.
Ohjatussa noudossa Saga on alkanut
himmailemaan juostessaan kapuloille. Lähtee kyllä laukalla, muttei mitenkään
täysillä. Takaisin tulee hyvällä vauhdilla. Kilpaileminen toisen koiran tai
minun kanssani ei auta tähän. Koska Saga on hulluna ruokaan, kokeilimme
lähettää hänet suoralla linjalla noutoon (kapula kuitenkin laitettiin maahan
eikä heitetty). Hetsasin häntä hieman ennen lähtöä ja kehuin heti kun lähti
hyvällä vauhdilla. Hampaiden iskiessä kapulaan vapautin namikupille. Tämä voisi
olla yksi keino saada lisää vauhtia, namikupille ainakin singahti kuin ohjus.
Häiriöitä ja siirtymisiä
Yksilöliikkeiden jälkeen jakauduimme
kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä kerralla otti koirat ja tekivät noin 10 minuuttia
mitä halusivat samaan aikaan. Ideana oli, että muiden touhuamiset antaisivat
häiriötä omalle koiralle. Tämän jälkeen otimme kaikilla ryhmillä paikkikset.
Sagalle tämä ei ollut ongelma eikä
mikään, tehtiin pieniä pätkiä seuruuta ja jääviä liikkeitä. Seisomisessa haluaa
välillä siirtää toista etutassua kävellessäni Sagan taakse, mutta muuten tämä
toimi hyvin. Simo oli hieman hämillään mitä kaikki muut tekevät peuhaavat
samaan aikaan kun hänen pitäisi keskittyä. Teimme Simon kanssa paljon kontaktia
ja vähän seuruuta ihan keskittymistä silmällä pitäen. Yllättävän hyvin
keskittyi, joskin huomasi häiriöt pienenä epävarmuutena ja alavireytenä(?). Ei
tehnyt ihan samalla vireellä kuin muuten ja jätätti välillä mitä ei muuten tee,
joten pistän sen häiriöiden piikkiin.
Kaikki tekivät myös siirtymisiä
käskystä samalla. Välillä palkattiin itse siirtymisen ajan ja välillä tultuamme
seuraavaan paikkaan ja koira oli peruasennossa. Sagan siirtymät toimivat suht
hyvin, näitä olenkin pyrkinyt palkkaamaan ja huomioimaan paljon treeneissä,
joten oli kiva nähdä, että se on tuottanut tulosta. Simo kaipasi pientä
muistutusta, ettei muihin koiriin keskitytä, mutta parin siirtymään jälkeen rupesi
taas aivot raksuttamaan ja kontakti pysyi paremmin. Tästä huomaakin, että Simo
ei ole käynyt tällaisissa koulutuksissa juuri ollenkaan. Hän on muutenkin
enemmän häiriöherkkä kuin Saga, mutta oli muutenkin hieman hämillään, kun
yhtäkkiä on kymmenen muuta koiraa tekemässä juttuja samaan aikaan kun
hän.
Aikataulut hieman venyivät, joten
emme ehtineet jäädä rastityöskentelyyn perheen pienimmän väsyessä. Edessä oli
vielä parin tunnin ajomatka kotiin, joten päätimme lähteä, jotta säästyisimme
huutokonsertilta autossa. Ehdin kuitenkin kysellä vinkkejä Sagan kaukoihin ja
tehdä luoksetuloja Simon kanssa ennen lähtöämme. Kaukoista tulossa vielä
erillinen postaus.
Teki todella hyvää sekä koirille
että emännälle päästä taas irrottautumaan vauvakuplasta ja keskittyä
treenaamiseen! Antoisa ja hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kiitos kaikille
osapuolille!