Time to say goodbye…

Elämässä aina silloin tällöin tapahtuu erilaisia muutoksia, joskus pienempiä joskus suurempia. Sagalle on tullut muutto muutos. Neidin Vaasa elämä on tullut päätökseensä, ja alkuviikosta muutimme pysyvästi kehä 3 sisäpuolelle, Espooseen.

Tietysti on hauskaa muuttaa omaan uuteen kotiin, meillä on paljon lyhyempi matka Sagan veljen, Morriksen, luokse, puhumattakaan treeneistä jotka useimmiten ovat Helsingissä. Ei enää sumplimista että “tuossa kuukauden kuluttua ehditään ehkä nopeasti piipahtaa Helsingin kautta…”, vaan nyt kaikki on puolen tunnin ajomatkan päässä.

Mutta toisaalta jätämme taaksemme iloisia koiraleikkejä, Vaasan koirasaaren ja monta koiraystävää joiden kanssa ollaan vietetty monta hauskaa hetkeä. Varsinkin kaksi erityisen hyvää koirakaveria piti hyvästellä. Nimittäin Sagan flättiystävät Alfons ja Tiger. Näiden kahden flättiherran, kera omistajineen, ollaan vietetty monta iloista hetkeä koirasaarella ja vaikka keskellä katua jos siellä satuttiin törmäilemään… Oli ulkona sitten sadetta, räntää, jäätävä tuuli tai aurinkoa, tämä trio jakosi aina leikkiä ja riehua toistensa kanssa eikä näyttäneet koskaan väsyvän toisiinsa!

Nuori Alfons tuli Vaasaan vain muutaman kuukauden Sagan jälkeen, ja tutustuimme häneen Alfonsin vielä ollessa ihan pieni. Keskellä katua koirat näkivät toisensa, ja siellä sitten leikittiin tunnin jos parikin, ohikulkijoiden ihmetellessä mitä täällä tapahtuu… Näillä kahdella on aina keppikisa! Jos joku heittää kepin molemmat koirat ryntäävät sen perään, mutta useimmiten kisa loppuu Sagan puolesta Alfonsin jyräämiseen ja sitten neiti tyytyväisenä tepastelee tiehensä kepin kanssa!

Tigerin tapasimme Alfonsin kautta. Saimme kuulla jostain kolmivuotisesta flätistä joka asuu jossain lähistöllä.

Tämä flättiherra osoittautui Tigeriksi joka rakastui Sagaan melkein heti!   Herra Tiger leikkii hienosti Sagan kanssa, mutta kun jumppaliikkeet menee liian pitkälle neitimme pistää pepun maahaan ja antaa muristen hieman palautetta herralle.

Näiden kahden herran kanssa ollaan vietetty niin montaa leikkikertaa, että tuntui melkein oudolta tietää ettei enää ole kaksi flättiä leikkitovereina vain tekstiviestin ja muutaman sadan metrin etäisyydellä, ja heitä tulee kyllä todella ikävä! Mutta onneksi nämä eivät ole jäähyväiset, hussen suku kun on Vaasasta, niin tuleehan siellä vähän väliä käytyä, vaikkei enää yhtä usein kuin ennen. Mutta ehkä saamme pari flättiherraa Espooseen vierailulle jossain vaiheessa?!

Vi kommer att sakna er Tiger och Minna, Alfons och Sanna! <3

Tyttöjen, ja Morriksen, koirapiknik

Kevätkausi korkattiin eilen parhaassa mahdollisessa säässä, parhaassa seurassa koirapiknikillä! Kyseessä oli siis Sagan ja Morris veljen sekä koirien emäntien kesäpiknikki!
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja elohopea melkein kiehui mittarissa 27 asteessa. Onneksi löydettiin Saunalahdesta aivan ihana uimaranta koirille jossa ne saivat vapaasti harjoitella uimataitojaan ja polskia vedessä emäntien istuessa kalliolla napostellen muun muassa kana-avokado-paprika wrappejä, lihapullia ja dippiä sekä ihania munkkeja ja aidon suomalaisia mansikoita sekä hieman kuplivaa! LUKSUSTA!!

Mukaan piknik-koriksi sattui myös Mustista ja Mirristä Koirapäivinä bongattu Royal Canin kori! Paitsi että se sopii mainiosti piknik koriksi ajattelin sen myös sopivan täydellisesti näyttelyihin meidän Royal Canin repun seuraksi. Saisikohan Royal Caninilta kohta provikkaa pr-hommista?

Pennut (tai noh…junioreita kai ne nykyään 10kk iässä on enemmänkin…) nauttivat myös toistensa seurasta kun pitkästä aikaa sai riehua toistensa seurassa eikä oltu koulutuksessa tai näyttelyissä tai muissa paikoissa missä täytyy käyttäytyä kunnolla.
Oikeastaanhan tämä on Sagan treeniblogi, eli ruoka ei kuuluisi tähän. Mutta se olikin niin hyvää ja osa mahtavaa  päivää että päätin tehdä poikkeuksen!

Eli dippiä, lihapullia, nakkeja, viinirypäleitä ja kana-avokado wrappeja oli tarjolla, sekä Marjan tuomia munkkeja, mansikoita ja kuplivaa jälkkäriksi <3
Koiria ei tietysti saa unohtaa! Heille oli tarjolla oma possunkorva “pääruuaksi” sekä naudan vatsan “stiksejä” jälkkäriksi. Kyllä ne nauttivat!


Sekä Saga että Morris on ihan hiljattain oppinut uimaan, ja nyt olikin hyvä mahdollisuus harjoitella oppineita taitoja! Polskutellen molemmat jaksoivat uida pallon perään kerta toisensa jälkeen!

Vaikka välillä kyllä tuli jotain muuta kuin se pallo takaisin noudettuna…

Välillä piti ottaa uimisesta pieniä hengähdystaukoja, mutta sitten jaksettiin taas riehua!

Mukaan joukkoon sattui myös nälkäinen joutsen, joka tuli noukkimaan ruokaa meren pohjasta. Aika pitkään pennut jättivät sen rauhaan, mutta kerran uteliaisuus voitti ja oli pakko uida hieman lähemmäs. Tästä joutsen ei kuitenkaan ihan pitänyt, mutta onneksi vältyttiin sen suuremmista välikohtauksista kun pennut kiltisti uivat takaisin rantaan joutsenen pihistettyä niille.


Tosiaan molemmat pennut ovat ihan hiljattain oppineet uimaan, mutta kuitenkin molemmilla on aivan oma tyylinsä! Saga ui kun pikauimari, vetää lapaluut korviin asti ja etutassut liikkuvat hurjaa vauhtia vieden neidin aivan uskomattoman kovaa vauhtia eteenpäin. Morris taas on uroksena vahvempi ja isompi ja käyttää enemmän lihasvoimaa tullakseen eteenpäin. Toisin sanoen Morris pääsee lihastensa avulla voimakkailla tassunvedoilla kovaa eteenpäin, kun taas Saga liikkuu kun käärme vedessä.

Yllä olevissa kuvissa siis Saga neiti oikealla ja Morris vasemmalla.
 

Kun on hauskaa niin aikakin menee nopeasti sanotaan, ja tosiaan aika meni kuin siivillä tässä seurassa! Melkein neljä tuntia sisko ja veli jaksoivat uida, noutaa palloa, riehua, kirmata, juosta emäntien piknikvilttien yli litimärkinä levittäen eväitä pitkin rantaa…. Mutta jokunen hengähdystauko piti myös ottaa ja saatiin muutama yhteiskuva veljestä ja siskosta!
                                   
                                                                   Pusu siskolle <3
Voin erittäin lämpimästi suositella koirapiknikkiä kaikille! Hauskaa ja vaihtelevaa, ei koskaan tiedä milloin ruoka lentää mäkeen…! Ihanan päivän, sään, ruoan ja seuran jälkeen suunnattiin kohti Vaasaa ottamaan viimeiset muuttolaatikot kämpästä pois muuttaaksemme Espooseen kokonaan. Ja kyllä uni maittoi neidille, Saga nukkui kuin tukki melkein koko automatkan ajan, eikä meikäläiselläkään meinannut silmäluomet pysyä auki…
Mutta tämä täytyy ehdottomasti tehdä uudestaan, koirat saivat runsaasti liikuntaa  ja saavat rauhassa leikkiä ja riehua, samalla kuin ihmiset voivat parantaa maailmaa rupatellessa!

Sadetta ja noutotreeniä

Helleaallon iskettyä etelä-suomeen Sagalla on ollut muutama vapaa-päivä jolloin ei olla tehty mitään, kun neidillä on ollut niin hirvittävän kuuma. Tänään oli sitten vähän viileämpää kun on satanut kuurottain koko päivän ajan, joten pistettiin treenit pystyyn Sagan kanssa.

Noutamista ei olla pitkään aikaan harjoiteltu, joten tänään sitten yritettiin treenata! Muutama kerta ollaan damilla harjoiteltu noutamista, mutta enimmäkseen ollaan leikkimielisesti heitelty palloja ja sitä kautta harjoiteltu sitä noutamista. Saga noutaa suhteellisen hyvin, ja tuo damin/pallon takaisin, mutta päästää sen heti suustaan noin metrin minusta kun tulee takaisin. Neiti on myös lähtenyt heti perään jonkun heitettyä damin tai pallon metsään. Nyt sitten ollaan korotettu hieman vaikeusastetta ja tänään harjoiteltiin enimmäkseen malttia ja damin ja pallon kantamista suussa.

Koska Saga on ensimmäinen noutajani on hieman vaikeaa tietää miten harjoitella tämmöistä, mutta onneksi löytyy internet ja youtube videot!

Ensimmäiseksi harjoiteltiin malttia. Aloitettiin sisällä, missä laitoin Sagan istumaan ja annoin käskyn odota. Heitin lelun parin metrin päähän ja annoin sitten käskyn nouda. Tätä tehtiin muutama kerta ja kun se meni mallikkaasti siirryttiin ulos. Pistin Sagan hihnaan ja sitten istumaan vierelläni ja heitin tällä kertaa pallon muutaman metrin päähän. Damin jätin tällä kertaa pois. Neiti ei ole niin innostunut siitä, joten otetaan siitä vähän taukoa.

Ensimmäisellä kerralla neiti yritti ryöstää ja lähteä heti pallon perään, mutta sain sen nopeasti oikaistua hihnalla. Muutama kertaa tehtiin samaa juttua: Saga istumaan, käsky odota, heitä pallo, hihna irti ja hae. Ei muuten mennyt kauaa ennen kuin neiti tämän hoksasi! Parin onnistuneen noudon jälkeen vaihdettiin ohjelmaa damin ja pallon kantamiseen.

Tässä täytyy tunnustaa etten tiennyt miten sitä harjoitella ennen kuin löysin youtubetä videon jossa kerrottiin että voi pistää koiran istumaan, dami suuhun, kävellä muutama metri ja sitten ottaa dami pois. Nooh, Saga ei vissiin ole katsonut samoja videoita kuin minä. Ajattelin ensiksi harjoitella ihan paikalla kun Saga istuu. Dami suuhun, neiti pitää sen hetken suussaan, ja sitten pois. Kyllä neiti otti sekä pallon että damin(nyt harjoiteltiin molemmilla) suuhunsa, mutta päästi ne sitten heti maahan kun kehuin. Mistään kävelemisestä ei ollut puhettakaan. Kokeilin vielä olla kehumatta heti, kun annoin pallon tai damin ne olivat kivoja, mutta heti kun minä päästin otteen ne tippuivat maahan.

Noh, ajattelin että ehkä kävellessä neiti innostuisi siitä että saa kantaa. Eli annoin pallon Sagalle ja houkuttelin sen kävelemään. Kyllä se pallo suussa pysyi ehkä kolme, neljä askelta, mutta sitten maahan. Dami pysyi noin askeleen verran. Koska en tiennyt miten tätä sen enempää treenata, jätin asian sikseen ja lähdettiin pelloille treenaamaan noutoja. Mutta olisiko kenelläkään ideoita miten tätä treenattaisiin, niin otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan! Tavarat ei kerta kaikkiaan pysy suussa treenin ajan, keppejä neiti kyllä kantaa muttei tällaista…

Metsässä ja pelloilla ollaan vähän treenattu heittelemällä dami piiloon että Saga saa etsiä sitä, josta hän on aivan hurjan innostunut! Nyt sitten mentiin pallolla treenaamaan samaa, mutta tällä kertaa maltilla ettei neiti lähde ennen kuin tulee käsky.

Kuten alla olevista videoista näkyy se onnistui oikein mallikkaasti! Toisessa neiti ottaa pienen varaslähdön ja videossa huomio herpaantui hetkeksi kun pallo on löydetty, mutta tulihan se pallo sieltä kuitenkin. Ainoa ongelma on että neiti vieläkin päästää pallon suustaan eikä anna sitä käteen/pidä sitä kunnes otan pois. Olisiko kenelläkään vinkkejä miten tätä treenataan? Tähän asti olen kehunut kuitenkin kun tulee luokse, että noutamisen innostus pysyisi, mutta ehkä se pitäisi lopettaa? Sama on jos kutsuu luokse pillillä tai huutaen, neiti kyllä tulee, mutta dami/pallo jää metsään…

Noh, ainakin ollaan nyt harjoiteltu malttia ja siinä neiti olikin oikein taitava!

                       

                        

Ei se maltti aina riitä, kun niin haluaa mennä etsimään palloa!

 

                        

Etsii,etsii, etsiii, missä se pallonlurjus luuraa?!

Murrosikäisen kurinpalautus

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt ymmärtää ettei meidän 9,5 kuukautinen hännänheiluttaja enää ole mikään pikkupentu. Mutta ei toisaalta mikään täyskasvuinen aikuinenkaan, mitä neiti vissiin itse luulee. Toisaalta neiti voi olla niin pentumainen, innoissaan, saa hepulikohtauksia, ja haluaa syliin. Mutta toisaalta hän itse vissiin luulee että on jo aikuinen ja saa tehdä tasan niin kuin itse tykkää. Meille on siis tullut murrosikäinen neiti.

Saga on myös tässä vähän aikaa antanut merkkejä siitä että ensimmäiset juoksut alkaisivat kohta. Hänestä lähtee mahdottomasti karvaa ja kaikki urokset ovat nenä pepussa kiinni. Tämä varmaan on edesauttanut neidin itsenäistymistä ja harhaluuloa siitä, että olisi aikuinen. Meillä murrosikä näkyy eniten perustottelevaisuudessa, ja varsinkin luoksetulossa.

Yhtäkkiä emme voineetkaan luottaa siihen että hän tulisi kutsuessa takaisin jos lenkillä tulee toinen ihminen tai  koira vastaan. Metsässä hän on aina pysynyt noin viiden metrin etäisyydeltä meistä, ja katsoo tarkkaan missä me menemme. Ei tietoakaan ennän tästä. Ei neiti karkaa, mutta reviirit suurenevat ja suurenevat ja saamme kutsua kolme-neljä kertaa ennen kuin neiti viitsi tulla kutsusta. Meillä on myös tapana laittaa neiti istumaan ja ottamaan katsekontaktia kun hihna laitetaan kiinni/otetaan pois. Tästäkin on tullut oma projektinsa nykyään. Nooh, ne koirathan aina testailevat vähän väliä että kuka talossa määrää, ja nyt ollaan tosiaan tullut sellaiseen pisteeseen. Asiaa ei varmaan ole auttanut hussen ja maten muuttaminen, jonka vuoksi Sagan treeni on jäänyt minimiin.

Mutta nyt kun on ollut vähän enemmän vapaa-aikaa päätin tehdä asialle jotain. Siitä seurasi sitten parin päivän kunnon kurinpalautus. Eli ensimmäiseksi kontaktitreeniä hihnassa ja ilman. Sitten paljon paljon luoksetulotreeniä. Lyhyillä välimatkoilla, pitkillä välimatkoilla, liinalla ja ilman. Meillä on yleensä ollut nakit ja lihapullat näyttlynamenina, mutta nyt olen käyttänyt niitä myös luoksetulossa. Iso pala namia kun tulee nätisti luokse, ja jos ei tule niin heti torumista. Joko niskasta ote jos on tarpeeksi lähellä, äänellä tai hihnasta nykäiseminen. Toisin sanoen nollatoleranssia tottelevaisuuteen. Jos tulee käsky tulee totella- heti.

Myös ihan pikku asioissa ollaan oltu todella tarkkoja. Kun hihna laitetaan kiinni tai otetaan pois neidin on istuuduttava ja otettava kontaktia ennen kuin liikutaan mihinkään. Ja ennen kuin saa juosta vapaasti on odotettava käskyä eikä pikkuhiljaa hiipiä pois maten näkyvistä. Metsässä ollaan vähän pienennetty reviiriä vanhalla mutta toimivalla tempulla, menemällä piiloon! Aina kun neiti menee vähänkin liian pitkälle – heti puun taakse piiloon.

Kolmisen päivää ollaan nyt pidetty kurinpalautusta ja perustottis treeniä. Ja täytyy tunnustaa että se nyt jo on auttanut! Meidän neiti joka ennen ei kuulut eikä nähnyt ellei itse halunnut, on taas alkanut tulla luokse käskystä ja yleisesti käyttäytymään kuuliaisemmin ja tottelemaan paremmin.

Täytyy vain ottaa se aika jostain saadakseen sitä tottelevaisuutta treenattua. Flätithän tunnetusti tarvitsevat treeniä ja tekemistä että pysyvät nahoissa.

Pennusta Junioreihin

Tänään oltiin Sagan kanssa Tuomarinkylässä Royal Canin KV näyttelyissä. Tuomarina oli brittiläinen Frank Kane.

Edellisissä näyttelyissä Saga oli vielä pentuluokassa, mutta tänään oltiin sitten ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Oltiin myös ensimmäistä kertaa kansainvälisissä näyttelyissä ja ensimmäistä kertaa ulkonäyttelyissä… eli aika jännää oli!

Ensimmäinen vaikutus koko paikasta oli aika sirkusmainen, väkeä oli vaikka muille jakaa ja kanttiineja oli joka lähtöön!

  

Sää oli valitettavasti aika vaihtelevaa, aamupäivällä oli tihkusadetta ja harmaata, mutta iltapäivänä aurinkokin pilkahti hetkeksi näkyviin. Tällä kertaa meillä oli ostettuna myös näyttelyille tyypillinen kevythäkki. Oltiin pari päivää harjoitellut sen kanssa niin että neiti tottuisi siihen. Erittäin käytännöllinen muuten! Koska jouduttiin pysäköimään auto jonnekin peräseinäjokeen, oli niin käytännöllistä että pystyi laittamaan häkin kehän viereen ja ottaa neiti  ulos sieltä just ennen hänen vuoroaan.

 

Mukana oli myös Sagan rakas veli Morris, joka voitti junioreiden urosluokan ja sai SA:n! Myös Leo-isä oli mukana veteraaniluokassa.

Saganeiti itse on ollut muutama päivä todella väsynyt, joten vähän mietitytti miten hän jaksaisi tämän päivän. Mutta iloisesti ja pirteästi hän yritti nuuhkia joka millimetriä kun tultiin perille, eikä Vaasa-Espoo matka eilen vaikuttanut ollenkaan häirivän häntä. Neidin turkkikin kasvaa huikeaa vauhtia, vaikka sitä karvaa lähtee. Onneksi henkilökohtainen trimmaaja ja kouluttaja Marianne (Leo-iskän omistaja) oli paikalla ja ehti siistiä meidän metsämörrimme.

Saimme muuten vinkin ottaa Sagan vain just ennen kehän alkua häkistä ulos. Tämä sen vuoksi, että kun hän on innoissaan kaikesta kehän ulkopuolella, sekoitettuna meikäläisen hermostuneisuuteen, niin häntä varmaan heiluu(ainakin alussa). Nyt ei myöskään olla ollenkaan treenattu neidin kanssa seisomista ettei hän tylsistyisi, ja kieltämättä näiden kahden vinkkien avulla häntä heiluikin hieman enemmän kuin edellisissä näyttelyissä! Kuitenkin neiti seisoi ihan nätisti, vaikka hampaita ei vieläkään ollut kivaa näyttää…

Juniori uroksia oli vain kaksi ja narttu junnuja oli ilmoitettu seitsemän kappaletta, mutta vain neljä oli paikalla. Yksi(punaisen jakkurouvan flätti) juniori nartuista oli ruotsista, muuten kaikki ihan suomalaisia ja erittäin hienoja!

Hampaita siis EI ollut kivaa näyttää. Mitä nyt joku brittiläinen tuntematon mies tulisi neitiä tutkimaan! Tämä neiti ei kyllä ainakaan seiso ja näytä hampaita!

Onneksi kuitenkin näytti sitten kiltisti naaman ja hampaat kun vaan oli istuutunut, mutta tiedetään mitä tulevissa treeneissä harjoitellaan..!

Mutta tiivistettynä neiti käyttäytyi hyvin, juoksi reippaasti eikä hypännyt tuomarin syliin(mikä aina on suurin pelkoni…). Lopputuloksena olikin sitten juniori narttujen toiseksi paras ja vielä sertin arvoinen! Eli todella tyytyväisiä oltiin!

Isosta kehästä jouduttiin sitten ulos ilman sen enempää sijoitusta. Sagasta tuli myös jotenkin apaattinen, mikään ei oikeastaan kiinnostanut, ei namit eikä matte ja neiti seisoi jalat sojottaen kaikkiin suuntiin… Tiedä häntä mikä neitiä tylsistytti! Mutta saatiin ainakin olla tyytyväisiä SA: sta ja toisesta sijasta!

Tuomarin arviointi ei myöskään ollut pahempi:

“9 months very promising. Full of breedtype, excellent headshape. Eye could be darker. Really excellent feet, good bone. Good couplings, good rear and good frontactions. Has o lot of promise in the future”.

Eli lupaavalta vaikuttaa! Tuohon silmän väriin ei nyt hirveästi tietysti pysty vaikuttamaan… Mutta tuomari tuli vielä henkilökohtaisesti kehumaan että Sagan tassut olivat parhaat mitä hän sinä päivänä oli nähnyt!