Kun kaikki ei mene putkeen…

Aina ei kaikki mene ihan mallin mukaan… Nimittäin edellinen treenikerta Sagan kanssa. Kerrankin olin saanut Nicken raahattua mukaan ottamaan kuvia, ja sitten kävi näin. Oltiin kotona yritetty harjoitella “kotiläksyjä” kunnolla ja mielestäni Saga teki kotona arkielämässä kerrankin edistysaskeleita. Ehdin jopa vielä kehua neitiämme että hänestä on tullut niin kuuliainen ja tottelevainen. Noh… se oli silloin se…

Koulutuskentällä pidän aina Sagan vapaana, koska kun neiti tietää että ollaan treeneissä hän yleensä pysyy todella hienosti hallinnassa ja keskittyy hyvin. Nyt ehdittiin tuskin koulutuskentälle ennen kuin neiti Hepuli päätti ottaa asiat omiin tassuihin. Mariannella oli pentujen Leo-isä mukana, ja kun päästin Sagan vapaaksi neiti ryösti heti Leon luokse riehumaan.

Tästä seurasi niskakarvoista kiinniottaminen ja puhuttelu neidille että nyt totellaan mattea. Auttoiko? No ei. Neiti ryösti uudestaan Leon luokse ja pomppi ympäri kenttää ikään kuin ei koskaan olisi saanut mitään koulutusta eläessään. En käsitä mikä neitiin meni! Eipäs auttanut muu kuin että hihnaan kiinni että sain pois Leon vierestä ja sitten palautus istuma-kontaktitreeneihin että saataisiin neiti hieman keskittymään.

Eli käskin neidin istumaan, peruutin, ja MArianne yritti houkutella Sagan pois. Ensin äänellä, sitten nameilla,leluilla ja muilla jekuilla. Ensin piti kyllä muistuttaa neiti en-kuuntele-tänään-ketään muutama kerta että kuka oikein määrää, neiti kun ei millään tahtonut pysyä paikallaan. Sen muutaman kerran jälkeen alkoi keskittyminen pilkahtaa esiin ja neiti istui suhteellisen nätisti paikoillaan.

Kun neiti alkoi keskittyä kokeiltiin myös käskyä vaikka minä olin piilossa. Usein koira näin uskoo ettei käsky tarvitse totella, joten oikein hyvä harjoitus! Piilouduin kuvissa olevaan ruskeaan “bussikoppiin” josta näin Sagan tarpeeksi voidakseni kieltää neitiä jos hän oli menossa jonnekin. Parin kerran jälkeen tuli vaikein koitos neidille. Jalkapallo. Saga on hulluna palloihin, varsinkin jalkapalloihin. Tällä kertaa tehtiin niin että piilouduin ja Marianne potki vähän palloa Sagan edessä. Ja uskokaa tai älkää! Meidän neiti joka AINA juoksee pallon perään, istui jo toisella kertaa paikallaan käskystä lähtemättä pallon perään. Lupaava alku!

Kokeiltiin myös muutama kerta kutsua Leo minun ja Sagan välistä, ilman että neiti lähtisi perään. Haastava mutta erittäin hyvä harjoitus arkisia tilanteita ajatellen!

Lopuksi kokeiltiin sitä mikä ei ollenkaan alussa onnistunut, Sagan pitäminen vapaana, ilman käskyä. Ensin vain Marianne “häirikkönä” ja lopuksi otettiin vielä Leo mukaan peliin. Neiti tuli nätisti kun käskin, eikä lopuksi mennyt edes hevillä Leon lähelle. Nämä harjoitukset ovat todella hyviä, Saga pärjää niissä hyvin kun ymmärtää jutun jujun. On vain yksi ongelma. Neiti tietää milloin on treenit ja mitä häneltä odotetaan, eli nytkään ei mennyt lähellekään Leoa, mutta arkielämässä hän olisi mennyt toisen koiran perään jo aikoja sitten… Yritä nyt siinä sitten kouluttaa oikein! Todistaakseen tämän neiti lopetti päivän treenit juoksemalla ohikulkevien koirien luokse, jonka isäntä ei hirveästi siitä ilahtunut… Nyt pitäisi sitten keksiä joku kouluttamistapa jonka Saga ei ymmärrä treenitilanteeksi jotta saataisiin näitä “aitoja” reaktioita ja ne pois koulutettua. Ideoita anyone?

                                                          Isä-Leo katsoo pentujen riehumista yhtä tottelevaisesti kuin aina

Kyllä se sieltä löytyy..!

Kohta vuosi sitten haettiin meidän musta pikkuneiti Joensuusta. Mukana sillooin tuli myös pentupaketti jossa oli muun muassa pentudami mukana. emme silloin vielä tienneet miten tällä harjoitella, mutta pikkuhiljaa olemme senkin asian oppineet. Tällä suhteellisen pienellä punaisella damilla olemme sitten treenanneet noutoa Sagan kanssa, kunnes treeneissä harjoiteltiin damien noutamista…

Treenarimme Marianne otti esille damin, ja kysyi jos olemme tällä harjoitelleet koirien kanssa. Katsoin klönttiä hänen kädessään, se oli ainakin kolme kertaa suurempi kun se dami mitä me olemme Sagan kanssa harjoitelleet ja ihan toisesta materiaalista tehty. Ihmeissäni tuijotin sitä hetken ja totesin lopulta ettemme ihan noin isolla ole treenanneet… Vastaukseksi saimme naurukohtauksen ja selityksen että pentudami jonka saimme Sagan mukana on tarkoitettu noin 8 viikon pennuille, ja tämä toinen oli sitten aikuisten koirien dami! Jaahas, kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää! Saimme sitten “aikuisdamin” lainaan jolla olemme nyt harjoitelleet, ja kyllähän se innostaa neitiä työskentelemään hieman enemmän kuin se pikkunen pentudami, täytyy myöntää…

Saimme myös kuulla että neitimme tarvitsee enemmän haasteita nouamisharjoituksissa, muuten hän pelleilee damin kanssa haasteiden puutteessa. Tuumasta toimeen! Olemme ryhtyneet tekemään muistiharjoituksia neidin kanssa, ja ai että neiti on innoissaan siitä! En aluksi uskonut Sagan osaavan, koska hän ei edes löydä nameja jos niitä tiputtelee maahan hänen kuononsa eteen… Mutta kyllähän se dami kuitenkin sieltä löytyy!

Toisin sanoen laita neidin hihnaan kiinni, kävellään noin 50 metriä eteenpäin ja piilotan damin esimerkiksi puun alle, mutta niin että Saga näkee mihin se laskeutuu. Sitten takaisin lähtöpaikalle, hihna pois, koira istumaan ja lähetetään hakemaan damia ‘nouda’ käskyllä.

  

Harjoituksen vaikeusastetta ollaan vaihdettu pidentämällä tai lyhentämällä matkaa damiin, sekä kulkemalla eri reittiä takaisin. Dami ei kuitenkaan ole ollut mikään maailman kiinnostavin esine neidille, ja olenkin edellisissä postauksissa kertonut miten Saga tiputtaa damin jonkun matkan päähän minusta, kun oikeasti pitäisi antaa dami käteen. No, positiivinen asia uudella harjoituksella ja isommalla damilla on neidin suurempi innostus koko hommaan. Huonompi puoli on että neiti on alkanut omimaan damia, eli ei luovuta sitä minulle. Pari kertaa olen kunnolla kieltänyt jonka seurauksena voi nähdä pienoisen “edistyksen”.

Eli neidin uusi noutamistyyli on täysillä etsimään, täysillä takaisin, juostaan mattea kohti mutta viimeisellä sekunnilla ohitetaan hänet, leikitään sekunnin damilla kunnes matte karjuu että tänne se dami, ja siten viedään se maten luokse…. Onko tämä sitten edistymistä tai ei…? Mutta hauskaa meillä on molemmilla! Neidillä noutaessa ja minulla treenatessa ja nähdessä neidin innostumisen!

                                                                                    “Älä unta näe, tää on mun!”

Vähän lisää harjoittelua niin ehkä se dami pikkuhiljaa palautuu luokseni ilman leikkimistä, ohittamista, tiputtamista tms…!

Koira ei ole lapsi

Viime treenikerralla harjoiteltiin auktoriteettia käskyjen suhteen, sekä vapaana olemista häiritsevissä tilanteissa. Varsinkin viimeksi mainittu on Sagalle erittäin hyvää harjoitusta, sillä jos ympärillä on muita ihmisiä, tai varsinkin koiria, neiti menee kyllä ihan omia menojaan eikä kuuntele mitään jos ei ole hihnassa kiinni. Treenaamme siis vieläkin Sagan Morris veljen kanssa, Mariannen valvovan silmän alla. Tosin ollaan treenattu nyt vuorotellen , niin kauan kuin Sagalla on juoksuaika.

Aloitettiin ihan laittamalla koirat istumaan perus käskyllä ´istu´. Tämähän on käsky joka opetetaan useimmiten melkein ensimmäiseksi koiranpennuille, ja oletetaan sen olevan helppo käsky jonka joka koira hallitsee. Väärin sanomme me neidin kanssa. Kun koira saa käskyn istu, sen onkin istuttava paikallaan mitä ikinä ympärillä tapahtuu, kuunnellen vain sitä henkilöä joka antoi käskyn. 

Tätä harjoiteltiin sitten hartaasti, sillä se osoittautuikin hieman vaikeammaksi kuin ensin luulimme. Tässä harjoituksessa tuli siis myös sitä auktoriteettia harjoiteltua. Kun koira saa käskyn, sen on toteltava sitä henkilöä, ja ainoastaan tätä,  kunnes se vapautetaan käskystä. Käskyn antaja on auktoriteetti jota koiran tulee kuunnella. Kun neitimme oli saanut käskyn ´istu´, peruutin pari askelta ja treenarimme Marianne yritti houkutella Sagan liikkeelle muun muassa puhumalla ja innostamalla sitä juoksemaan. Jos neiti liikahti tai oli lähtemäisillään hän sai heti kiellon, ei. Jos hän lähti mukaan vahvistettiin käskynantajan(eli minun) auktoriteettia pitämällä pieni puhuttelu. Käytännössä tämä tapahtui niin että sanoin terävästi  EI, otin neidin poskista kiinni ja puhuin määrätietoisesti sille kunnes huomasin sen alistuvan ja ottavan silmäkontaktia.

Puhuttelun ideana on siis antaa koiralle heti palautetta jos tekee väärin, sekä näyttää että käskynantajaa kuunnellaan ja tehdään niin kuin hän sanoo. Piste. Koira on eläin, ei lapsi, eli sitä saa ja melkein pitää käskyttää jolloin sen tulee totella. Jos koiran kanssa liikaa keskustelee ja antaa vaihtoehtoja se ei koskaan tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, eikä pidä ihmistä auktoriteettina. Jos ei koira hyväksy/tunnusta ihmistä/omistajaa auktoriteetiksi ja lauman johtajaksi, voi siitä koitua isojakin ongelmia tulevaisuudessa. Koirien kanssa tulee olla todella mustavalkoinen, joko se tekee oikein tai sitten väärin. Mitään siinä välillä ei ole.

Tätä saatiin harjoitella aika montakin kertaa neidin kanssa, jonka keskittymiskyky muutenkin on ollut hieman alhainen nyt juoksujen jälkeen. Mutta monen toiston, pitkän kärsivällisyyden ja tiukan johdonmukaisuuden jälkeen, neiti ymmärsi harjoituksen ytimen. Marianne yritti pallojen kanssa (jota Saga rakastaa!!), makkaroiden ja monen muun asian kanssa, mutta nyt riitti että hieman äännähdin negatiiviiseen sävyyn niin neiti istui peppu maassa (hän siis ei istu takatassuillaan kun normaalit koirat vaan pepullaan…) hievahtamatta mihinkään.

Tämän jälkeen tuli suurin koetus neidille. Marianne otti harjoitukseen mukaan oman flättikoiransa, Lahjan, ja leikki sillä minun ja Sagan ympäri pallolla. Tässä täytynee huomauttaa, että jos on jotain mihin meidän neiti on hullaantunut, se on pallot ja toiset koirat. Ja tässä siis oli molempia. Sanon vaan että harjoitus tekee mestarin! Ei hän täydellisen paikallaan istunut, ja lähti alussa muutaman kerran pallon peräänkin, mutta vahvistettuani asemani lauman johtajana, hän tyytyi siirtelemään tassujaan mutta istui muuten paikalaan. Kyllä olin yllättynyt!!

Tämä harjoitus oli erittäin antoisa! Mitä enemmän treenaamme, sitä enemmän huomaan auktoriteetin ja omistajan ja koiran välisen kontakti tärkeyden. Tämä on patistanut treenaamaan enemmän, koska olen päättänyt että jonain päivänä meidän neiti on vielä niin tottelevainen että voin pitää häntä vapaana, ilman että neiti juoksee kaikkien koirien luokse jotka on vapaana. Se tarkoittaa kylä kovaa työtä ja pitkäjänteisyyttä, puhumattakaan johdonmukaisuudesta, mutta ehkä vielä joskus voin sanoa että neitimme tottelee erittäin hyvin!

Tätä harjoittelimme pellolla tänään, ja samalla tuli otettua muutama kesäkuva kun kerran oli niin ihana sää!

Juoksuajan yllätysvieraita ja mielialanvaihtelua….

Sagalla on ny ollut kaksi viikkoa juoksuaika, joten viikko vielä jäljellä. Onneksi sanon vaan! Aluksi neiti putsasi itsensä todella hyvin eikä käyttäytymisessä huomattu mitään muutosta, tuskin edes huomattiin että hänellä oli juoksuaika. Kun ensimmäinen viikko oli vierähtänyt alkoi juoksun “todellinen” arkipäivä.

Juoksu tuli runsaammaksi eikä neitimme siitä juuri piitannut joten lattiat pestiin noin neljä kertaa päivässä ja sängyn valkoinen päiväpeitto muuttui pikkuhiljaa puna-valko pilkulliseksi. No eihän hermot tätä joka päivä kestäneet joten lopuksi ostin neidille juoksusuojat jotka pelastivat arkipäivämme. Hän kyllä vihasi niitä aluksi, juoksi taloa ympäriämpäri, kiemurteli ja riehui ja yritti kaikin tavoin saada ne pois. Lopuksi ne sitten kelpasivat vaikka hän aina näyttää hapanta naamaa kun ne laitetaan päälle, eikä liiku muutamaan minuuttiin, toivoen että ne jotenkin maagisesti häviäisivät jos on liikkumatta.

Sagasta tuli myös pikkuhiljaa todella väsynyt. Ei siis hieman väsynyt että oltaisiin liikuttu liikaa, vaan ERITTÄIN väsynyt. Ulkona kyllä jaksoi suhteellisen hyvin riehua, mutta sisällä makasi kuin kuollut kala, ja tuskin reagoi esim. kun ihmisiä tuli kotiin, lintuja tepasteli pihalla, yms. Asioita johon hän muuten on reagoinut vahvasti. Yhdessä vaiheessa tämä kyllä oli pikkuinen huolenaihe, kun vähennettiin liikkumista ja neiti kuitenkin oli niin väsynyt, eikä siis jaksanut mitään. Kun tuttavilta kysyin niin juoksut kuitenkin voivat vaikuttaa näin paljon koiran jaksamiseen. Karvaa alkoi myös lähteä valtavia määriä. MAkuuhuoneen lattia muttui päivässä vaaleasta mustaksi. Onneksi neiti on sellainen leijonankarva ettei sitä heti näe!

Onkos teillä lukijoilla mitään kokemuksia juoksusta ja koiran reagoinnista siihen? Väsymystä, ärtymystä yms? Otan mielellään vastaan eri kokemuksia ja tietoa tästä!

No nyt juoksut ovat kohtapuolin loppumaisillaan ja neiti on saanut vähän enemmän energiaa. Mutta nyt taas uroskoirat ja kaikki tuoksut ovat niin kiinnostavia että korvat puuttuu! Eräänä päivänä naapuriston uros tulikin meidän pihalle visiitille, jossa pidin Sagaa vapaana. Saga on päivittäin vapaana pihalla eikä ole koskaan karannut. Noh, kyseinen uros tuli moikkaamaan, ja yhdellä kädellä sitten pidin Sagaa niskasta kiinni kun taas toisella hätistelin urosta pois. Ja siinä oli tekemistä kun hän kaikin tavoin halusi astuttaa Sagaa eikä neiti juuri ollut avuksi…! Kun sitten vihdoin olin saanut uroksen poishätistettyä, päästin Sagan vapaaksi. Mitä neitimme tekee?! Painelee uroksen perään kuuntelematta mitään käskyjä! Minä sitten juoksen naapuripihojen halki ja näen sieluni silmin kaikennäköisiä sekarotuisia pentuja, yrittäen samalla huutaa neitiämme takaisin.

Onneksi uroksen emäntä oli ulkona ja sai koirat erilleen ennen kuin mitään ehti tapahtua. Sagalla ei tietenkään ollut kaulapantaa, joten niskasta sitten vedin vastahakoista neitiämme tietä pitkin kotiin. ONNEKSI ei mitään tapahtunut ja ONNEKSI on juoksut kohta ohi ettei kokoajan tarvitse varoa kaikkia koiria!

 

Juoksuen treeneihin

Otsikko on meikäläisen erittäin hauska sananleikki. Eli selkokielellä puhuen meidän neidillä on alkanut nyt ensimmäiset juoksut ja samalla ollaan alettu treenaaminen Mariannen valvovan silmän alla.

Neitimme on jo jonkin aikaa antanut merkkejä siitä että juoksut alkaa kohta. Kesti kuitenkin melkein kuukauden ennen kuin ne alkoi. Nyt sitten karvaa lähtee aivan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n paljon(olen lakaissut makkarin lattian kolme kertaa päivässä ja kuitenkin se on karvojen peitossa…) ja neiti on myös ollut todella väsynyt. Mutta suhteellisen hyvin hän putsaa itsensä, joten tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin.
Sopivasti juoksuaikaan ollaan myös aloitettu treenaus hieman enemmän. Se on nyt muuton ja opiskelujen ohella jäänyt vähän vähäksi, mutta nyt Sagan isän emäntä on ollut ystävällinen ja lupautunut vetämään muutaman treenikerran meille ja Morris-veljelle. Tähän asti meillä on ollut yksi treenikerta jossa harjoiteltiin aika perusjuttuja, Kontaktin ottoa ja luoksetuloa. Huomasi kyllä ettei kontaktia ollut treenattu vähän aikaan, mutta hienosti neiti sitten lopussa jaksoi keskittyä.
Hieman ollaan tätä treenattu mökillä ja tänään meillä oli sitten kunnon harjoitus Sagan kanssa seuraavaa treeniä varten, jossa tehtiin kotitehtävät oikein huolella! Eli suunnattiin lähimmälle ruohokentälle, jossa aloitettiin ihan perus kontaktinottoa. Kuitenkin korotettiin hieman vaikeusastetta pidentämällä kontaktin aikaa, eli en antanut heti namia kun Saga katsoi silmiin, vaan kehuin ja odotin muutaman sekunnin ja sitten vasta nami. Tätä ollaan nyt harjoiteltu ja se alkaakin sujua oikein hienosti kunhan sitä ei tee liian kauan että neiti tylsistyy.
 
                                                             
                                     
                               “Ai mikää oli? Kontakti? ei kun tossahan menee ruohonleikkuri, paaljon kiinnostavampi!”
Sen jälkeen siirryttiinkin kontaktiin etäisyydellä ja luoksetuloon. Eli otin Sagan sivulle, annoin käskyn ´istu´ ja kävelin vähän matkan päähän. Sitten kutsuin luokse jolloin Sagan tulee istuutua suoraan eteeni aj ottaa heti kontakti. Muutaman kerran jouduin palaaman neidin kanssa takaisin, kun tuli perään, mutta muuten sujui hienosti! Nostin vaikeusastetta vaihtelemalla etäisyyttä ja aikaa ennen kuin kutsuin luokse. Viereisellä kentällä haukkui toinen koira ja ruohonleikkuri pörräsi, joten tuli ihan kivasti häiriöitä mukaan treeniin myös! Lopuksi otettiin pari damin noutoa metsästä, mitä neiti rakastaa, jotka myös oli vähän harjoitusta ensi treenikertaa varten kun harjoitellaan dameilla (eihän neitimme nyt voi nolata itseänsä täysin… ) Treenin jälkeen paistoi vielä aurinko, joten suunnattiin sitten metsän kautta kotiin. Ihanan aurinkoinen päivä oli kaiken puolin!