Kyllä se sieltä löytyy..!

Kohta vuosi sitten haettiin meidän musta pikkuneiti Joensuusta. Mukana sillooin tuli myös pentupaketti jossa oli muun muassa pentudami mukana. emme silloin vielä tienneet miten tällä harjoitella, mutta pikkuhiljaa olemme senkin asian oppineet. Tällä suhteellisen pienellä punaisella damilla olemme sitten treenanneet noutoa Sagan kanssa, kunnes treeneissä harjoiteltiin damien noutamista…

Treenarimme Marianne otti esille damin, ja kysyi jos olemme tällä harjoitelleet koirien kanssa. Katsoin klönttiä hänen kädessään, se oli ainakin kolme kertaa suurempi kun se dami mitä me olemme Sagan kanssa harjoitelleet ja ihan toisesta materiaalista tehty. Ihmeissäni tuijotin sitä hetken ja totesin lopulta ettemme ihan noin isolla ole treenanneet… Vastaukseksi saimme naurukohtauksen ja selityksen että pentudami jonka saimme Sagan mukana on tarkoitettu noin 8 viikon pennuille, ja tämä toinen oli sitten aikuisten koirien dami! Jaahas, kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää! Saimme sitten “aikuisdamin” lainaan jolla olemme nyt harjoitelleet, ja kyllähän se innostaa neitiä työskentelemään hieman enemmän kuin se pikkunen pentudami, täytyy myöntää…

Saimme myös kuulla että neitimme tarvitsee enemmän haasteita nouamisharjoituksissa, muuten hän pelleilee damin kanssa haasteiden puutteessa. Tuumasta toimeen! Olemme ryhtyneet tekemään muistiharjoituksia neidin kanssa, ja ai että neiti on innoissaan siitä! En aluksi uskonut Sagan osaavan, koska hän ei edes löydä nameja jos niitä tiputtelee maahan hänen kuononsa eteen… Mutta kyllähän se dami kuitenkin sieltä löytyy!

Toisin sanoen laita neidin hihnaan kiinni, kävellään noin 50 metriä eteenpäin ja piilotan damin esimerkiksi puun alle, mutta niin että Saga näkee mihin se laskeutuu. Sitten takaisin lähtöpaikalle, hihna pois, koira istumaan ja lähetetään hakemaan damia ‘nouda’ käskyllä.

  

Harjoituksen vaikeusastetta ollaan vaihdettu pidentämällä tai lyhentämällä matkaa damiin, sekä kulkemalla eri reittiä takaisin. Dami ei kuitenkaan ole ollut mikään maailman kiinnostavin esine neidille, ja olenkin edellisissä postauksissa kertonut miten Saga tiputtaa damin jonkun matkan päähän minusta, kun oikeasti pitäisi antaa dami käteen. No, positiivinen asia uudella harjoituksella ja isommalla damilla on neidin suurempi innostus koko hommaan. Huonompi puoli on että neiti on alkanut omimaan damia, eli ei luovuta sitä minulle. Pari kertaa olen kunnolla kieltänyt jonka seurauksena voi nähdä pienoisen “edistyksen”.

Eli neidin uusi noutamistyyli on täysillä etsimään, täysillä takaisin, juostaan mattea kohti mutta viimeisellä sekunnilla ohitetaan hänet, leikitään sekunnin damilla kunnes matte karjuu että tänne se dami, ja siten viedään se maten luokse…. Onko tämä sitten edistymistä tai ei…? Mutta hauskaa meillä on molemmilla! Neidillä noutaessa ja minulla treenatessa ja nähdessä neidin innostumisen!

                                                                                    “Älä unta näe, tää on mun!”

Vähän lisää harjoittelua niin ehkä se dami pikkuhiljaa palautuu luokseni ilman leikkimistä, ohittamista, tiputtamista tms…!