Välttämätön helletakki

Kaikki koirathan reagoivat yksilöllisesti eri asioihin, niin myös kuumuuteen. Jotkut sietävät sitä enemmän, jotkut taas vähemmän. Meillä on neiti joka ei kyllä ollenkaan siedä kuumuutta. Kun mittari näyttää hieman yli 20 astetta hän jo läähättää kuumudesta. Näillä helteillä neiti on kyllä kulkenut kieli maassa, silloin kun on kulkenut. Neiti ei nimittäin montaa metriä jaksa kävellä tässä kuumuudessa. Saga on sitä paitsi  sellainen kranttu veden kanssa, ettei hän juo jos se ei ole täysin tuoretta vettä. Parasta on juoda liikkuvaa vettä esim. suihkusta tai pullosta.

Näillä helteillä ollaan sitten syötetty neidille jääpaloja, (koska ne kyllä kelpaavat!) käytetty suihkussa, uimassa ja laitettu märkiä pyyhkeitä päälle. Neitihän rakastaa tunnetusti uimista, mutta valitettavasti meillä ei ole rantaa niin lähellä, joten ollaan enempi käytetty tuota suihku ja märkä pyyhe osiota. Tästä ei neiti ihan ole meidän kanssa samaa mieltä, miksi pistää joku hirveän iso ja märkä pyyhe päälle joka jää tassujen väliin, ja suihku! Siis ajatelkaa hei! Turkkihan siinä kastuu! Tämä siis on meidän merta rakastava neitokainen joka puhuu…

MUTTA! Edellisissä näyttelyissä löysin kauan himotun tuotteen joka on ollut loppu kaikkialla! Nimittäin Hurtta cooling coat viilennysloimen! Ajattelin ensin niiden olevan pelkkää huppapuuppaa, mutta perehdyttyäni asiaan hieman enemmän , ja kysyttyäni muutamalta tuttavalta, päätin ostaa sen kun kerran halvalla löysin. Muualla se tosiaan on maksanut siinä 30-60e välissä, mutta näyttelyissä löysin sen 18 eurolla! Eläköön näyttelyiden kanttiinit!

                          

Tämä takki siis upotetaan veteen, väännetään kuivaksi, pistetään koiran päälle ja violá! Sinulla on nyt hellettä paremmin kestävä koira! Takin viilentävä vaikutus perustuu veden haihtumisen aiheuttamaan viileään tunteeseen, joten täytyy vain muistaa vääntää se kuivaksi niin ettei siitä tipu vettä. Ainakin meidän neidissä huomasi suuren eron näyttelyissä, missä oli noin 30 astetta. Neidillä oli enemmän energiaa kuin pitkään aikaan, ja turkki tuntui ihanan viileältä. Loimi on sitä paitsi sen muotoinen että sitä voi hyvin käyttää  vaikka lenkillä, koska se ei estä koiran liikkumista ollenkaan.

                           

Mutta vaikka takki viilentääkin koiraa mukavasti, sen teho lakkaa vuoren kuivuttua. Joten koiraa ei missään tapauksessa saa jättää yksin takki päällä, taikka kuumaan autoon! Takki on nimittäin sitäkin vaarallisempi jos se on helteellä kuivana päällä!

Meillä on myös auto jossa ei ole ilmastointia, joten tämä takki on nyt ollut neidillä autossa päällä joka päivä oston jälkeen. Ja se on aivan ehdoton! enää ie tarvitse pelätä että neiti saa lämpöhalvauksen vaikka ikkunat on auki ja tuuletin täysillä…

                              

 

Vaikuttaa ehkä hieman tyhmältä laittaa takki helteillä päällä, mutta meillä se on ainakin nykyisin ehdoton! Onko kenelläkään muulla kokemusta viilentävistä takeista- tai loimista koirille? Entä muita viilennysvinkkejä helteelle?

Kuumuden kesänäyttelyt

Tapahtumarikas viikonloppu! Eilen Saga täytti vuoden, ja pitihän sitä hieman viettää. Tänään sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja suunnattiin meille tutuksi näyttelypaikaksi tullut, Tuomarinkylään kesänäyttelyihin!

Sanon vaan että HUH sitä hellettä! Neiti läähätti kieli massaa jo ennen lähtöä, joten mietin miten ihmeessä se jaksaa juosta kehässä…! Mutta pelastus löytyikin kanttiineista viilennysloimen muodossa! Olen jo pitkään harkinnut viilennysloimen ostoa neidille, mutta ensin ne oli niin kalliit ja kun tuli kesä-ale niin kaikki loppui. Onneksi löytyi nyt samanlainen näyttelyistä ja vielä halvemmalla kuin Peten koiratarvikkeesta mistä alun perin katsoin niitä!

Eli loimi päälle ja neiti häkkiin viilentymään, vaikka hän nyt ei ihan sen loimen suurin fani ollut…Mutta totutelkoot. Näyttelyissä oli ihan älyttömän kuuma, onneksi olin löytänyt hameen jossa voin juosta ja jolla on iso taskut ettei sitä mustaa jakkua tarvinnut taas vetää päälle. Olisin varmaan kuollut lämpöhalvaukseen!

Mukaa näyttelyissä oli myös Morris veli joka nähtiin pitkästä aikaa. Herra oli kyllä aikuistunut sen jälkeen kun viimeksi nähtiin, ja sitä mieltä oli vissiin tuomarinkin kun antoi Morriksen ensimmäisen Sertin! Onnea!!!

Sagan kanssa ollaan hieman treenattu tätä seisomista, tai oikeastaan leikitty sen ohella jotta häntä hieman heiluisi. Se ja viilennystakki vissiin auttoi, koska neiti se heilutteli häntäänsä iloisesti kehässä jakirmasi junnu narttujen kierroksen niin kovaa että tuskin pysyin perässä! Luulin että koira saa lämpöhalvauksen mutta minähän siellä olin lähellä saada sen juostuani! ( Ja kiireessä unohdin tietysti taas aurinkolasit päälle! Mielestäni ne ei vaan sovi kehään  joten onneksi sain ne sitten annettua pois nopsaan)

                 

Onneksi saatiin odottaa tuomarin teltan varjossa omaa arvosteluvuoroa, niin oli pikkasen viileämpi. Neiti ei kyllä ollenkaan ymmärtänyt miski siellä pitäisi päivystellä kun oli monta muuta kivaa flättikaveria ympäri ja aina joku juoksi just hänen ohi, tyhmä matte vaan kun ei päästänyt neitiä leikkimään!

Tuomarina oli Vesa Lehtonen, joka meidän vuoron tullen kopeloi Sagan kauttaltaan ja mietti pitkääään ja hartaaasti. Aika monet juniorinartuista sai “vain” EH:n joten hieman jännitti mikä meidän tuomio tuli olemaan. Ilokseni ainakin Saga ensimmäistä kertaa(!!!) antoi tuomarin katsoa hampaat ilman että neiti istuutui! Vähän siinä kaivattiin ylipuhumista vielä, mutta ainakin neiti seisoi eikä rimpuillut pois niin kuin ennen.

 

Lopputulos oli sitten erinomainen, toinen sija ja SA. Ensimmäisen sijan napannut narttu oli kyllä todella hieno!

                           

Sitten odottelemaan paras nartttu kehää. Tai odottaa ja odottaa… melkein meni ohi kuin muissa luokissa oli vain yhdet koirat joten kaikki meni todella ripeästi! Siellä sitten Sagan energia hieman hyytyi eikä neiti ihan jaksanut heilutella häntää. Juoksi kuitenkin oikein nätisti ja lopputulos oli neljänneksi paras narttu. Hieman jäi häiritsemään ettei tullut edes vara serttiä, kun mielestäni Saga oli niin hieno kehässä kun näytti hampaat ja heilutteli häntää…. Muta täytyyhän näitä “huonompiakin” päiviä tulla joskus!   

                         

 

Tuomarin arvio oli kuitenkin enimmäkseen positiivinen:

“Sopusuhtainen kokonaisuus. Hyvä pään malli mutta tällä hetkellä vielä hieman takaluisu kallo(voiko tämä muka muuttua kun on “tällä hetkellä”??? Tietääkö kukaan?). Hieman suuret silmät(kiitos tiedosta, sen muutoshan hoituu helposti…!) Hyvä kaula ja ylälinja ja runko ja luusto. Tasapainoisesti kulmastunut. Liikkuu yhdensuuntaisesti hyvällä vapaalla askeleella. Hyvä karvanlaatu, joka tällä hetkellä vaihtumassa( selittää miksi lattiat on täynnä neidin karvoja!) Kiittävä nuoren neidin hapsutus”.

Eli karvat nyt vaan vaihtoon ja pienennetään hieman silmiä, niin suunnataan 7.8 SNJ:n päänäyttelyihin!

Synttärisankari Saga 1v!! <3

Tänään tuo meidän pikkuneitimme tosiaan täyttää vuoden! Vuodessa on tapahtunut paljon, neiti on kasvanut pikkuriikkisestä karvapallosta flätiksi. Toisaalta tuntuu siltä että neiti on ollut meidän luona jo paaaljon pitempää aikaa kuin vuoden. Synttäreiden kunniaksi täältä tulee kuvapostaus neidin kasvamisesta,sekä tarina miten Saga meille saapui.

Edellisenä kesänä rupesimme N kanssa miettimään yhteisen koiran hankkimista. N halusi välttämättä flätin, koska heillä oli ollut sellainen hänen ollessaan pieni. Minä taas halusin bernin, koska omani jouduttiin lopettamaan edellisen kesän alussa. En ollut aluksi niin vakuuttunut fläteistä, ne olivat metsästyskoiria ja kuulemma todella villejä enkä sitten sen enempää oikeastaan tiennyt niistä. Mutta pitkän miettimisen jälkeen kannatin sittenkin rodun vaihtamista, joten eikun autoon ja suuntana Joensuu katsomaan Harvahampaan kennelin L pentuetta!

Heillä oli pentujen lisäksi siellä pentujen äiti Åsa, 12 uotias Juippi uros, edellisestä pentueesta jäänyt Mooses, sekä 3 vuotias Ukko.Siellä sitten keskusteltiin fläteistä, ja mitä haluamme tulevasta pennusta. Kilpailukoiran, metsästyskoiran…? Vastas oli: Aktiivinen koti-eläin! (nyt sitten sekä treenaamme aktiivisesti ja käydään näyttelyissä, että se siitä kotieläimestä…) Katsoimme pentuja ja totesimme yhteen ääneen että tuo oranssipantanen narttu on hurmaava!  Tarpeeksi itsenäinen, mukava luonne, söpö ja keskikokoinen.

 

Tästä oranssipantasesta neidistä tuli sitten Harvahampaan Laughing Wind, meidän Saga, enkä ole katunut valintaa sekunttiakaan!

Muutama viikko tämän jälkeen tuotiin 7 viikkoinen musta karvapallero kotiin Vaasaan!

 

 

Paljoon piti totutella, uusia ääniä ja tuoksuja, ja joku outo hihna joka pistettiin kaulapantaan kiinni aina kun oltiin ulkona! Myös me saimme totutelle itsemme pikku pentuun, joka aina oli kaikessa mukana. Halusi syliin heti kun vähän pelotti, pussasi kaikkia ja kaikkea, ja kokeili kaikkea hampaillaan.

 

Aluksi ei Saga ollenkaan pitänyt vedestä (ei uskoisi kun näkee hänet tänään!!). Etutassut pystyi vähän kastella, mutta sitten se riitti. Neiti ei ollenkaan ymmärtänyt kun yritimme houkutella hänet veteen…

Pikkuhiljaa neiti kasvoi…

                                                                                 Saga noin neljä kuukautta

Kuin pennut olivat saaneet ensimmäiset rokotuksensa tutustuimme myös Sagan veljeen, Morrikseen joka asui Helsingissä. Siitä päivästä lähtien ollaan tavattu leikkien merkeissä, ja nykyään myös treenien ja näyttelyiden merkeissä.

Nyt neiti on tassutellut maan päällä vuoden. Paljon hän on oppinut, paljon on vielä opittava, mutta ennen kaikkea: paljon hän on meille opettanut! Koirien maailmasta, noutajista ja eri treenityyleistä.  Ja olemme yhdessä tutustuneet näyttelyiden maailmaan!

 

 

 

Ennen kaikkea Saga kuitenkin on meidän oma pikku karvaturrimme, söpiksemme ja pikkutypymme! Paljon onnea rakas pikku tassuttelija <3

                            

Harri Harakka + Saga = true?

Heips kaikille!

Pakastimessamme on parin viikon ajan lojunut uusi asukas, nimittäin Harri Harakka(Joka siis oikeasti on varis, tämä on vain hänen taiteilijanimensä!)! Harri on vähän erakko tyyppiä, tykkää viileästä ja olla omissa oloissaan. Mutta tänään hän sitten sai tulla ulos auringonpaisteeseen ja tehdä tuttavuutta Saga neitimme kanssa!
En kyllä ikinä olisi uskonut että meillä olisi kuollut varis pakastimessa vain sen vuoksi että koiraa täytyy totutella riistaan.. Mutta siinä se lintu nyt on lojunut pakastimessamme! En kyllä hirveän mielelläni ottanut sitä esille, ja yhdyin ihan Sagan reaktioon kun lintu otettiin esille; kuonon rypistys ja parin metrin peruuttaminen! Mutta mitä sitä ei tekisi koiransa koulutuksen vuoksi? Joten ei kun tiskihanskat päälle (ehkä lintu saa lojua pakastimessamme, mutta paljain käsin en kyllä siihen ikinä tartu!) ja pyykkinaru niskan ympäri niin että sitä pystyisi vetää maata pitkin.

Harrin ja Sagan ystävyys ei ollut alusta ihan itsestään selvyys, neiti pomppi peloissaan taakse heti kuin tuo hiilenharmaa monsterimainen murhaajalintu liikkui eikä ollut ihan varma mitä sille pitäisi tehdä. Uusi tulokas makasi sitten kiltisti kyljellään ruohikollamme jotta neiti saisi rauhassa haistella ja tutustua siihen.

                                


Pienen miettimisen jälkeen Harrin Harakan luonnollinen viehätysvoima vetosi neitiin,joka varovasti uskalsi lähestyä tätä ja hieman nuuskia siiven alta. Mutta heti kuin lintunen hieman hievahti otettiin turvaväli käyttöön.
Pitkän miettimisen, nuuskimisen ja arvioinnin jälkeen, neiti totesi herra Harakan olevan tarpeeksi mukava tehdäkseen lähempää tuttavuutta. Hieman napattiin siivestä kiinni ja jalkoja nuuskittiin, eikä lintu pistänyt pahakseen. Kun Harri Harakka ja neitimme olivat vaihtaneet ensimmäisen ystävyyden merkit, koitettiin vetää lintua maata pitkin, jospa neiti innostuisi leikkimään sillä. Vähän kyllä neiti mietti ensiksi miksi hänen lintukaverinsa ei siipiään käyttänyt ja lentänyt, niin kuin muut linnut, vaan raahautui ruohikkoa pitkin pitkässä liinassa.

Pienen pohdiskelun jälkeen tuli ensimmäinen kokeileva tassu Harria päin, jospa sitten hieman koskettaisiin lintua j katsotaan jos saadaan siihen eloa?! Harri ei tästä reagoinut joten neiti päätti pistää heidän tuoreen ystävyytensä peliin ja napata pari sulkaa Harrilta.



 

Harri Harakka on hieman viileähkö tyyppi joka ei pienestä pistä pahakseen joten neiti sitten, raahautuvasta narusta innostuneena, päätti osoittaa ystävyyden merkkejä hieman kovimmilla otteilla…

                              

Naru kyllä kiinnosti melkein yhtä paljon kun itse Harri, mutta linnun viehätysvoima voitti kohta narun ja neiti uskalsi jopa antaa halin uudelle ystävälleen, tämän kuitenkin hampailla Harrin kaulan ympäri (kauankohan tämä kovakourainen ystävyys kestää?). Onneksi lintu oli viileänmielinen kaveri eikä reagoinut pikkuneidin riehumiseen.



Tämän jälkeen kuitenkin Harri Harakka sai viilentää tunteitaan omassa pakastinlaatikossa, ja voin vihdoinkin sanoa hyvällä omatunnolla että olemme harjoitelleet riistan kanssa, ettei se lintu turhaan loju pakastimessa… ei tämä kyllä joka päivä toistu, tämä alkaa jo olla meikäläisenkin rajoilla koulutuksen suhteen… Mutta kuten sanottu: mitä sitä ei tekisi koiran koulutuksen vuoksi jos vaikkapa ensi kesällä osallistuttaisiin taippareihin?!

Jokapaikanflätti

Flätit ovat tunnetusta todella sosiaalisia ja ihmisrakkaita koiria. Minulla on tapana sanoa meidän neitiä vähän liiankin ihmisrakkaaksi, kaikkihan eivät rakasta hänen pusujaan ja syliinhyppelyitä vaikka neiti itse luulee niin.

Paitsi että neitimme varmaan viettäisi kaiken aikansa jonkun sylissä jos saisi valita, hän on muutenkin kaikessa mukana koko ajan. Usein onnistuen samalla olemaan keskellä kaikkea ja useimmiten tiellä jonkun jalkojen edessä. Jos kotona  tehdään ruokaa, neiti makaa keskellä keittiön lattiaa, jos istuu ruokapöydän ääressä neiti makaa jonkun jalkojen päällä. Ei siis vierellä eikä edessä, vaan kirjaimellisesti jalkojen päällä. Toisaalta ihan mukava jalkalämmitys varsinkin talvena!

Usein blogia kirjoitellessani istun sohvalla, neiti maaten kyljellään aivan kiinni sohvassa kun ei kerran ylös sohvaan pääse(tosin tätä postausta kirjoitellessa neiti makaa jalkojeni päällä). Välillä on hauskaa kun pikkuneiti on niin seurankipeä, ja välillä taas hän saisi viihdyttää itseään enemmän. Mutta mitäs sille mahtaa kun kahdet isot ruskeat silmät katsovat palvovasti sinua, lelu roikkuen suusta, pää kallellaan ja pieni musta tassu asettuu syliisi rukoillen sinua antamaan huomiota!

Paitsi että usein otamme neidin mukaan kaikenlaisiin hommin, hän on useimmiten (hieman liiankin) vapaaehtoisesti mukana auttamassa…

…tenttiin lukemisessa….

 

…Arskan ottamisessa… (Sagan mielestä hänelle pitäisi olla oma pehmuste varattuna! Jos ei ole niin hän tunkee jonkun pois ja varastaa tämän patjan!)

(On se rankkaa se auringon ottaminen..!)

 

…auton talvirenkaiden vaihdossa…

 

… Gradun kirjoittamisessa…

Sitä paitsi ei esimerkiksi husse millääään pärjäisi ilman neidin lukutaitoja TV-tason rakentamisessa!

                          

Ja mitä ravintola reissu olisi jos neidin vain pitäisi makoilla pöydän ala ja joutuisimme pärjäämään ilman hänen seuraa?!?

                             

Myös pupujen ruokkiminen sujuu Sagalta (vai oliko se puput jotka syöttävät Sagaa….)!

                               

 

Tietysti pihatyöt eivät sujuisi mitenkään ilman neidin apua!

                                

 

Illalla sitten se hussen peitto on niin mukava vetää sängystä alas ja käpertyä siihen tutimaan! Eihän husse sitä mihinkään tarvitse, eihän?!

 

Näin se meidän jokapaikansählääjä tassuttelee mukana arjen tapahtumissa ja ojentaa aina missä milloinkin “auttavan” tassun!