Tänään tuo meidän pikkuneitimme tosiaan täyttää vuoden! Vuodessa on tapahtunut paljon, neiti on kasvanut pikkuriikkisestä karvapallosta flätiksi. Toisaalta tuntuu siltä että neiti on ollut meidän luona jo paaaljon pitempää aikaa kuin vuoden. Synttäreiden kunniaksi täältä tulee kuvapostaus neidin kasvamisesta,sekä tarina miten Saga meille saapui.
Edellisenä kesänä rupesimme N kanssa miettimään yhteisen koiran hankkimista. N halusi välttämättä flätin, koska heillä oli ollut sellainen hänen ollessaan pieni. Minä taas halusin bernin, koska omani jouduttiin lopettamaan edellisen kesän alussa. En ollut aluksi niin vakuuttunut fläteistä, ne olivat metsästyskoiria ja kuulemma todella villejä enkä sitten sen enempää oikeastaan tiennyt niistä. Mutta pitkän miettimisen jälkeen kannatin sittenkin rodun vaihtamista, joten eikun autoon ja suuntana Joensuu katsomaan Harvahampaan kennelin L pentuetta!
Heillä oli pentujen lisäksi siellä pentujen äiti Åsa, 12 uotias Juippi uros, edellisestä pentueesta jäänyt Mooses, sekä 3 vuotias Ukko.Siellä sitten keskusteltiin fläteistä, ja mitä haluamme tulevasta pennusta. Kilpailukoiran, metsästyskoiran…? Vastas oli: Aktiivinen koti-eläin! (nyt sitten sekä treenaamme aktiivisesti ja käydään näyttelyissä, että se siitä kotieläimestä…) Katsoimme pentuja ja totesimme yhteen ääneen että tuo oranssipantanen narttu on hurmaava! Tarpeeksi itsenäinen, mukava luonne, söpö ja keskikokoinen.
Tästä oranssipantasesta neidistä tuli sitten Harvahampaan Laughing Wind, meidän Saga, enkä ole katunut valintaa sekunttiakaan!
Muutama viikko tämän jälkeen tuotiin 7 viikkoinen musta karvapallero kotiin Vaasaan!
Paljoon piti totutella, uusia ääniä ja tuoksuja, ja joku outo hihna joka pistettiin kaulapantaan kiinni aina kun oltiin ulkona! Myös me saimme totutelle itsemme pikku pentuun, joka aina oli kaikessa mukana. Halusi syliin heti kun vähän pelotti, pussasi kaikkia ja kaikkea, ja kokeili kaikkea hampaillaan.
Aluksi ei Saga ollenkaan pitänyt vedestä (ei uskoisi kun näkee hänet tänään!!). Etutassut pystyi vähän kastella, mutta sitten se riitti. Neiti ei ollenkaan ymmärtänyt kun yritimme houkutella hänet veteen…
Pikkuhiljaa neiti kasvoi…
Saga noin neljä kuukautta
Kuin pennut olivat saaneet ensimmäiset rokotuksensa tutustuimme myös Sagan veljeen, Morrikseen joka asui Helsingissä. Siitä päivästä lähtien ollaan tavattu leikkien merkeissä, ja nykyään myös treenien ja näyttelyiden merkeissä.
Nyt neiti on tassutellut maan päällä vuoden. Paljon hän on oppinut, paljon on vielä opittava, mutta ennen kaikkea: paljon hän on meille opettanut! Koirien maailmasta, noutajista ja eri treenityyleistä. Ja olemme yhdessä tutustuneet näyttelyiden maailmaan!
Ennen kaikkea Saga kuitenkin on meidän oma pikku karvaturrimme, söpiksemme ja pikkutypymme! Paljon onnea rakas pikku tassuttelija <3
Hyvää syntymäpäivää Sagalle! :)
VastaaPoistaUnderbar fotoserie <3 Jag blev rörd <3 Hon är så fin!!
VastaaPoista