TOKOillaan!

Tänään meillä oli piiitkästä aikaa N kanssa yhteinen vapaapäivä, joten otin heti tilaisuuden käyttöön ja treenailtiin Sagan kanssa jotta saisin jotain uusia kuvia blogiin. Koska kiirettä on ollut päätin ottaa pienenmuotoiset TOKO treenit kun sitä ei olla vähän aikaa tehty.

Aloitettiin ihan perus istuma harjoituksista häiriön kanssa (heitin palloja neidin edessä jne.), jotta vähän virkistäisi mieltä mistä on kysymys. Siitä sitten siirryttiin sivulle-menoon ja seuraamiseen. Nämä ovat neidille hieman hankalihkoja, koska motivaatio ei ihan pysy niin korkealla kuin pitäisi, eli ollaan vielä aika alkuvaiheessa näiden kanssa. Varsinkin seuraamisen kanssa. Neiti kyllä seuraa käskystä, mutta se tapahtuu aina noin metrin, parin metrin etäisyydellä…. Joten tätä koitettiin parantaa tänään!

Valitettavasti tummat pilvet hieman vaikeutti valokuvaamista, joten valitan muutamia tummia ja huonompilaatuisia valokuvia!

Sivulle menon motivaatiota olen alkanut yhdistää luoksetulolla, koska neiti yleensä jää hieman taakse. Kun hänet nappaa heti vauhdista saa asennon heti paremmaksi ja enemmän eteen. Siitä sitten palkka, eli nami heitetään eteenpäin vielä vahvistaakseen tätä eteenpäin siirtymistä.

                                                     Palkka (juustopalat tällä kertaa) heitetään eteenpäin, ja innostunut neiti perään!

 

 

Kun kerran ollaan vielä aloittelijoita tässä hommassa, harjoitellaan niin että Saga tulee sivulle (joko luoksetulon vauhdista tai namilla houkutellen) ja siitä sitten käsky ja muutama askel seuraus, istuutuminen perusasentoon ja palkka. Eli ei tarvitse seurata enemmän kuin muutama askel vielä tässä vaiheessa, ja kuten kuvista näkyy nin vielä mennään namien perään. Mutta tämä muutama askel alkaa pikkuhiljaa toimia, sen jälkeen neiti usein joko jää jälkeen (tämä on yleisin ongelma) tai lähtee haahuilemaan jonnekin sivulle. Tätä taaksejäämistä nyt harjoitellaan eniten, olen myös aktiivipallolla sitä harjoitellut mitä neiti rakastaa, mutta siitä hän taas innostuu liikaa ja usein juoksee edelle odottaen että pallo heitettäisiin. Tai sitten pomppii vierellä pallon perään. Onkos kellään lukijalla tietoa tällaisesta ongelmasta tai jotain vinkkejä miten siitä voisi vielä kehittää ja harjoitella? Tai onko vain maltti valttia (mikä ei ihan ole meikäläisen parhainta puolia…)?

                                                            Sivulle..jaaa lähtee…ja takaisin perusasenton.

 

Mutta ainakin neiti etsiytyy paremmin sivulle, eli perusasentoon nyt kuin muutama viikko sitten. Eli jossain ollaan (ehkä) edistytty vaikka joskus tuntuu että hiotaan samoja asioita koko ajan…  Mutta kylä se siitä! Olen ottanut tavaksi aina lopettaa kun mene hyvin, ja lopuksi ottaa helpon ja kivan harjoituksen jonka neiti osaa. Tällä kertaa lopetettiin perus luoksetulo harjoituksella. Eli neiti istumaan ja kutsutaan luokse jolloin hän saa palkinnoksi napata pallon ja leikkiä sillä. Tämä ainakin nostattaa motivaatiota ja sekä koiralle että omistajalle jää hyvä fiilis jatkaa ensi kerralla treenejä kun loppu meni hyvin.

Onko lukioista tai joku tämän sivun kävijöistä joku joka TOKOillee koiransa kanssa? Tai on kokeillut sitä joskus? Joko kilpaillut tai ihan omaksi huvikseen? Kaunako tällaiset “perus jutut” on kestänyt oppia?

Treenihiljaisuuden jälkeen ukkosenjyrinää

Hellurei kaikille!

Täällä on nyt ollut hieman radiohiljaisuutta vähän aikaa, pahoittelen. Uusi työ on vienyt kaiken ajan ja mehut jotta edes jaksaisi ajatella treenaamista. Tällä viikolla olen kuitenkin hieman saanut itseäni niskasta kiinni, ja tehnyt muutaman treenikerran neidin kanssa.

Sivulletulo ja seuraaminen ovat olleet nämä isoimmat jutut mitä pitäisi harjoitella ihan kunnolla. Neiti kun ei ihan siitä seuraamisesta innostu… Kyllähän hän kävelee vieressä ihan hyvin, noin kolmen metrin päässä! Mutta ihan vierellä ja sellainen hyvä toko katsekontakti, niin ehei. Älkääs unta nähkö! Eli neidin motivaatiota olen yrittänyt korottaa ja siinä samalla harjoitella hieman sivulletuloa.

Ollaan nyt muutama kerta tehnyt niin että kun tulen töistä kotiin, otan Sagan heti ulos lenkille ja teen muutaman sivulletulon ja seuraamisharjoituksen. Tämä on sujunut aika mukavasti ja neidillä on ollut kivasti energiaa! Olen myös löytänyt uudet treeninamit; pinaattilätyt! Tämä toimii aivan mainiosti ja neiti innostuu (useimmiten) niistä aivan hurjan paljon! Mutta just kun oltiin päästy vauhtiin taas treenaamisen kanssa, on ollut nämä järkyttävät sadepäivät. Ei olla silloin muuta kun lyhyillä “nurkan takana” lenkeillä käväisty.

Tänään piti sitten olla ensimmäiset kunnon treenit Morris veljen ja Mariannen kanssa taas. Neidillä oli alusta asti älyttömän paljon energiaa, ja hyppi ja pomppi sinne sun tänne, kun oli ollut koko päivän yksin. Harjoiteltiin ensin vähän kontaktia ja istumista häiriön alla. Sitten siirryttiinkin sivulletuloon. Eli Saga ja Morris istuivat nokat vastakkain meidän sivulla ja sitten käveltiin toisen koiran viereen. Eli seisoin noin kymmenen metriä Sagasta Morriksen vierellä, ja tarkoitus oli että ensin toinen kutsuu koiran luokseen, ottaa sen sivulle ja palkitsee. Sitten toinen kutsuu.

Aluksi piti ottaa hieman lyhyempi matka, sillä aina kun Morris kutsuttiin ensin, Sagalle tuli joku sympatia luoksetulo heti kun Morris oli istuutunut sivulle. Eli ensin otettiin lähempää kutsut ja palkittiin heti kun istui paikoillaan, ja sitten pidennettiin välimatkoja. Muutaman kertauksen jälkeen molemmat koiruukset meinivätkin oikein nätisti!

Sen jälkeen tuli sitten meidän vuoro näyttää mitä kotona ollaan harjoiteltu. Innoisani otin Sagan sivulle ja ajattelin näyttää neidin uutta seuraamis innostusta mitä hän on kotona näyttänyt. Mutta ei. Silloin neiti oli hänen mielestään jo tehnyt tehtävänsä, eikä seurannut ollenkaan, Kun seurasi niin josssain ihan takana laahustellen tassujaan, ja sivulletulot olivatkin aivan liian takana, jos edes tuli sivulle… eli se siitä harjoitteluinnosta!

Treenien aikana oli kuitenkin vettä tullut kun saavista kaataen ja meidän surkunäytöksen jälkeen taivaskin oli nähnyt tarpeeksi, ja avasi kaikki hanat ukkosen jyristessä päämme päällä. Eli nämä treenit loppuivat lyhyeen ja heittäydyimme pikimmiten autoihin ja ajoimme kotiin.

Nyt ei sitten muuta kun odotetaan että nämä harmaat sadepäivät lakkaavat, ja koitetaan taas löytää sitä treeni-intoa!

Sagan uusi koti

Tätä blogia hieman kauemmin lukeneet, tietävät varaan että kesän alussa meillä oli muutto edessämme. Sehän ei sinänsä liity Sagan treenaamiseen, mikä on tämän blogin teema, mutta päätinpä lukijan kainosta pyynnöstä tehdä poikkeuksen ja esitellä Sagan uuden huushollin! Muutimme Vaasasta Espooseen jossa hankimme iki-ihanan paritalokolmion! Opiskelut Vaasassa ovat nyt hommattu valmiiksi (tai no, yksi tentti pitää vielä uusia ja gradun hyväksymistä odotellessa, mutta MELKEIN saa sanoa hyvästit opiskeluille!) ja nyt ollaan molemmat aloitettu oman alan työt N kanssa. Eli meikäläinen on taas koulussa mutta tällä kertaa pöydän toisella puolella, luokanopettajana.

Katsoimme aika kauan eri vaihtoehtoja mutta päädyimme lopulta tähän vaihtoehtoon, koska talo on hyvin suunniteltu, kodikas, yksitasoinen(helpottaa valtavasti koiran kanssa!), oma pikku piha ja mikä tärkeintä; aivan täältä vierestä löytyy hyviä lenkkeilymaastoja ja peltoja missä Saga saa juosta vapaana. Täältä löytyy myös oma pikku piha, joka on noin tulitikkuaskin kokoinen, mutta ihan ikioma. <3

 

Talo on tosiaan kolmio, eli meillä on myös yhden ekstrahuoneen verran tilaa vieraille, ja vieraiden puutteessa se on meidän työ/telkkari/monitoimihuone. On kyllä käytännöllistä kun on yksi huone enemmän kuin mihin on tottunut, niin saa kaikki tavarat johonkin. Sagallakin on oikeasti tilaa kävellä huoneesta huoneeseen, eikä vain tepastella keittiöstä makkariin ja takaisin… Neiti taitaa myös olla se joka (minun jälkeen) nauttii eniten omasta pihasta. Meillä on terassin ovi melkein koko ajan auki ja hän sitten tepastelee sisältä ulos ja takaisin. Tämä kyllä myös senkin kustannuksella että meidän olohuone lattialla on aina ruohoa, lehtiä tai jotain muuta roskaa ja vieraat varmaan uskovat ettemme tiedä miten siivotaan…. Mutta lakaistaan lattiat vain hieman useammin kuin kerran viikossa niin hyvin menee!

(Piha tietysti nyt on sen näköinen mikä on, sillä neitimme on oppinut repimään KAIKKI lelunsa ulos nurmikolle, mutta ei siivoa niitä pois!)

Omassa talossa on kyllä aivan oma fiiliksensä vuokra-asuntoon verrattuna. Ensinnäkin voi pitää koiraa ilman että koko ajan täytyy miettiä mitä jos lattialle tulee jälkiä, tai seinä jyrsitään rikki tai mitä jos… Yhtäkkiä täytyy oma nurmikko leikata ja piha putsata rikkaruohoilta. Olen aina vihannut noita edellä mainittuja asioita, mutta kun sen tekee omalle kämpälle niin tuntuu paljon hauskemmalta!

Vaikka heinäkuussa muutimme, niin vielä löytyy tekemistä muuton kanssa… 24 tuntia vuorokaudessa ei aina tunnu riittävän kuin töihin pitäisi panostaa, neidin kanssa treenata ja lenkkeillä sekä kotona puuhailla ja saada kaikki järjestykseen. Siinä välissä tietysti pitäisi vissiin sitten vielä ehtiä elämään sitä omaa elämää jossain vaiheessa…

  

Mutta olemme erittäin tyytyväisiä talonvalintaamme! Yksi parhaista asioista on kyllä rauhallinen alue ja hyvät ulkoilutusmahdollisuudet Sagalle. Ainoa mikä ihan lähistöltä puuttuu on ranta, mutta kai siihenkin tottuu! Löytyy kuitenkin muutama noin 4-5km päästä, joten autolla se meneekin ihan sujuvasti.

Vaikka itse olen Espoosta kotoisin en ole ennestään tuntenut tätä aluetta, ja täytyy sanoa että mitä enemmän siihen tutustun niin sitä enemmän siihen tykästyn. Ja oma pikku huushollimme on kyllä aivan iki-ihana jota rakastan enemmän päivä päivältä! Mikään ei ole ihanampaa kuin tulla töistä kotiin omaan rauhaan, avata terassin ovi ja päästä Saga hyppimään pihalle samalla kuin itse riisuu kengät ja astuu paljain jaloin nurmikolle… Tai kävelee neidin kanssa peltojen keskellä auringon laskussa poimimassa kesäkukkia, samalla kuin neiti hyppii ja pomppii kaikissa ojissa ja peltojen keskellä silkasta elämä ilosta! <3

                           

Näin se elämä välillä muuttuu. Opiskelijasta asunnon omistajaksi. Mitäs te tykkäsitte uudesta huushollistamme?

Maailman kauneimmat koirat

Tänään sitten jatkettiin “näyttelykiertuetta” eilisen katastrofipäivästä huolimatta. Oltiin menossa Maailman Voittajanäyttelyyn 2014! Tosin tämäkään päivä ei alkanut ilman draamaa… En tiedä mikä näissä näyttely aamuissa on nykyään kun aina sattuu jotain!

Eilen illalla kävin vielä ostamassa Sagalle uudet näyttelyherkut: pinaattiletut! Muuten lihapullat ovat toimineet hienosti, mutta lettuja on joskus käytetty treeneissä ja ajattelin uuden maun ehkä inspiroivan neitiä heiluttamaan sitä häntää enemmän…

Mutta asiaan! Aamulla, ensimmäinen vapaapäivä, ja tiukka herätys 6:30(keskellä yötä tällaiselle aamu-uniselle henkilölle!). Kehät alkaisivat 9:00 Messukeskuksessa, joten ajattelin että ehdimme hyvissä ajoin jos olemme siellä noin 8. Luulin… Pääsimme hyvin lähtemään, mutta arkinen aamuruuhka moottoritiellä oli päässyt unohtumaan. Onneksi ei kuitenkaan seisottu siinä niin kauan. Päästin hitaasti mutta varmasti noin parin kilometrin päähän messukeskuksesta. Sitten liikenne pysähtyi. Mietin mikä ihme siellä maksaa, kunnes selvisi että edessä oli siltatyö ja yksi ajokaista oli käytettävissä kolmen sijaan! Nämä kaksi kilometriä kesti meille 30 minuuttia ajaa! Onneksi N istui ratin ääressä, minä jo istuin kuin hiilillä vilkasten kelloa joka toinen sekunti ja olin ihan varma että myöhästyisimme kehästä. Ajattelin jo että kohta nappaan neidin autosta ja juoksen ne pari kilometriä perille! Onneksi päästiin loppujen lopuksi perille, meillä oli onni saada parkkipaikka oikean sisäänkäynnin lähelle, joten 8:35 olimme sisällä, minä jalat hytisten ja pulssi varmaan kolmessa sadassa.

Väkeä oli messukeskuksessa pilvin pimein ja koiria oli joka värissä ja koossa. Enpä ole kännyt ennen näin isoissa koiratapahtumissa joten ihan kiinnostava kokemus! Hermostutti kuitenkin aivan vietävästi ja mietin miten ihmeessä pystyn näyttelemään neitiä kuin näin hermostuttaa….

Hieman ennen kehän alkua otin neidin häkistä ulos, ja hän oli pirteä kuin peipponen. Häntä meni kuin turbiini, ja ajattelin että kyllä tästä vielä hyvää tulee!

Kehässä hän oli aluksi todella paljon uusien lettujen perään, pomppi, istuutui ja yritti kaikkea saadakseen ne. Hieman rauhoittui sitten ja seisoi paikallaan, vaikka jalat sojottivat kaikkiin suuntiin… Junioreja oli sitten niin monta että meidät jaettiin kahteen ryhmään; ensiksi olivat ensimmäiset 12 arvostelussa ja sen jälkeen toiset 12. me kuuluimme toiseen tyhmään joten pistin neidin takaisin häkkiin ja yritin saada hermoni kuriin…

Kun tuli meidän vuoro, neiti meni taas innoissaan kehään, mutta jostain syystä se innostus jäi siihen. Häntä lakkasi heilumasta kokonaan, ja jalat sojottivat kaikkiin suuntiin. Hampaat näytettiin kyllä norjalaiselle tuomarille kiltisti, mutta ne tassut.. olivat ihan hujan hajan vaikka miten yritin asettaa ne ja innostaa neitiä.

Pienen pomppimisenjälkeen (pinaattilettujen innostus) neiti kuitenkin juoksi erittäin hienosti ja nopsaan! Tuloksena oli kuitenkin valitettava EH ja sininen lappu nousi ylös. Tuomarin arvostelun mukaan neiti oli iloinen yksilö, mutta tarvitsee vielä aikaa kehittyä, eikä kulmaukset olleet ihan balanssissa. Häntä saisi heilua enemmän(ensimmäistä kertaa kun tästä sanotaan arvosteluissa!).

Nooh, toisaalta ERI:n saaneet olivat todella hienoja ja junnuja oli niin monta että kyllä kai tuomarin oli pakko karsia vähänkin miinusta saaneet pois. Sagan molemmat siskot saivat myös EH:n. Vaikka kyllähän se hieman häiritsee että kahdessa näyttelyissä peräkkäin tuli EH…Pistettiin sitten neiti häkkiin ja jäimme katsomaan kilpailuluokkaa, jonka junnut kyllä olivat ihan omaa tasoa! Ehkä neiti tarvitsee pienen tauon kehittyäkseen.

En toisaalta ymmärrä mikä siinä on, koska heti kun tullaan kehästä pois, häntä lähtee käyntiin! Mutta kehässä ei mitään liikettä.

Mutta olihan voittajanäyttelyissä tarjolla paaaljon muuta kuin näyttelyt! Katsottiin muun muassa Koirakoulu Kompassin esitystä kivoista tempuista jotka voi opettaa koirille. Esimerkiksi kieriminen, jalkojen läpi meneminen(jonka Saga jo osaa), syliin hyppiminen(ei isolle koiralle!) ja paljon muuta hauskaa!

Käytiin myös katsomassa kaikkia kojuja, ja flättien omasta rotukojusta löytyi neidille pitkään etsitty pidempi noutaja talutin. Tähän asti meillä on ollut vain lyhyt treenihihna, plus nahkaremmi kaulapannan kanssa. Neiti kuitenkin on niin paljon vapaana, että noutajaremmi on paljon kätevämpi kuin kaulapanta ja hihna.

 

                                                                                                Varapalkinnot jos ei tullut voittoa. Melkein teki mieli ostaa Sagalle.

Valitettavasti ei ollut neidin teemaväriä, oranssia, joten piti ostaa toinen teemaväri kirkkaan sininen. Ihan kiva sekin! Muuten löysimme myös uudet purunluut neidille, savustettu possunjalkaa ja siankorvia.

Koirille löytyi  myös ulkoilualue tekonurmella, josta neiti ei tajunnut mitään. Uskalsi tuskin kävellä sen päällä!

Iloisena yllätyksenä löytyi paikalta myös valokuvauspiste jossa sai ottaa omalla kameralla kuvia koirastaan! Pitihän niitä “muutama” napsia! (napsittiin ehkä 20 ja vain muutama niistä oli onnistunut… joku ei ollut tottunut seisomaan palkintokorokkeella!)

                                             

                                         

Muttamutta, näyttelyt ei mennyt ihan niin kuin piti, mutta iso ja mukava tapahtumahan tuo oli! Ja kiva kokemus, vaikka hermostuttikin aivan järkyttävästi!