Treenihiljaisuuden jälkeen ukkosenjyrinää

Hellurei kaikille!

Täällä on nyt ollut hieman radiohiljaisuutta vähän aikaa, pahoittelen. Uusi työ on vienyt kaiken ajan ja mehut jotta edes jaksaisi ajatella treenaamista. Tällä viikolla olen kuitenkin hieman saanut itseäni niskasta kiinni, ja tehnyt muutaman treenikerran neidin kanssa.

Sivulletulo ja seuraaminen ovat olleet nämä isoimmat jutut mitä pitäisi harjoitella ihan kunnolla. Neiti kun ei ihan siitä seuraamisesta innostu… Kyllähän hän kävelee vieressä ihan hyvin, noin kolmen metrin päässä! Mutta ihan vierellä ja sellainen hyvä toko katsekontakti, niin ehei. Älkääs unta nähkö! Eli neidin motivaatiota olen yrittänyt korottaa ja siinä samalla harjoitella hieman sivulletuloa.

Ollaan nyt muutama kerta tehnyt niin että kun tulen töistä kotiin, otan Sagan heti ulos lenkille ja teen muutaman sivulletulon ja seuraamisharjoituksen. Tämä on sujunut aika mukavasti ja neidillä on ollut kivasti energiaa! Olen myös löytänyt uudet treeninamit; pinaattilätyt! Tämä toimii aivan mainiosti ja neiti innostuu (useimmiten) niistä aivan hurjan paljon! Mutta just kun oltiin päästy vauhtiin taas treenaamisen kanssa, on ollut nämä järkyttävät sadepäivät. Ei olla silloin muuta kun lyhyillä “nurkan takana” lenkeillä käväisty.

Tänään piti sitten olla ensimmäiset kunnon treenit Morris veljen ja Mariannen kanssa taas. Neidillä oli alusta asti älyttömän paljon energiaa, ja hyppi ja pomppi sinne sun tänne, kun oli ollut koko päivän yksin. Harjoiteltiin ensin vähän kontaktia ja istumista häiriön alla. Sitten siirryttiinkin sivulletuloon. Eli Saga ja Morris istuivat nokat vastakkain meidän sivulla ja sitten käveltiin toisen koiran viereen. Eli seisoin noin kymmenen metriä Sagasta Morriksen vierellä, ja tarkoitus oli että ensin toinen kutsuu koiran luokseen, ottaa sen sivulle ja palkitsee. Sitten toinen kutsuu.

Aluksi piti ottaa hieman lyhyempi matka, sillä aina kun Morris kutsuttiin ensin, Sagalle tuli joku sympatia luoksetulo heti kun Morris oli istuutunut sivulle. Eli ensin otettiin lähempää kutsut ja palkittiin heti kun istui paikoillaan, ja sitten pidennettiin välimatkoja. Muutaman kertauksen jälkeen molemmat koiruukset meinivätkin oikein nätisti!

Sen jälkeen tuli sitten meidän vuoro näyttää mitä kotona ollaan harjoiteltu. Innoisani otin Sagan sivulle ja ajattelin näyttää neidin uutta seuraamis innostusta mitä hän on kotona näyttänyt. Mutta ei. Silloin neiti oli hänen mielestään jo tehnyt tehtävänsä, eikä seurannut ollenkaan, Kun seurasi niin josssain ihan takana laahustellen tassujaan, ja sivulletulot olivatkin aivan liian takana, jos edes tuli sivulle… eli se siitä harjoitteluinnosta!

Treenien aikana oli kuitenkin vettä tullut kun saavista kaataen ja meidän surkunäytöksen jälkeen taivaskin oli nähnyt tarpeeksi, ja avasi kaikki hanat ukkosen jyristessä päämme päällä. Eli nämä treenit loppuivat lyhyeen ja heittäydyimme pikimmiten autoihin ja ajoimme kotiin.

Nyt ei sitten muuta kun odotetaan että nämä harmaat sadepäivät lakkaavat, ja koitetaan taas löytää sitä treeni-intoa!