Pilalle mennyt ilme- ja päivä

Heips vaan!

Tällä viikolla onkin meillä ollut pieni näyttelyhässäkkä, eli eilen torstaina käytiin Suomen Noutajakoirien (SNJ:N) päänäyttelyissä, ja tänään sitten huikean isossa tapahtumassa, nimittäin Maailman voittaja näyttelyissä Helsingin Messukeskuksessa! Välttääkseni megalomaanisen kuva- ja tekstipostauksen ajattelin tehdä molemmista päivistä eri postaukset. Joten pysykäähän kuulolla!

Eilen siis suunnattiin Sagan kanssa kohti Hakunilan Urheilupuistoa Vantaalla. N ei ollut saanut töistä vapaata joten jouduimme menemään yksin sinne pikkuneidin kanssa. Aamusta asti melkein kaikki meni kuitenkin pieleen. Aamu alkoi ihanasti huomatessani että pakastimen ovi ovli jäänyt raolleen yöksi, joten kaikki siellä oli ihan lämmintä. Hyvästi siis viileä pyyhe Sagan makuualustaksi ja hyvästi kylmäkallet jotka piti pitää namit ja ruoan kylminä…! Tämän positiivisen alun jälkeen aloin pakat autoa, ja totta kai kaikki tavarat putosivat kärryiltä ja sain kylmälaukun täynnä tavaraa suoran jalkani päälle. Hyvää huomenta vain siis!

Noh, loppujen lopuksi sain koiran ja kamat autoon ja hermona toivoin löytäväni perille, monesta tietyöstä huolimatta. Perille löydettiin, ja siellä sitten pystytin häkin kehän nurkkaan, kunnes Sagan Morris veli löytyi niin siirsin häkin heidän viereen.

Hakunilassa oli ihan järjettömän kuuma ja kamalasti ampiaisia! Onneksi Sagalla oli viilennysloimi päällä! Ensiksi oli kehän vuorossa ihanat pennut ja sitten juniorit. Koska uros juniorit olivat aloittaneet heti pentujen jälkeen, luulin narttujenkin tekevän niin joten otin neidin häkistä ulos heti viimeisen pennun arvostelun jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sitten valittiin vielä paras narttupentu ja sitten vielä ROP pentu. Joten neidille tuli aika pitkä odotus kuumuudessa. Onneksi päästiin neidin kasvattajan telttaan hieman varjoon.

Kehässä oli noin 18 junnu narttua. Ensin juostiin kaikki kehää ympäri, ja neiti sen kun kirmasi täyttä vauhtia kehän ympäri, hädin tuskin pysyin perässä! Tiedä sitten häntä, menikö kuumudessa kaikki energia siihen juoksemiseen, koska yksittäisarvostelussa mikään ei toiminut. Hampaat neiti kyllä näytti nätisti, mutta ensimmäistä kertaa hän istuutui kesken tuomarin arvioinnin ja laukkasi juostessa edes takaisin! Tätä ei siis ole tapahtunut pikkupentunakaan! Hännänheilutuksesta ei ollut puhettakaan. Jalat olivat kyllä suht hyvin asennossa, mutta tänään neitiä ei vaan näyttelyt kiinnostanut. Joten saimme uramme ensimmäisen EH:n, sinisen lapun.

                                               

Tuomari oli brittiläinen Chris Holmes,jonka mielestä (vapaasti suomennettuna) neiti oli hyvässä turkissa, liikkui hyvin mutta silmät olivat hieman vaaleat ja pyöreät hänen mielestään, joka pilaa neidin ilmeen. Tästä siis EH…

Myös Sagan toinen sisko, Luna, sai EH:n sekä Morris. Taitaapa niillä brittiläisillä tuomareilla tosiaan olla omat ideansa, niin kuin kaikki sanovat, vaikka tähän asti olen heitä kehunut.

Pakko myöntää että tuo tulos oli iso pettymys! Ei neiti ehkä tehnyt parhaan näytöksensä, mutta ei se mielestäni ollut EH:n arvoinen, varsinkaan jos silmät olivat ainoa negatiivinen asia. Okei neiti istuutui kesken kaiken, mutta niinhän teki moni muukin hetkellisesti… Noh täytyy kai tällaisia tuloksia tulla, vaikka se kismittää! Muutamaksi tunniksi jäätiin sitten pitämään Morris veljelle seuraa, jonka vielä piti olla kasvattajaluokassa mukana, mutta aika piakkoin lähdimme sitten neidin kanssa kotiin. Siellähän kyllä sitten simahti lattialle ja nukkui koko illan. Sellaista tällä kertaa, toivoen että MV näyttelyt seuraavaa päivänä menisi paremmin!

Koska oma hovivalokuvaajani N oli töissä, suostui Morriksen emäntä ystävällisesti napsimaan yllä olevat kuvat!