Kaukainen kutsu

Yksi vähän uudempi asia mikä ollaan lisätty Sagan “treeniohjelmaan” on kaukokäskyt. Olen tätä harkinnut tämän konstin opettamista neidille jo kauan, mutta jotenkin tuntui aina siltä että hän ei ymmärrä mistä on kyse, ja koska jo maahanmeno lähellä tuotti vaikeuksia yhdessä vaiheessa asia on vain jäänyt. Mutta nyt ollaan ryhdytty tositoimiin ja neiti käyttänyt korviaan kuullakseen käskyt!

Aloitettiin sillä käskyllä minkä Saga osasi parhaiten, eli istu. Peruutin muutaman metrin ja käskin istumaan ja vähitellen lisäsin etäisyyttä. Ensin tämä toimi pienen käsimerkin avustuksella mutta nyt sekin on jo jäänyt pois.

Istumisen jälkeen alettiin samalla lailla maahanmenolla. Se ei ole ihan satavarma vielä, mutta useimmiten neiti kuitenkin laskeutuu ruohon tasolle venyttäen nätisti tassunsa eteenpäin. Kaukokäskyjä palkitsen useimmiten aktiivipallolla, jota neitimme kirjaimellisesti r-a-k-a-s-t-a-a! Hän voisi varmaan juosta sen perään päivät pitkät, ja tämä innostus onkin edesauttanut kaukokäskyjen treeniä.

Maahan? Onko siis nyt aivan pakko..? Siis ihan oikeesti..?

No okei sit...

Koska mielestäni neiti tarvitsee vähän lisää aivojumppaa ollaan pidetty pääpaino enemmän tokosuuntaisena. Siksi olen alkanut myös ottaa neidin sivulle, käskeä siellä maahaan  tai istumaan, jättää ja jonkun matkan päästä sitten tehdä kaukokäskyn joko maahan, tai istumaan.

Tämä on toiminut yllättävän hyvin ja neiti tottelee kuin mikäkin tokokoira! Maahanmeno on ainoa mikä vähän mutkittelee, jos neiti menee aivan ylikierroksilla, tai on jotain muuta erittäin kiinnostavaa, niin se makaaminen ei ihan jaksaisi kiinnostaa… Istuminen kyllä käy vaikka nukkuessa mutta jostain syystä se maahanmeno ei ole yhtä kivaa… Mutta tosiaan niin yleensä toimii ja hännänheiluttajamme osaa hienosti odottaa seuraavaa käskyä kun hänet jättää paikalleen!

Muuten huomaa kyllä että kesähelteet ovat ohi, koska neidin energiataso on jotain aivan muuta kuin kesällä! Olemme sen vuoksi myös lisänneet vähän treenejä jotta saisi aivojumppaa, mutta sitä energian määrää… Kun joku välillä on treeneissäkin niin innoissaan että melkein hyppää syliin välillä kun niin paljon haluaa tehdä oikein! Onkos lukijoiden koirissa huomattu energiatason muutosta nyt syksyllä?