On olemassa sanonta että maailmasta löytyy yhtä monta tapaa kouluttaa koiraa kuin koiria. Tämä pätee vissiin myös niihin treenivinkkeihin. Niitä on paljon ja ne jotka toimivat toiselle, eivät välttämättä sovi toiselle. Tässä täytyy itse rohkeasti kokeilla ja muuntaa niksejä niin että on juuri omalle hännänheiluttajalle sopiva.
Treenatessa kannattaa ensin miettiä millainen kyseinen liike/temppu on. Haluaako että koira on aktiivinen ja käy korkeilla kierroksilla, vai onko liike rauhallisempi joka vaatii malttia? Rauhallisempi liike tarvitsee rauhallisemman palkkauksen ja tähän sopii useimmiten namipalkka vierestä tai edestä, kun taas aktiivisempi liike (esim agilityssa) voi kaivata aktiivisempaa palkkausta kuten lelupalkkaus tai namin heittäminen eteenpäin tai tai taakse. Oikeanlainen palkkaaminen on erittäin tärkeää, ja se vaihtelee koirasta koiraan.
*Niin kun noutajat yleensä Saga rakastaa noutavia leluja*
Sagan kanssa olemme eniten käyttäneet namipalkkaa. Neiti syö kaiken mitä kirsun eteen tulee joten tämä on ollut helppo tapa motivoida häntä. Toki myös nameilla on eroa, ja kaikki koirat eivät pidä samoista asioista. Sagalla käytämme usein juustopaloja tai kuivatettua maksaa koulutusnameina. Myös nakit ja pinaattilätyt ovat suurta herkkua(pinaattilätyt ovat melkein liiankin suurta herkkua!). Lihapullat toimivat loistavasti näyttelyissä nameina. Mutta esimerkiksi frolicit eivät kiinnosta Sagaa niin paljon kuin edellä mainitut namit, joten niitä emme usein treeneissä käytetä. Nykyään olen ruvennut välillä käyttämään myös lelua palkkana kun haluan nopeutta liikkeeseen, esimerkiksi sivulletuloon TOKOssa. Silloin pyydän neidin sivulle ja kun on tehnyt liike heitän lelun. Lelupalkkana meillä toimii aktivointipallot ja kong wubba. Neiti kun rakastaa nouto- ja repimisleikkejä!
*En omista yllä olevia kuvia*
Alla muutama vinkki mikä on auttanut meitä treeneissä sekä arjessa.
Takapalkka:
Liikkeissä jossa tarkoitus on liikkeestä pysähtyminen, seuraaminen tai muu liike jossa koira ei saa edetä ohjaajaa olemme käyttäneet paljon takapalkkaa. Hieman liikkeestä riippuen nami joko heitetään koiran taakse, tai laitetaan jo ennen liikkeelle lähtöä koiran taakse ja sitten vapautetaan taakse namin luokse. Varsinkin flateille, joka on hieman vilkkaampi rotu, tämä niksi usein auttaa juuri siinä ettei koira etene ohjaajan eteen, vaan enemminkin tarjoaa pysähtymistä itse koska tietää namin odottavan takana. Tätä olemme myös käyttäneet maahanmenossa kun Saga venyy liian pitkälle eteen, ja hyvin on toiminut!
*Liikkeen päätyttyä lähetys ulkokautta takapalkalle.*
Nami tassujen edessä/välissä:
Normi arjessa koiran kanssa tätä ei juuri tarvita, mutta esimerkiksi TOKOssa koira ei saisi tassutella istuessaan vaan istua nätisti paikallaan mitä sitten ikinä ympärillä tapahtuu. Meille toimiva niksi on laittaa nami (tai namit jos ei yksi auta!) koiran eteen siksi aikaa kun on häiriö. Tällöin koira keskittyy enemmän namiin kuin härikköön ja tassut pysyvät helpommin paikallaan. Jos tämä ei millään halua auttaa voi olla ideana koittaa kolmea namia, josta laitetaan yksi koiran etutassujen ulkopuolelle ja yksi nami väliin. Tämän avulla on myös helppo nähdä jos koira on liikutellut tassujaan jos esimerkiksi menee piilon häirikön ajaksi.
*Saga istumassa, Marianne häirikkönä*
Kontaktitreeni:
Tämän varmaan jokainen koiranomistaja tuntee, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti, joten laitetaan listaan mukaan kuitenkin! Eli paitsi oikeanlainen nami tai lelupalkka, on kaiken A ja O koiran ja omistajan/ohjaajan välinen kontakti. Tätä ei voi tarpeeksi paljon painottaa, koska ilman yhteistä säveltä ja kontaktia on vaikeaa edetä missään koulutuksessa. Kontaktitreenejä löytyy erilaisia joka lähtöön, ja joka koirakon oman tason mukaan niitä voi vaihdella ja vaikeuttaa. Nämä on hyvä aloittaa jo koiran ollessa pikkupentu. Mainittakoon muutama: koira istumaan, seiso koiran edessä ja pidä nami suoralla kädellä sivulle. Heti kun koira kääntää katseen namista sinuun päin –> palkkaus. Halutessaan tähän voi liittää käskyn. Sagan kanssa olemme käyttäneet “missä matte/husse” lausetta.
*Kontaktia kameramiehelle! SMIILE!*
Harjoitusta voi vaikeuttaa pitämällä nameja molemmissa käsissä sivullepäin. Riippuen koiran osaamisesta palkkaus joko heti kun katse siirtyy sinuun tai hetken päästä. Kontaktin pitäminen koiran ollessa sivulla, on hyvä aloittaa peilin edessä, jotta koira ei opi pitämään kontaktia ainoastaan kun ohjaaja katsoo alas koiraa päin. Näitä erilaisia kontaktiharjoituksia olemme Sagan kanssa tehneet kaikkialla. Kerrostalon hississä odottaessa ulospääsyä, ruokakaupan parkkiksella, bensa-asemalla, liikennevaloissa odottaessa vihreää jne. Vain mielikuvitus on rajana, ja mitä useammassa paikassa näitä harjoituksia tekee, sitä parempi!
Keskittymisharjoitus:
Flateilla keskittyminen ei aina ole ihan sillä tasolla kun pitäisi, ja silloin on hyvä tehdä muutamia keskittymis- ja rauhoittumisharjoitus. Yksi harjoitus mikä on auttanut meitä paljon on yllä mainitsemani istumisharjoitus häiriöllä. Ensin koira istumaan ja itse voi vaikka kävellä piiloon koiran istuessa paikallaan. Rauhattomilla koirilla on hyvä olla nami edessä jotta ei tassuttele. Toinen on kinkun tai nakin laittaminen kuonon päälle. Joulunaikoihin tehtiin sama myös piparilla. Haastetta voi lisätä esimerkiksi laittamalla nakin kuonon päälle pystyyn.
Maahanmeno tekniikka:
Maahanmenon voi opettaa monella eri tavalla. Tavallisin on ehkä laittaa koira istumaan ja namin avulla “vetää” koira maahan ja siihen liittää käsky. Näin myös opetimme Sagalle sen. Mutta aloitettuamme TOKO treenit ymmärsin ettei neidin tekniikka maahanmenossa ollut se kaikkein paras. Peppu jäi usein ylös ja vauhti oli hidas. Tavoitteena ilo “pläsähdys” kunnolla maahan. Tähän ongelmaan olemme kokeilleet montaa niksiä. Yksi on yllä mainitsemani takapalkka. Näin koira otsee tarjoaa maahanmenoa kunhan on päässyt kiinni jutun juonesta. Toinen on jalan alta maahanmeno. Eli ohjaaja menee kyykkyyn, laittaa siirtää toisen jalkansa suoraan sivulle ja laitaa namikäden jalan taakse. Koira seisoo jalan edessä. Sitten pyydetään koiraa maahan, jolloin se laskeutuu alas yrittäen napata namin jalan alta.
Toinen vinkki mitä myös saatiin oli pomppimisen kautta maahan. Koiraa pompotetaan kuin jänistä namin perään, ja muutaman pomppauksen jälkeen laitetaan nai ripeästi maahan jolloin koira pläsähtää maahan. Tämä toimi meillä suhteellisen hyvin. Mutta jotta saisimme lisää vauhtia koko liikkeeseen on namileikki ollut paras. Eli nami heitetään poispäin jolloin koira juoksee perässä. Yllytetään koiraa palaamaan nopeasti luokse jolloin itse juostaan poispäin tai perutetaan koirasta pois. Kun koira on löytänyt namin ohjaaja itse pysähtyy ja heittää toisen namin taakseen. Ohjaaja peruttaa taas. Kun tämän on tehnyt muutamaan kertaan ja koiralla on hyvä vire, pyydetään koira maahan namin avulla, sen sijaan että heitetään nami taakse. Ja sama juttu uudestaan niin kauan kun energiaa riittää! Sekä Sagan motivaatio että vauhti maahanmenossa on noussut huimasti tämän namileikin avulla.
Näillä vinkeillä me olemme päässeet paljon treeneissä eteenpäin ja pikkuvirheet on saatu pois. Mitäs piditte vinkeistä ja tällaisesta treenivinkki postauksesta? Oliko tuttua kamaa vai löytyikö jotain uutta kokeiltavaa? Mikä on sinun lempivinkkisi?
Kaksi karsittiin kuitenkin pois ja jäljellä oli minä ja Saga sekä oikein hieno valkoinen paimenkoira. Saatiin juosta sitten montakin kierrosta Sagan kanssa, kun tuomarilla näytti olevan hieman päätösongelmia. Eihän se toinen paikka yhtä hieno ole kun se ensimmäinen, mutta toisaalta jo yli odotusten! Koska tuota paimenkoiraa emme kyllä voittaisi kun oli niin hieno. Mutta lopulta tuomari teki päätöksensä ja käveli punainen ruusuke kädessään kohti meitä. Meidän trimmaamaton, punasilmäinen otus voitti punaiset! Tuomari vielä kovasti kehui meidän yhteistyötä kehässä. TOKO koulutukset ovat siis antaneet hieman tulosta. Tästä alkoi sitten pitkä odotus BIS kehää…
