Saga suuryllättäjä

Trimmaamaton, paino hieman yläkantissa, juuri selvinnyt silmätulehduksesta. Tämä oli Saga noin viikko sitten kun osallistuttiin AKK:n Match showiin. Meillä on ollut melkein puolen vuoden tauko näyttelyistä ja kehissä juoksentelusta neidin kanssa, mutta nyt tuli mätsärit sopivasti meidän lähelle joten pakkohan oli osallistua, jotta pääsisimme vähän harjoittelemaan kevään näyttelyihin.

Mätsärit järjestettiin Purina-areenalla joka ei ollut lämmitetty, joten siellä oli älyttömän kylmä ja ihmisiä oli pilvin pimein! Ehdin jo miettiä mitä ihmettä me olemme tehneet kun osallistumme tällaiseen, ei meistä ole tällaiseen meidän metsämörrineidin kanssa. Mutta N tukena ja turvanamme otettiin paikka jonosta ja ilmoittauduttiin isojen aikuisten kehään. Mitään sen korkeampia odotuksia meillä siis ei ollut. Ainoa asia mitä haluttiin oli hieman virkistää muistia (sekä koiran että ihmisen!) miten siellä kehässä käyttäydytään ja miten homma toimii.

Kehät alkoivat hieman myöhässä joten tovin saimme odottaa. Laitoimme neidin häkkiin ja menimme seuraamaan isojen aikuisten kehiä. Kun tulin hakemaan neitiä kehään mietin missä ihmeessä häkkimme ja koiramme on. Vierellä olevan naisen tiedostelun avulla ilmeni että neiti ei ollutkaan ihan viihtynyt häkissään, vaan pomppinut sinne tänne ja loppujen lopuksi oli koko häkki kaatunut ylös alas… Lopuksi sainkin duracellflattimme häkistä ulos ja yhtenä kappaleena kehien luokse. Odottaessamme vuoroamme olikin sopiva tilaisuus kontaktiharjoitukselle.

Kun vuoromme vihdoin koitti menimme neidin kanssa kehään seisomaan ja kirmaamaan kehää ympäri. Vähän oli tassut missä sattuu, mutta ainakin neiti duracellflatti seisoi paikallaan ja antoi kiltisti kopeloida itseään. Meikän kommelluksista huolimatta Saga juoksi itselleen punaisen nauhan! Nyt alkoi jännitys tiivistyä, eihän meillä pitänyt olla mitään odotuksia, mutta entä JOS menisi punaisten kehässä hyvin…?

Punaisten kehässä neiti sai vireen päälle ja kirmasi sellaista vauhtia kehän ympäri ettei matte meinannut pysyä perässä! Tuli kunto testattua siinä samalla painavissa talvikengissä… Alkoi nämä näyttelyfiilikset palata pikkuhiljaa muistiin ja huomasin että pystyin antaa Sagalle enemmän hihnaa ja juosta vapaammin ilman että hän kuitenkin veti. Ja neiti pinkoi sitten hurjaa vauhtia!

Suhteellisen nopeasti valittiin neljä parasta jonka joukossa me olimme. Jännitys tiivistyi kun ymmärsin että ollaan ainakin neljän parhaan joukossa! Tuntui siltä että nyt oli voitto kiinni siitä kuka jaksoi juosta paremmin kehää ympäri, joten eikun vauhtia tassuihin!

                                              Juostiin myös pareina, ja tietysti siitä vähän kisaa tuli… Arvatkaa kumpi voitti?!

Kaksi karsittiin kuitenkin pois ja jäljellä oli minä ja Saga sekä oikein hieno valkoinen paimenkoira. Saatiin juosta sitten montakin kierrosta Sagan kanssa, kun tuomarilla näytti olevan hieman päätösongelmia. Eihän se toinen paikka yhtä hieno ole kun se ensimmäinen, mutta toisaalta jo yli odotusten! Koska tuota paimenkoiraa emme kyllä voittaisi kun oli niin hieno. Mutta lopulta tuomari teki päätöksensä ja käveli punainen ruusuke kädessään kohti meitä. Meidän trimmaamaton, punasilmäinen otus voitti punaiset! Tuomari vielä kovasti kehui meidän yhteistyötä kehässä. TOKO koulutukset ovat siis antaneet hieman tulosta. Tästä alkoi sitten pitkä odotus BIS kehää…

Kylmän odotuksen jälkeen alkoi BIS kehä. Se ei ollut neidin mielestä sitten yhtään hauskaa. Keskittyminen oli mitä oli ja mattea oltiin jo tuijotettu niin kauan että nyt riitti tuon naaman näkeminen! Hännänheilutuksesta ei ollut tietoakaan.Juostessa Saga alkoi yllätyksekseni vetää sisälle ja muita koiria päin. Kierros juostiin ympäri ja sitten karsittiin taas pois koiria, ja  oltiin neljän parhaan joukossa! Neljän parhaan joukossa sitten seistiin ja seistiin ja seistiin vähän lisää kun koko mätsärin kaikki tuomarit miettivät voittajaa. Sitten saatiin vihdoin liikkua ja Saga sijoittui BIS 4 koiraksi! Jokseenkin yli odotusten meni siis tämä keikka, meidänhän oli tarkoitus vain nopeasti piipahtaa kehässä ja hieman virkistää muistia..!  Saga osaa todellakin yllättää!

Vielä täytyy saada nuo tassut ojennukseen ja himan löytää motivaatiota hännänheilutukseen, niin ollaan valmiita kokeilemaan onnea taas virallisissa näyttelyissä. Puolen vuoden kasvutauosta oli vissiin hyötyä kehitykselle!

Ps. Huomasithan kyselyn blogin oikeassa palkissa? Kerro mielellään mielipiteesi!