Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Saga on alkanut tiputtamaan karvaa. Nyt viime viikolla tosin enemmistö karvasta on tippunut pois, ja neiti on pari kokoa pienempi kuin muuten. Mietin kyllä muutaman kerran kannattaako neitiä ollenkaan viedä Kotkaan näyttelyihin, mutta ilmoitusmaksu oli kuitenkin ollut sen verran kallis, että päätin tehdä yritysen ja ellei muuta viettää mukavaa sosiaalista päivää! N oli valitettavasti töissä, joten jouduin yksin suuntamaan kohti Kotkaa ja Kotkan Ruusu näyttelyitä.
Vähäisestä yöunesta huolimatta pakkasin neidin ja tavarat autoon klo 9 maissa. Meillä on ollut Sagan veli Morris viikonloppuna hoidossa, ja tämän täystuhotiimin mielestä klo 5 aamulla oli sopiva aika painiotteluun sisällä, varsinkin kuin nukkumaanmenoon meni puoli yötä. Auringon porottaessa melkein pilvettömältä taivaalta saavuimme Kotkaan. Auton joutui jättämään suhteellisen kauas näyttelyalueelta, joten ei auttanut kuin laitta häkki, reppu, kamera ja muut tavarat selkään ja raahata ne koiran kanssa alueelle. Itse näyttelyalue oli todella kaunis ja meren ympäröimä. Tämä vetinen tosiasia herätti noutajaneidin horroksestaan, ja into vettä kohti oli todella kovaa. Samalla tuli hieman käsi- ja vetolihaksia treenattua! Kävelimme näyttelyaluetta kohti ihmisten ympäröimänä, koiria ei siis näkynyt hirveän paljon kun käveltiin, mutta ihmisiä ja katsojia oli sitä enemmän! uli melkein markkinafiilis koiranäyttelyn sijaan.
Perille tultuamme löysimme Jennin ja Hertan ja sen jälkeen meidän kasvattajan, Sirpan, pari muuta tuttua. Saimme kutsun kasvattajan telttaan niin että saisin Sagan häkkeineen varjoon. Siinä sitten rupateltiin ja vaihdettiin tuttujen kanssa kuulumisia, ennen flattien kehien alkamista. 24 flattia oli ilmoitettu. Vähän klo 11 jälkeen oli flattien vuoro, ja heti alussa näytti tuomari Vesa Lehtosella olla tiukka linja. Todella monet urokset saivat EH:n ja yksi Harvahampaan kasvateista H:n. Siinä vaiheessa rupesi jo tätä handleria pelottamaan, kun muut olivat ainakin hienossa karvassa ja Sagalla ei ollut edes mitään mitä turkiksi voisi kutsua. Eilen illalla käytiin Mariannella trimmaamassa Saga, ja saatiin häneltä hoitoainetta joka hieman pehmittäisi Sagan karkeaa, kuollutta karvaa(siis sitä mitä jäljellä on…).
Nartuissa oli ensimmäiseksi junnuissa treenikaverimme Hertta joka upeasti kirmasi itselleen ERI1 SA tuloksen! Sitten oli neljä oikein hienoa narttua nuorten luokassa, jonka aikana hain Sagan häkistä, palloteltiin vähän ja putsasin neitiä liinalla. En ole hirveästi viitsinyt neiti harjata jotta jotain karvaa säästyisi. Sitten olikin meidän vuoro,ja väkisinhän se jännitys tiivistyi.
Seisottiin ja juostiin pari kierrosta kehää ympäri, minkä neiti teki oikein tyylillä ja taidolla. Ei ehkä yhtä intensiivisesti kuin parhaimpina kerroilla, mutta ihan hyvin kuitenkin. Sitten oli yksittäisarvostelun aika. Tuomari tuli heti alkuun kopeloimaan kunnolla, kysyi ikää ja mietti. Sitten juostiin edestakaisin (onneksi ei kolmiota! Siitä jäi traumoja…) ja kierros ympäri. Koira veti hyvin, handlerin voisi vain vaihtaa kun ei meinannut pysyä neidin perässä! Sitten seisotettiin, ja seistiin kauan. Neidin häntä ei kyllä heilunut ollenkaan, vaikka olin lainannut vinkupallon kehään, eikä heilahtanut milliäkään. Tiesinhän ettei neidin energia ollut huipputasoa kun tuhotiimi oli koko aamun riehunut pihalla, mutta olin iloinen ettei neiti kuitenkaan nukahtanut seisaalleen tuomarin eteen! EH oli meidän odotus, huonon karvan takia, ja kun häntä ei heilunut olin jo ihan varma meidän tuloksesta. Suureksi yllätyksekseni kehätoimitsija kuitenkin heilutti punaista lappua ja saatiin ERI! En kyllä ollut uskoa silmiäni tämän karvan takia! Toinen koira avo luokassa oli hieman pieni, mutta hyvässä karvassa ja oikein nätti. Kuitenkin se sai EH:n ja voitettiin Sagan kanssa luokkamme ja saimme vielä SA:n! En kyllä tiennyt mihin katsoa tai mitä uskoa! En ollut mitenkään valmistautunut näyttelyihin, ja puolet kamoista olin jopa unohtanut kotiin. Koira on karvaton ja väsynyt ja kuitenkin saamme ERI ja SA:n. Kyllä niitä yllätyksiä vain tulee välillä!
Tässä välissä oli käyttö- ja valioluokka. Mukana oli muun muassa Sagan sisko Akka, joka valioitui viime viikolla. Siskolikka olikin kasvanut upeaksi daamiksi joka näytti aivan isältään Leolta! Kuitenkin hänellä oli sama, äidiltään peritty, rauhallinen luonne kuin Sagalla. Vähän ehti siskoksetkin moikata kehän ulkopuolella ennen kuin oli paras narttukehän vuoro.
Kehässä oli noin 8 narttua kilpailemassa. Yleensä tämä on se kehä missä Saga jostain syystä herää horroksestaan näyttelyissä, ja esittäytyy kunnon flattien tapaan heiluttavine häntineen kaikkineen. Mutta nyt taisi energia olla pahan kerran loppu, kun ei edes mutamaa sekuntia jaksanut heiluttaa. Sitten kirmattiin pari kierrosta kehää ympäri, jossa neiti kyllä ravasi nätisti ja ihan hyvällä askeleella, mutta se viimeinen energianripaus oli hävinnyt ja neiti ilmiselvästi haaveili omasta mukavasta pedistään kotona. Sitten taas seisotettiin ja muutamaa koirakkoa käteltiin pois. Tämän jälkeen tuomari tuli meitä kohti ja jätettiin sitten kehä.
Sijoittuneista kuitenkin vain neljäs koira sai vastaanottaa sertin, joten jouduttiin takaisin kehään kilpailemaan vara-sertistä. Seisotettiin hetken koiria, ravattiin kierros ja se oli sitten sillä selvä. Olin aivan varma että vara-sertti menisi Hertalle, joka siis on kasvanut todella hienoksi neidiksi, mutta suureksi yllätyksekseni (taas…) tuomari käveli ripeitä askelia meitä päin ja kätteli meidän vara-sertin voittajiksi! Eihän sillä periaatteessa tee mitään, mutta nämä näyttelyt meni kyllä niin yli odotusten jos ottaa neidin huonon turkin huomioon.
Saatiin seuraavanlainen arvostelu:
“Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Eturinta saa vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautunut. Riittävä runko, liikkuu hyvällä vapaalla askeleella. Hieman karkea karvanlaatu. Hyvä hapsutus.”
Ihan hyvä arvostelu mielestäni, tuo karvanlaatu kommentti kyllä nauratti, kun neidin koko selkä on pelkkää kuollutta karvaa. Se on siis aika paljon enemmän kuin “hieman” karkea! Lopuksi käytiin vielä uittamassa Saga ja Hertta ennen kuin pakattiin koirat tavarat autoon ja suunnattiin nokka kohti Espoota.
Aurinkoinen ja mukava päivä oli kaiken kaikkiaan! Oli mukava nähdä Sagan kasvattaja ja Akka sisko pitkästä aikaa! Nyt jäädään pienelle karvankasvatustauolle, ennen kuin tassutellaan uusia näyttelyistä kohti.
Eihän se ole edes niin karvattoman näköinen noissa kuvissa! Onnea Saga & on se nätti. :)
VastaaPoistaSaga kiittää! Totesin itsekkin kun latasin kuvat koneelle, ettei Saga näytä niin kauhean karvattomalta niissä. Luulen tosin että se riippuu siitä, että neiti kuitenkin on tuputtanut karvan aika tasaisesti, ja näin ollen on vain kutistunut pari kokoa, eikä sitä kuvissa samalla tavalla näy kuin todellisuudessa. 😃
PoistaTeillä on näköjään hännän kanssa samoja ongelmia kun meillä! :D Tyyne keskittyy kehässä niin kovasti että häntä unohtuu alas. Terkkuja Sagalle sisko likalta! :)
VastaaPoistaJuu kuulostaa samalta ongelmalta! Hyvin neiti keskittyy, mutta kun se häntä... ;) Olen nyt antanut Marianben esittää Sagan muutaman kerran ja häntähän vispaa kuin mikä. mitenniin tylsä omistaja?! :D
Poista