Vaihtelevat noudot

Hellureita taas!

Illat pimenee ja päivät lyhenee, kuitenkin koitetaan ehtiä ulos metsään välillä treenaaman myös vähän nome juttuja. Nomeilut ovat valitettavasti kyllä vähän kärsineet työstäni ja pitkistä päivistäni viime aikoina, kun ei millään meinaa ehtiä ulos enää valoisaan aikaan arkipäivisin. Mutta onneksi kävimme mökillä viikonloppuna ja saimme näin hyvin treenattua neidin uusien dummyen kanssa. Mökiltä kun löytyy ihan mahtavia metsiä hakuruutua varten, ja tarvittaessa myös umpimetsää.

Nyt olen eniten keskittynyt pitkiin noutoihin ja hakuruudun treenaamiseen. En tiedä johtuuko se juoksuista tai mistä, mutta neidillä on joku ihme “mamis vaihe” meneillään. Ei millään uskaltaisi tehdä pitkiä noutoja missä minä en ole näkyvissä ilman että on monta kerta tullut tarkistamaan että varmasti seison siellä vielä. Myös kotona neiti on ollut tavallista enemmän minussa kiinni ja jos vain saisi neiti olisi varmaan päivät pitkät sylissä… Yritä siinä sitten tehdä jotain järkevää kun 30 kiloinen klöntti väkisin tunkee syliisi ja vaatii huomiota! En ole tätä huomannut neidissä tätä piirrettä ennen kun on ollut juoksuja, onko kellään muulla kokemusta tällaisesta? Tai sitten neidistä on vain tullut mamis…

       Tätä olen kuitenkin työstänyt niin helpollakin tavalla että olen lenkillä ottanut dummyn mukaan, jättänyt sen jonnekin polulle ja kävellyt eteenpäin. Sopivan mittaisen matkan päästä käännetään sitten nokat kohti dummya ja lähetän neidin hakuun. Aluksi oli vähän epävarma mistä oli kyse, mutta nyt on pidemmätkin, suoralinjaiset, noudot alkanut sujumaan taas. Ollaan myös tehty paljon pitkiä noutoja pelloilla, ja luulen sen auttaneen.

Hakuruudussa neidillä on kaksi ongelmaa. 1. Riista ei hirveästi kiinnosta. Tai kiinnostaa, mutta jää nuuskimaan ja leikkimään sen kanssa noudon sijasta jos ei kukaan ole just vieressä ja häätää neidin tiehensä. 2. Motivaatio loppuu kesken.Riistaa ei meillä ole vähän aikaan ollut, ja vaikuttaa enemmän tai vähemmän mahdottomuudelta saada sitä nyt, joten luulen niiden treenien jäävän kevääseen. Muuten ollaan tehty hakuruutua dummyen kanssa. Olen yrittänyt tehdä pitkää ja kapeaa ruutua jotta Saga ymmärtäisi mennä noutamaan myös niitä ihan takimmaisiakin dummeja. Mutta kuten aina, yksin treenatessa sattuu uusia juttuja mitä ei ehkä huomaa ennen kuin koira on saanut siitä tavan. Meille se tarkoittaa vaihtamista. 

Saga käyttää erittäin hyvin nenää tehdessään ruutua ja löytää ainakin lähimmäiset dummyt suht nopeasti. Mutta sitten olikin hauskaa viedä ne keskelle ja tiputtaa siihen kunnes etsitään uusi, tai juosta dummy suussa hakuruudun poikki etsimään parempaa dummya… Kun treenaa yksin on myös hieman vaikeaa puuttua tähän yksin kun koira on melkein sadan metrin etäisyydellä parhaassa tapauksessa. Tein siten niin että laitoin N seisomaan kesken hakuruudun, ja heti jos näki että neiti vaihtoi tai oli vaihtamassa tuli tiukka kielto ja pillitin neidin luokseni. Niin kauan kun meitä on kaksi tämä näyttää toimivan, mutta saa nähdä miten menee kun on yksin. Yleensä ongelma on siinä että minun tulisi pillittää heti kun neiti nostaa dummyn maasta, mutta aina sitä ei näe, eikä viitsi turhaan pillittää koiraa luokse, jolloin helposti tulee vaihtamistilanne. No toivon että N hakuruudun keskellä saa pikkuhiljaa neidin tajuamaan mistä on kyse. Mutta palautukset ovat taas ruvenneet toimimaan eikä neiti enää tiputa dummeja maahan oikeastaan koskaan. Nyt pitäisi vain saada sama into riistaan niin ehkä joskus vielä läpäistäisiin taipparit!

Onko kellään muulla ollut vastaava vaihtamis ongelmaa ja miten olette siitä selvinneet?

Noutajien erikoisnäyttelyt

Tänä viikonloppuna oli vuorossa meidän näyttelykauden viimeiset näyttely, Suomen noutajakoirajärjestön, SNJ:n, päänäyttelyt Hyvinkään Wanhassa Villatehtaassa. Sagalle ei vieläkään ole turkki oikein kasvanut takaisin, mutta ei ole tosin juoksujakaan näkynyt vielä vaikka niiden olisi pitänyt alkaa jo yli kuukausi sitten… Mutta Mariannelta lainatun hoitoaineen avulla sain ainakin neidin turkin hieman pehmeämmäksi.

Kaikki kuvat, kahta ylimpää lukuun ottamatta, on ottanut Marko, Harmin omistaja.

Kehät alkaisivat klo 10 pennuilla, ja Sagan kehän arvioitu alkamisaika oli noin 11:45. Saavuimme paikalle kuitenkin noin kymmenen maissa, koska olin luvannut esittää minun uutta herrasmies idoliani, Harmia joka esiintyisi junioriluokassa. Paikalle oli helppo löytää, tosin parkkipaikan löytäminen osoittautui olevan hieman vaikeammasta päästä. Tovin ehdin jo kiertää paikkaa ennen kuin heitin auton hienosti pelastustien viereen jonon jatkeeksi… Ihmisiä ja koiria oli pilvin pimein, mutta onneksi Morriksen omistaja oli tullut paikalle jo aikaisemmin, ja varannut meille häkkipaikan kehän vierestä. Sitten vain rokotustarkistukseen, häkki pystyyn, neiti sisälle ja tarkistamaan keitä kaikkia tuttuja olikaan paikalla. Niitä olikin aika monta, ja myös neidin kasvattaja oli saapunut koiralaumoineen paikalle. Uroksien tuomarina toimi ruotsalainen tuomari Lena Sundqvist ja nartuilla oli norjalainen Stein Feragen.

Kehät alkoivat ajoissa, ja pentuja oli sen verran paljon että ehdin käyttää neitiä ulkona haukkaamassa happea ja tehdä turkille vielä viimeiset puunaukset. Halleissa tulee kyllä niin helposti huono ilma, ja vaikka ovi olikin sepposen selällään koko päivän ajan, oli kyllä todella tunkkaista sisällä. Tutkiessani kehiä aiheutti urosten ja narttujen eri arvosteluvauhti minulle pientä huolenaihetta. Urospentuja oli nimittäin enemmän kuin narttupentuja, ja kaiken lisäksi urosten tuomari otti paljon enemmän aikaa arvostellessaan koiria, kuin narttujen tuomari. Pelkäsin siis että Sagan ja Harmin kehät menisivät päällekkäin. Tähän hätään keksin ensin hätäratkaisun että jos niin kävisi, toisi Marja, Morriksen emäntä, Sagan minulle valmiiksi kehän laidalle jos vielä olisin kehässä kun AVO narttujen kehät alkaisivat.

Pitkän odottelun jälkeen alkoivat junnu urosten kehät. Olin ottanut Harmin häkistään jo hieman ennen kehän alkua, jotta rauhoittuisi. Tosin ihmis- ja koiramäärä innostivat nuorta herraa niin, että jouduin aika ankarasti käskeä herraa rauhoittumaan. Kehässä kuitenkin Harmi seisoi hyvin, sain jopa seisoman hetkellisesti nätisti ilman namia. Juostessa ravasi hyvin, mutta ei ehkä ihan parastaan kun koko ajan piti katsetta namikädessäni.

Yksittäisarvostelussa kuitenkin seisoi upeasti, ja ravasi hienosti vierelläni. Hampaiden näyttäminen aiheutti pientä ongelmaa, mutta tartuttuani herran niskasta kiinni hän taisi ymmärtää tilanteen vakavuuden, ja näytti ne nätisti. Kehäsihteerin kirjoittaessa kuulin sanat “hienot jalat, ihanat tassut” ja ERI siitä napsahti. Sitten oli pitkä odotus kunnes kaikki junioriurokset oli yksilöarvosteltu. ERI kehässä seisotettiin ja ravattiin, mutta jouduttiin valitettavasti kehästä pois ilman sen enempää sijoitusta. Tosin onni onnettomuudessa, sillä se tarkoitti että ehtisin itse valmistella ja viedä Sagan omaan kehään.

Tähän väliin tuomarit päättivätkin valita ROP pennun junioriurosten ja nuorten narttujen kehien loputtua, joten loppujen lopuksi jäi rutkasti aikaa vaihtaa numerolaput ja henkisesti valmistautua viemään erittäin rauhallista neitiä kehään, villihkön herran sijaan.

AVO kehän aloitettua, oli paikalla 16 avoimen narttua. Neidin mielestä tämä homma oli älyttömän tylsää, ja ilme(lue häntä) sen mukainen. Tosin tapahtui yksi hauska käänne tässä asiassa. Koska meitä oli niin monta samaan aikaan kehässä, tuomari pyysi meitä juoksemaan kehää ympäri neljän hengen ryhmissä. Me olimme Sagan kanssa kolmannessa ryhmässä. Odotellessa vuoroamme Sagan isän omistaja ja treenaajamme, Marianne ilmestyi paikalle. Kuten tavallista Saga vallan hullaantui hänen näkemisestään, pomppi ja loikki ja oli aivan innoissaan (taitaa olla tylsä omistaja kun ei tämän näkemisestä hullaannuta samalla tavalla…). Tämän jälkeen Marianne istuutui kehän laidalle ja kun tuli meidän vuoro juosta ja seisottaa neiti oli kuin toinen koira. Hieman huono keskittyminen, ja pää kääntyi vähän väliä Mariannen suuntaan, mutta häntä vispasi kuin mikäkin potkuri ja neiti oli oikein iloisella tuulella! Tämän jälkeen olikin yksilöarvostelujen aika. Muutama flatti ennen meitä, muun muassa Sagan sisko, sai EH:n, joten vähän epäilevin tuntein menin kehään neidin kanssa. Oli tuo edellisen näyttelyn kommentti turkista vielä mielessä… Sinne menimme, hampaat tarkistettiin ja kopeloitiin neiti läpi, ja sitten piti juosta. Edes takaisin ei ollutkaan niin helppo, koska jouduimme juoksemaan paljaalla lattialla. Se osoittautuikin todella liukkaaksi, ja neiti liukastuikin pari kertaa tästä syystä. Kierros ympäri meni paremmin, mutta huomasin neidin olevan hieman varovainen askeleissaan.

Seisottaessa kokeilin uutta metodia saadakseni hännän heilumaan. Ensiksi neiti seisoi kuin kameli, kaikki tassut allaan (etutassut olivat lattialla niin varmaan tuo liukkaus taas hieman häiritsi), mutta kun seisoi hyvin menin kyykkyyn neidin eteen ja vähän puhaltelin neitiä kasvoihin ja rapsutin kylkiä. Olin nimittäin nähnyt toisen henkilön tekevän saman tempun nuorten kehissä. Tämä kyllä toimi, ne muutamat sekunnit mitkä vietin kyykyssä neidin edessä, sitten häntä laski taas. Tosin se vähän sai vauhtia taas kun rupattelin ja hieman maiskuttelin. Ihan hyvä hännän esitys oli loppujen lopuksi meidän neidiltä. Tuomari myös mittasi Sagan, ja vaikka neiti mahtui mittapuun alle teki se vähän tiukkaa. Lopputuloksena saatiin kuitenkin mitä tultiin hakemaan, ERI ja punainen lippu heilui!

Tullessamme kehästä pois saimme taas kuulla hämmästyneitä kommentteja neidin karvattomuudesta. Kyllä se oma silmä niin nopeasti siihen tottuu, kun minun mielestä neiti on kasvattanut jo paljon karvaa takaisin! Tosin hän ei ole vielä lähelläkään sitä lammaskarvaa mikä on kesäisin. Kun kaikki AVO nartut olivat yksilöarvosteltuja juostiin taas kehään. Tällä kertaa vähän viheltelin neidille hiljaa seisottaessa ja see muuten tepsi! Ei se häntä mitään hurjia vispauksia tehnyt, mutta hieman nousi ja heilui hieman. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla uudestaan keväällä jos alkaa toimia! Tästä huolimatta meidät käteltiin kehästä pois ilman sijoitusta. Hieman harmitti salaa, mutta toisaalta tulimme hakemaan ERIä, ja sen me saimme. Joten nyt täytyy vain olla tyytyväinen.

Jäimme sitten seuraamaan vielä kehät loppuun, ja Sagan veli Morris sijoittui erittäin upeasti toiselle sijalle urosten AVO luokassa! Pitkä oli päivä, olimme vasta iltapäivällä viiden jälkeen väsyneinä kotona neidin kanssa, mutta erittäin mukava päivä! Oli hauskaa saada handlata muita koiria myös kuin vain sitä omaa, ja rupatella koirajuttuja kaikkien tuttujen kanssa. Tämän jälkeen taidamme jäädä neidin kanssa karvankasvatustauolle kevääseen saakka. Mutta ensi vuonna taas uusia mahdollisuuksia, ja sitä odotellessa täytynee bongata jokunen Match show lähialueelta.

Kävikö kukaan teistä lukijoista SNJ:n näyttelyissä? Miten teidän harrastus syksy on muuten mennyt? Onko hommat pulkassa tältä kaudelta, vai onko vielä kisoja tai kokeita?

Parkkihallinäyttely

Lauantaina oli taas pitkästä aika vuorossa näyttelyt. Tällä kertaa Tuuloksessa, Hämeenlinnassa. Erikoista näissä näyttelyissä oli, että ne olivat kauppakeskus Tuulosen parkkihallissa. Mielestäni hyvin mielenkiintoinen paikka pitää näyttelyitä pohjaa, ja koirien jalkoja ajatellen. N joutui valitettavasti töihin silloin ,eikä mukaan tullut ketään tuttavaa joten kuvia ei valitettavasti ole. Kehäkuvien sijasta saatte nauttia metsäkuvista jotka napsin neidistä näyttelyn jälkeisenä pelto- ja metsälenkillä.

Sagahan tiputti karvansa tässä noin pari kuukautta sitten ja on vieläkin aika niukassa karvassa. Karvanlaatu on kuitenkin parantunut huomattavasti esim. Kotkan näyttelyihin verrattuna. Silloin karva oli kuollut ja karhea, nyt se kiiltää ja on jokseenkin pehmeä. Annoin kuitenkin neidille öljyhoidon pari päivää ennen näyttelyitä, jotta karva vielä pehmenisi vähän. Tähän hommaan käytin ihmisille tarkoitettua XZ:n tyrniöljyhoitoa värjätyille hiuksille. Hieroin öljyn kuivaan turkkiin illalla (neiti oli taas niin innoissaan matten päähänpistosta että huhhu..!) ja annoin olla yön yli. Aamulla ennen töihin lähtöä pesin sitten öljyt pois. Kun tulin töistä kotiin minua odotti uskomattoman kiiltävä- ja pehmeäturkkinen neiti! Ainoa miinus tässä ideassa oli että sekä koira että koko talo haisi kauneussalongille pari päivää… No, kerran se kirpaisee! Turkki kuitenkin pehmeni ja haju haihtui noin päivässä.

Lauantai-aamuna suuntasimme neidin kanssa nokkamme Tuulosta päin. Ennen flattien kehää piti olla neljä kiharaa, joiden kehät piti alkaa klo 10. Olimme hyvissä ajoin paikalla jo vähän yli yhdeksän. Ostoskeskus ja parkkihalli löytyikin hyvin, ja sitten vain häkkiä pystyttämään. Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta näyttelyihin josta kahdeksan oli narttuja.  Sain häkin sopivasti kehän viereen laitettua, neiti sisälle ja luetteloa hakemaan. Sitten odotettiin.

Odottaessa käytin neidin kerran ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, sillä parkkihallin ilmassa ei ollut hirveästi kehumista. Sitten vähän palloteltiin ja juoksutin neitiä jotta tottuisi alustaan. Aika liukas pohja oli kyllä, joten palloilu ei ihan onnistunutkaan. Myös neidin kasvattaja ilmestyi paikalle mukanaan Sagan sisko (joka valioitui kesällä) ja Japanista tuotu juniori-uros.

Tuomarina toimi Tarja Hovila, joka ymmärtääkseni arvosti niin sanotusti “valmiita pakkauksia”, eli koiran tulisi olla täysin kehittynyt ja kasvanut, mutta myös hyviä liikkeitä. Tämä on minulle ihan vastikään ilmennyt, että on tuomareita jotka eivät juuri katso/arvosta liikkeistä. Eli katsovat eniten koiran rakennetta kun sitä seisotetaan, ja katsoo puolella silmällä että nyt liikkuu jotakuinkin puhtaasti. Sitten löytyvät myös ne jotka oikeastaan arvostavat hyviä liikkeitä, juoksuttavat paljon ja katsovat tarkkaan miten koira liikkuu. Olen huomannut tällaisten tuomareiden antavan paremman arvostelun neidille, koska se häntä… Eli seisottaessa häntä vieläkin roikkuu jos joutuu seisomaan enemmän kuin kymmenen sekuntia paikallaan. Mutta neidillä on erinomaisen hyvät liikkeet. Joten totesin että ehkä saamme jotain positiivista liikkeistä tänään vaikka neiti ei vielä ole ihan kehittynyt aikuisen flatin mittasuhteisiin.

Tuomarianalysointi sikseen. Aluksi saivat urokset pelkkiä ERI:ä ja ajattelin että tästä tulee helppo nakki. Sitten alkoi tulla kasapäin EH:ta ja jopa H:ta. Niin uroksille kun nartuillekin. Pienoinen paniikki iski, varsinkin kun huomasin että ne isommat koirat saivat eh:n eikä Saga ole mikään pieni nartuksi. Nuorten luokan jälkeen olikin meidän vuoro.

Olin päättänyt ottaa neidin ihan viime sekunnilla häkistä jotta olisi mahdollisimman pirteä. En tosin tiedä oliko häkki liian mukava sänky, vai oliko huono ilma uuvuttanut, mutta ei neiti mitenkään erityisen pirteä ollut. Heräsi kuitenkin kun ravasimme kehään. Siellä sitten seisotettiin ja tuli käsky juosta edes takaisin ja sitten ympäri. Neiti ravasi aivan upeasti vierelläni ja olisi varmaan tehnyt sen vielä paremmin jos ei ohjaaja olisi sählännyt, kun itse olin alustasta epävarma että miten kovaa uskaltaa juosta. Neiti kuitenkin hoiti asiansa mallikkaasti.

Sitten oli seisotuksen vuoro, ja meikä pilasi taas kaiken jännittämällä. Koska alusta oli aika liukas monet koirat seisoivat jalat suorassa, ja niin neitikin. Yritin kuitenkin venyttää ja samalla saada häntää heilumaan. Tämä oli varmaan aika kauheaa katsottavaa kun handlaaja häiritsee koiraa totaalisesti... Loppujen lopuksi päätin unohtaa sen hännän ja eiköhän neiti sitten seissyt muuten erinomaisen hyvin, vaikka roikotti häntäänsä! Tuloksena saatiin AVO ERI 1 mutta valitettavasti ei SA:ta. Ne olivat muutenkin tiukassa kun vain neljä narttua sai SA:n.

Sagan sisko pärjäsi sitten paremmin ollen PN2. Saimme kuitenkin ihan hyvän arvostelun joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen näyttelyyn, vaikka unelma sertistä jäi. Kotiin tultuamme aurinko paistoi joten lähdimme rentouttavalle metsälenkille nauttimaan ihanasta säästä.

Arvostelussa luki seuraavasti:

Tyylikäs femininen narttu, erinomaista tyyppiä, hieman kookas, kaunislinjainen nartun pää jossa sopiva vahvuus. Ilme saisi olla parempi, hyvä kaula, hieman niukat etukulmaukset, hyvänmallinen runko joka vielä saa täyttyä. Riittävä luusto, oikeanlaatuinen, tänään niukka karva. Hyvä asentoinen häntä, liikkuu sivusta hyvin. Miellyttävä käytös.

Tulos:  AVO ERI1

Seuraavana viikonloppuna onkin SNJ:n päänäyttely, sen jälkeen luulen että jäädän karvankasvatustauolle ensi vuoden puolelle.