Hellureita taas!
Illat pimenee ja päivät lyhenee, kuitenkin koitetaan ehtiä ulos metsään välillä treenaaman myös vähän nome juttuja. Nomeilut ovat valitettavasti kyllä vähän kärsineet työstäni ja pitkistä päivistäni viime aikoina, kun ei millään meinaa ehtiä ulos enää valoisaan aikaan arkipäivisin. Mutta onneksi kävimme mökillä viikonloppuna ja saimme näin hyvin treenattua neidin uusien dummyen kanssa. Mökiltä kun löytyy ihan mahtavia metsiä hakuruutua varten, ja tarvittaessa myös umpimetsää.
Nyt olen eniten keskittynyt pitkiin noutoihin ja hakuruudun treenaamiseen. En tiedä johtuuko se juoksuista tai mistä, mutta neidillä on joku ihme “mamis vaihe” meneillään. Ei millään uskaltaisi tehdä pitkiä noutoja missä minä en ole näkyvissä ilman että on monta kerta tullut tarkistamaan että varmasti seison siellä vielä. Myös kotona neiti on ollut tavallista enemmän minussa kiinni ja jos vain saisi neiti olisi varmaan päivät pitkät sylissä… Yritä siinä sitten tehdä jotain järkevää kun 30 kiloinen klöntti väkisin tunkee syliisi ja vaatii huomiota! En ole tätä huomannut neidissä tätä piirrettä ennen kun on ollut juoksuja, onko kellään muulla kokemusta tällaisesta? Tai sitten neidistä on vain tullut mamis…
Tätä olen kuitenkin työstänyt niin helpollakin tavalla että olen lenkillä ottanut dummyn mukaan, jättänyt sen jonnekin polulle ja kävellyt eteenpäin. Sopivan mittaisen matkan päästä käännetään sitten nokat kohti dummya ja lähetän neidin hakuun. Aluksi oli vähän epävarma mistä oli kyse, mutta nyt on pidemmätkin, suoralinjaiset, noudot alkanut sujumaan taas. Ollaan myös tehty paljon pitkiä noutoja pelloilla, ja luulen sen auttaneen.
Hakuruudussa neidillä on kaksi ongelmaa. 1. Riista ei hirveästi kiinnosta. Tai kiinnostaa, mutta jää nuuskimaan ja leikkimään sen kanssa noudon sijasta jos ei kukaan ole just vieressä ja häätää neidin tiehensä. 2. Motivaatio loppuu kesken.Riistaa ei meillä ole vähän aikaan ollut, ja vaikuttaa enemmän tai vähemmän mahdottomuudelta saada sitä nyt, joten luulen niiden treenien jäävän kevääseen. Muuten ollaan tehty hakuruutua dummyen kanssa. Olen yrittänyt tehdä pitkää ja kapeaa ruutua jotta Saga ymmärtäisi mennä noutamaan myös niitä ihan takimmaisiakin dummeja. Mutta kuten aina, yksin treenatessa sattuu uusia juttuja mitä ei ehkä huomaa ennen kuin koira on saanut siitä tavan. Meille se tarkoittaa vaihtamista.
Saga käyttää erittäin hyvin nenää tehdessään ruutua ja löytää ainakin lähimmäiset dummyt suht nopeasti. Mutta sitten olikin hauskaa viedä ne keskelle ja tiputtaa siihen kunnes etsitään uusi, tai juosta dummy suussa hakuruudun poikki etsimään parempaa dummya… Kun treenaa yksin on myös hieman vaikeaa puuttua tähän yksin kun koira on melkein sadan metrin etäisyydellä parhaassa tapauksessa. Tein siten niin että laitoin N seisomaan kesken hakuruudun, ja heti jos näki että neiti vaihtoi tai oli vaihtamassa tuli tiukka kielto ja pillitin neidin luokseni. Niin kauan kun meitä on kaksi tämä näyttää toimivan, mutta saa nähdä miten menee kun on yksin. Yleensä ongelma on siinä että minun tulisi pillittää heti kun neiti nostaa dummyn maasta, mutta aina sitä ei näe, eikä viitsi turhaan pillittää koiraa luokse, jolloin helposti tulee vaihtamistilanne. No toivon että N hakuruudun keskellä saa pikkuhiljaa neidin tajuamaan mistä on kyse. Mutta palautukset ovat taas ruvenneet toimimaan eikä neiti enää tiputa dummeja maahan oikeastaan koskaan. Nyt pitäisi vain saada sama into riistaan niin ehkä joskus vielä läpäistäisiin taipparit!
Onko kellään muulla ollut vastaava vaihtamis ongelmaa ja miten olette siitä selvinneet?
Tuon leikkimisen kanssa kannattaa tehdä sitä, että laitat riistan (sitten kun saat niitä) tielle ja kävelet reippaasti ohi, jos ei ota niin sit ei saa. Sitten, kun koira jää selkeästi "haikailemaan" taakse niin käännytte ja katot jos ottaisi. Etkä hidasta riistan kohdalla. :} Tämä toimii meillä.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Täytyykin kokeilla sitä heti kun saisin riistaa jostain. :)
PoistaMeillä auttoi irtoamisongelmaan se, että käytiin yhdessä koiran kanssa viemässä dami tosi kauas, jolloin koira tietää että kaukana on jotain -> lähtee hakuun paremmin. Nykyisin Aidan laajentaa treeneissä vähän liikaakin, taippareissa ei olla käyty ja tuskin käydäänkään kun heitin just kaikki raadot roskiin, oli aika monta vuotta lojuneet pakkasessa pilaantumassa :P
VastaaPoistaLaitoin muuten uudestaan mailia niistä treeneistä :)
Kiitos vinkistä! Tätä ollaankin nyt tehty vähän aikaan Sagan kanssa, ja se on himean auttanut tuota irtoamista. Tosin sokko etsimiset (esi ruutua tehdessä) ovat vielä vaikeita, mutta ehkä se siitä vielä! :)
PoistaHyvä kun mainitsit viestistä, käyn tarkistamassa!
Täällä ilmoittautuu myös yksi vaihtamiseen ihan huolella paneutunut noutaja! Mulla on siis 3,5-vuotias labbisuros, joka toimii sinänsä ruudussa ihan kivasti, vauhtia ei ole liikaa, nenällä tehdään hommat ja irtoaa laajalle alueelle. Vaihtaminen on oikeastaan meidän ainoa ongelma vapaassa haussa (ennen myös kaksoismarkkeerauksissa, nyttemmin kovan reenin jälkeen ne menee ihan ok). Ollaan harjoiteltu tuota vaihtamista seuraavalla yksinkertaisella harjoituksella: viedään dami tosi syvään ruutuun, jolloin koiran on laajennettava hakua pitkälle. Kun koira häärää ruudussa, viskellään useita noutoesineitä ohjaajan lähiympäristöön "tyrkylle". Palautuksessa koira oikeastaan ihan konkreettisesti kompastelee niihin :D Jos meinaa "alkuperäisen" damin palautuksessa vaihtaa tyrkkydameihin, kielletään vaan tylysti. Mun muistaakseni kelpo kepo -blogissa puhutaan jonkin verran vaihtamisesta.
VastaaPoistaKiva, noutaja-aiheinen blogi! Taidan jäädä seurailemaan :-)
Kiva jos tykkäsit ja tervetuloa mukaan lukijaksi! :)
PoistaMe emme ole vielä varsinaisesti kakkosmarkeerauksia treenattu, mutta sitä pientä mitä ollaan tehty niin on ongelma myös. Tuosta vinstäsi, täytätkö siis ruudun ihan tavallisesti dameilla mutta laitat ne vaan syvemmälle, ja jos koira yrittää vaihtaa/ehuu ruudusaa niin aletaan viskellä noutotavaroita ympäri? :)