Kangasalan RN

Nyt viikonloppuna oli vuorossa ryhmikset Kangasalan ratsastuskeskuksessa. Luulin että olin ilmoittanut Sagan pieniin ryhmänäyttelyihin, mutta flatteja olikin melkein 40 josta narttuja oli noin 25 kappaletta..! Huhhejjaa… noh, kymmeneltä meillä oli Tinan, Nitan ja Norman kanssa treffit Juvanmalmilla, missä hyppäsin heidän kyytiin. Oli kyllä niin luksusta ettei itse tarvinnut lähteä ajamaan tuota pitkää matkaa!

Matka kesti melkein pari tuntia, ja perillä meitä oli vastassa automeri. Porukkaa oli melkein pilvin pimein, ihan kun olisi ollut KV näyttely kyseessä. Nappasimme ensin häkit ja muut tavarat ja veimme ne näyttelyalueelle, joka oli erittäin iso (ja kylmä!) maneesi. Nitan ja Norman kasvattajalta saimme onneksi lainaan pressun jonka laitoimme häkkien alle. Sitten vain viltit vielä häkkien sisälle niin koiruuksilla oli oikein lämpimät ja mukavat oltavat.

Flattien kehät piti alkaa hieman klo 12 jälkeen, mutta meillä olikin tuomari joka tykkäsi arvostella kaikkia koiria oikein koko rahan edestä, joten tästä seurauksena flatit alkoivat yli tunnin myöhässä. Onneksi me olimme lykänneet meidän aamulähtöä jo tunnin, odotusaika kävi kuitenkin pitkäksi kun oli kylmä ja kostea maneesi kyseessä! Odotusaikana rupateltiin niitä näitä tuttujen kanssa, ihasteltiin muutamaa pentua ja niin pois päin. Meidän oma kasvattaja oli myös paikalla Sagan siskon, Akan, ja japanilaisen flatin kanssa. Kävimme myös ostamassa Nitalle ja Normalle uuden näyttelyhihnan kun kerran oli aikaa. Sitten oli vihdoinkin flattien vuoro. Uroksissa oli monta hienoa yksilöä ja japanilainen herrasmies sijoittui nuorista herroista ensimmäiseksi.

Marianne oli ystävällisesti tarjoutunut esittämään Sagan yksilöarvostelussa. Jos neiti saisi SA:n niin sanoin että esitän hänet mielellään itse PN kehässä. Saga neiti teki parhaansa ja yllätys yllätys, esittäytyi erinomaisen kauniisti Mariannen kanssa. Täytyykö edes mainita että häntä heilui kuin mikäkin propelleri? Kuten kasvattajmme sanoi, Saga näyttää ihan eri koiralta kun heiluttaa häntäänsä! Kyllähän neiti minunkin kanssa seisoo ja liikkuu hyvin, mutta hän keskittyy niin valtavasti että häntä sitten unohtuu aina jonnekin kehän ulkopuolelle… Vähän hermostutti kun näin että tuomari mittaa kaikki koirat, mutta suureksi ilokseni punainen ERI heilui neidille! Kilpailuluokassa oli aika tiukkaa mutta itsevarmana Marianne ja Saga ravasivat itselleen ykkössijan ja SA:n!

Vaikka Marianne esitti Sagan, sain kuitenkin juosta kehässä kun yks kaks sovittiin että minä esitän Nitan käyttöluokassa. Vähän treenailtiin ensin sivussa, ja että neiti oli kiltti ja helppo esittää! Näytti vain juustopalaa ja Nita katsoi palvovin silmin ja tassut täydellisesti aseteltuna! Hienosti Nita jaksoi seistä vaikka tuomari katsoi tooodella tarkasti ja mietti kauan. Juokseminen meni oikein kivasti myös. Hieman sain hidastaa vauhtia kun olen niin tottunut Sagan pitkiin askeliin, mutta selvisimme parilla laukka-askeleella ja loput meni hyvin. Tästä huolimatta heilui keltainen lippu ja tuomio oli H. Karvattomuus taisi olla syynä. Minun esittämäni koirat eivät koskaan ole saaneet alle EH:n, joten täytyy myöntää että tuli aika iso kolaus omaan esittämis-itsetuntoon. Tästä syystä pyysin Mariannen esittämään Sagan myös PN kehässä.

Parhaita narttuja oli noin kymmenen kappaletta, ja pientä hämmennystä oli kun kehä oli niin pieni ettei kaikki oikein mahtuneet. Mutta siellä sitten ravattiin ja mietittiin, ja lopuksi neljä pääsi jatkoon. Saga ja Marianne olivat yksi niistä ja myös seuramme nuorin neiti Norma pääsi jatkoon! Taas mietittiin ja ravattiin ja katsottiin liikkeitä. Sagan oli ihan pökerryksissään Mariannen kanssa ja häntä heilui niin että se melkein irtosi… Lopuksi tulos oli PN4 todella kovassa seurassa! Olen kyllä erittäin tyytyväinen, koska en luule että neiti olisi yltänyt siihen minun esittämisellä. Suurin yllätys oli ehkä että jengimme nuorin neiti, Norma oli PN3 ja nappasi vara sertin! Kaiken kaikkiaan mainio päivä!

Sagan arvostelu, tuomarina Jaana Hartus:

Erinomaista tyyppäi oleva keskikokoa kookkaampi, linjakas, tyylikäs narttu. Täyteläinen, hyvä runko. Varma-asentoiset raajat ja hyvä raajakorkeus. Erinomainen pää ja ilme. Tehokkaat, vapaat liikkeet.

Tässä vaiheessa kasvattaja tuli ilmoittamaan että olemme Sagan kanssa mukana kasvattajaryhmässä. Siellä esitin Sagan itse jotta tulisi vähän kokemusta. Harvahampaat sai ensimmäisen palkinnon rotukehästä ja KP:n, ja eikun isoja kehiä kohti! Isoissa kehissä kun ei olla Sagan kanssa koskaan oltu niin olimme molemmat kyllä ihan yhtä pihalla. Seurasimme vain mitä muut tekivät, teimme niin kuin käskettiin ja kysyin kaikki tyhmät kysymykset. Ihan huonosti ei kuitenkaan mennyt vaikka heillä oli meidät mukana kasvattaja-noviiseina, kun tuloksena tuli BIS2 kasvattaja!! Jee! Oli kyllä kivaa olla mukana ryhmän kanssa!

                                                         Kennel Harvahampaan BIS-2 kasvattaja!

Pitkä päivä oli, ja sekä Saga neiti että emäntä olivat molemmat yhtä kuitti. Oneksi oli kyyti kotiin eikä tarvinnut itse ajaa, muuten olisin kyllä nukahtanut rattiin… Mutta iloisina jätämme tämän vuoden näyttelyt taaksemme! Messariin minä olen menossa esittämään Harmia, mutta Sagaa en ole ilmoittanut sinne. Jäämme odottamaan kevään näyttelyitä sitten.

Virkistävä, valoisa ja vivahteikas viikonalku

Maanantait ovat yleensä viikon surkein päivä. Väsyttää, viikonloppu on ohi ja kamala kiire puskee heti päälle. Mutta eipä tänään! N tuli hakemaan minut töistä, ja siksi minun oli tultava ajoissa pois. Töissä tämä kyseinen maanantai oli vaihteen vuoksi alkanut ihan mukavasti, ja kotiin tultuani huomasin että päivänvaloa olisi vielä melkein tunti! Tätä harvinaisuutta juhlistaakseni nappasin neidin ja kameran ja lähdimme peltoilemaan ja nauttimaan päivän viimeisistä valosäteistä.



Mustasukkaisena olen koko viikonlopun katsonut ihania lumikuvia eri puolelta Suomea, ja nyt vihdoin tuli edes muutama millimetri meillekin! Mitä enempi, sen parempi mielestäni. Minua ei haittaa ollenkaan jos on –20 astetta kunhan on lunta! Tämän valoisan harvinaisuuden jälkeen menimme kotiin pakkaamaan treenilaukun, ja suuntasimme Agility Akatemiaan ja tokotreeneihin.

Tänään oli yksi porukasta suunnitellut meille treenit, ja kerrankin ne meni oikein hyvin! Hallissa kun ei ole mikään lämmitetty halli, oli aika viileä, joten aloitettiin kaikki ensin hieman omatoimisesti lämmittelemällä koiria.Tämän jälkeen otettiin paikallaoloa häiriössä. Meidän porukan uusin, ja nuorin, tulokas Chip harjoitteli muita juttuja koirien edessä, takana ja vieressä kun “vanhat ja viisaat” tsemppasivat paikallaolon kanssa. Aluksi meni oikein hyvin, kerran sain neidin kiinni lonkalle menemisestä. Mutta muuten pysyi harvinaisen hyvin! Tovin jälkeen kun vähän pitkästytti, alkoi uusi pohja kiinnostaa ja eikun kirsu kiinni maahan. Ihan hyvä tätä ajatellen että ollaan uudessa paikassa, saa paremmin tällaiset virheet esiin! Muutaman kerran ehdin jo kieltää ennen kuin neiti antoi periksi ja syvällä huokauksella nosti katseensa minuun.






Seuraavaksi oli vuorossa merkin kiertäminen. Tätä ollaan tehty erittäin vähän neidin kanssa, ja syy on vain ja ainoastaan ohjaajassa. En näe mitään hirveän suurta järkeä koko liikkeessä, niin laiska ohjaaja ei ole vain jaksanut tsempata tämän liikkeen kanssa. Siksi tuntuukin että ollaan vielä samalla tasolla kuin kesällä kun aloitettiin. Mutta että yllätyin kun neiti heti käskystä kiersi merkin! Suu melkein loksahti auki! Okei, vielä seisomme melkein merkissä kiinni, mutta ennen tätä Saga ei ilman kunnon käsimerkkiä ole edes lähtenyt liikkeelle!

Tosin huomasin tässä pienen vahingon minkä olen itse aiheuttanut Sagan paluu linjaan. Sen siitä saa kun treenaa vain itse eikä ole muita katsomassa. Merkin kierrossa koiran pitäisi perusasennosta kiertää merkki ja palata perusasentoon. Tähän asti olen heittänyt palkan taakseni ja ja vasemmalle heti kun neiti on kiertänyt tötsän. Tämän jotta saisi tarpeeksi vauhtia liikkeeseen. Flatit eivät tunnetusti juokse mielellään ohjaajasta poispäin, joten olen yrittänyt lelun kanssa saada vauhtia ja iloisuutta liikkeeseen. Heiton suunta on tosin nyt aiheuttanut Sagan linjan kaartumisen. Eli rupeaa ennakoimaan pallon lentoa ja vetää hirveäsi vasemmalle(näkyy varsinkin ensimmäisessä videossa). Tähän koitimme erilaisia ratkaisuja, mutta paras mikä toimi oli kun joku vinosti edessäni heilutti lelua ja siten houkutteli neitiä linjan poikki. Tätä siis yritämme treenata kotona. Erittäin iloinen olin kuitenkin että kierto onnistui näinkin hyvin, meidän vähäisestä treenistä huolimatta!

Huomenna aloitamme uudessa treeniporukassa tokotreenaamisen. Emme toki jätä tätä porukkaa, mutta voi olla ihan terveellistä saada uuden kouluttajan näkökantaa liikkeisiin myös. Ajattelin siis olla uudessa kurssissa ainakin jouluun saakka ja sitten katsotaan.

Mutta harvinaisen mukava ja valoisa maanantai on ollut, toivottavasti loppuviikko sujuu yhtä hyvin!

Valoisaa ja virkistävää viikkoa teille kaikille!

Kasvihuonetreenit

Eilen, maanantaina, oli vuorossa ensimmäinen treenipäivä meidän “tavoitteellisen porukan” kanssa. Valitettavasti kouluttajalle oli tapahtunut tuplabuukkaus, eikä hän pääsekään vetämään kurssin kahta ensimmäistä kertaa. Mutta menimme kuitenkin treenaamaan porukan kanssa.

Kuvia ei treeneistä juurikaan tullut, sillä valaistus oli ihan älyttömän outo, enkä millään saanut hyviä kuvia. Pari huonoa kuvaa liitän mukaan, muut ovat peltolenkiltä.

Tutkittuani varmaan kaikki pk-seudun hallit läpi, ja käytyäni sähköpostisotaa kaikkien hallien kanssa, löytyi yksi halli joka oli vapaa sinä päivänä ja aikana joka meille sopi. Tämä oli Agility Akatemia. Tietenkin oli pimeää ja satoi kun piti ajaa sinne ensimmäistä kertaa, ja navigaattori näytti että ollaan perillä kun oltiin keskellä peltoa… Mutta ajo-ohjeiden ja muutaman väärinajamisen kerran jälkeen löydettiin kaikki kuitenkin perille. Halli ei ollut ihan mitä kuvittelin, heti alkuun se ei ollut edes kunnon halli, vaan vanha kasvihuone. Halli ei siis ollut lämmin mitä olin luullut. Mutta pystyihän sitä kuitenkin treenata kivituhkapohjaisessa hallissa, ensi kerralla vain enemmän vaatetta mukaan!

Pienen alkuihmettelyn jälkeen aloitettiin kuitenkin omatoimisesti treenailemaan. Teki oikein hyvää koirille olla ihan uudessa paikassa, Sagallakin meni heti kirsu maahan vaikka tietää että tokotreeneissä ei maata haistella. Hyvää häiriötreeniä siis ellei muuta!

Saga on kesän jälkeen ollut ihan erinomaisessa vireessä aina tokotreeneissä, jopa niin että se alkaa mennä hieman yli. Tosin olen nyt alkanut huomamaan, että treenien alussa on vire ehkä vähän liiankin korkea koska keskittyminen kärsii, mutta kun on tehnyt vähän aikaa asioita niin vire hiipuu pikkuhiljaa. Syyt siitä otan täysin omille niskoilleni. Koska minä olen sellainen henkilö joka tarvitsee sitä orjapiiskuria ja selvän tavoitteen jotta treeneistä tulisi jotain, ei minullakaan ole ollut niin korkeaa motivaatiota treenata kun ollaan oltu ilman kouluttajaa. Täytyisi myös mennä enemmän kentille vain leikkimään ja pitämään muuten hauskaa neidin kanssa.

Mutta jossittelut sikseen. Aloitin Sagan kanssa sivulletuloilla ja paikalla ololla. Ensin pää pyöri kuin väkkärä eivätkä tassut meinanneet millään pysyä paikallaan kun treenattiin istumista, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi neitikin hieman keskittyä. Paikallaolon tein suht nopeasti Norman viereen, mutta neiti pysyi hyvin oikeassa asennossa eikä ajatellut edes lonkalleen menoa!

Kun hundikset alkoivat keskittyä otettiin pätkiä seuraamista jokaisen tason mukaan. Seuraamista emme ole tehneet pitkään pitkään aikaan, mutta tuntui oikein hyvältä tehdä sitä nyt, valvovan silmän alla.Toki kontakti oli vielä vähän hakusessa, mutta nyt alkaa se paikka olla suurempi ongelma(ihanaa kun ongelmat vaihtuvat…). Eli neiti edistää alussa, lopussa jätättää mutta on kovin väljä. Täytyisi varmaan harjoitella seuraamista enemmän ympyröinä jos tulisi tiiviimmäksi. Mutta kaiken kaikkiaan seuraaminen on parantunut kesästä paljon! Saga ei enää jätätä hurjia matkoja, vaan pysyy kuitenkin lähietäisyydellä. Eikä jätättäminen ole enää yhtä iso ongelma. Käännökset sujuu nykyään ilman että kompastun Sagaan, onnittelut myös ohjaajalle joka on oppinut vasemman ja oikean eron! Vasemmalle kääntyminen on hieman haastavampaa kuin oikealle, mutta sain hyvän vinkin miten harjoitella sitä. Auttamalla keholla enemmän ja ikään kuin heittämällä ulkojalkaa sisäjalan yli kääntyessä, myös koira pysyy paremmin mukana. Valitettavasti en älynnyt ottaa tätä videolla, mutta kokeilin muutaman kerran Sagalla ja se toimi erittäin hyvin!

Neidin ensi tutustuminen agilityesteisiin..

Tällaista tällä kertaa! Ensi viikolla taisi suunnitelmissa olla merkin kiertoa ja jotain muuta vauhtia kaipaavia liikkeitä. Löysin myös fb: stä “näyttelytreenit Vantaalla” ryhmän mihin ehkä ajon piipahtaa nyt keskiviikkona. Parin viikon päästä kun on näyttelyt niin tekisi Sagalle ihan hyvää miettiä miten ne tassut taas seisoessa asetetaan.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Ja se kulkee vaan, kulkee..

…Siis se arki. Kulkee kulkemistaan ja välillä tuntuu ettei millään pysy kyydissä. Töissä on ollut enemmän tai vähemmän hässäkkää koko syksyn, ja meidän tokoryhmä jäi ilman valmentajaa, MUTTA soitin sitten Mariannelle kysyäkseni jos hän voisi vähän auttaa minua ja Sagaa avo:n toko liikkeissä ja päätettiin sitten että otetaan ne meidän omatoimi treeniryhmästä mukaan, joilla oikeasti on tokokisat tavoitteena. Sitten uupui vain halli… Mutta kun olin käynyt sähköpostisotaa varmaan jokaisen koirahallin kanssa pk-seudulla, saatiin viimeinkin paikka sellaiseen aikaan ja päivään joka sopi kaikille. Tämä projekti kesti reilun kuukauden, mutta voitto tuli kun tulikin lopulta!

Muuten ollaan joka maanantai treenattu jotain pieniä omatoimitreenejä meidän treeniporukan kanssa, Jotenkin vain tuntuu ettei edistytä Sagan kanssa mitenkään vaan veisataan samojen ongelmien kanssa koko ajan. Mutta hyvä että saa treenata vähän häiriössä muiden kanssa kuitenkin, ja kahden viikon kuluttua alkaa meidän “tavoitteellinen tokokurssi” joka sitten on joka toinen maanantai!

Muuten olen yrittänyt treenata neidin kassa noin kerran-kaksi viikossa, minkä ehtii töiden jälkeen. Tämä on osoittautunut vähän haastavaksi kun illat pimenee niin usein jo ennen kuin ehtii töistä kotiin. Mutta jotain toko juttuja ollaan tehty, ja saimme nyt alkuviikosta myös seuraa treenikaveriltamme Tinalta. Hän tuli Nitan ja Norman kanssa tänne meidän kentille treenaamaan, ja että oli hauskaa ja antoisaa! Nita on jo EVL luokassa, ja Norma ei vielä ole aloittanut tokon kisauraa. Tämä tekee sen että meillä on koira melkein jokaisessa luokassa ja voidaan hyvin antaa vinkkejä toisillemme miten ollaan treenattu sitä tai tätä. Mutta toivotaan että uusi treeniryhmä auttaa niin voitaisiin korkata avo:n kisat keväällä neidin kanssa!

Aiemmassa postauksessa kerroin myös että meidän näyttelykausi olisi jo ohi tältä kaudelta Sagan kanssa. Noh, enköhän nähnyt ilmoituksen Kangasalan ryhmiksestä , Puhuin asiasta Tinan kanssa joka myös ilmosi Nitan ja Norman. Eihän siinä sitten pystynyt kieltäytyä kun hän vielä lupautui kuskiksi sinne,joten nyt ollaan sitten menossa Kangasalan ryhmänäyttelyihin marraskuun loppupuolella! Sagalle on pikkuhiljaa alkanut kasvamaan vähän turkkia takaisin, ei hän mikään lammas ole, niin kuin kesällä kun on täydellisessä karvassa, mutta ei sentään ole ihan karvaton. Nyt tilasin just pullon Mirra Coatia, joka mielestäni auttoi karvanlähdön aikana, ja ajattelin antaa siitä kuurin neidille näyttelyihin saakka. Onko kukaan muu menossa Kangasalan ryhmikseen? Ja onko kellään kokemuksia Mirra Coatista? Monelta olen kyllä kuullut positiivisia kokemuksia, vaikka se aika hinnakas onkin.

Muuten Sagalta on just loppunut juoksut, ja nyt odotan vain korvien paluuta neidille. Ne ovat nyt olleet lähinnä koristeena juoksujen huumassa nyt parisen viikkoa… Mutta toivotaan että se pian hellittää! Ärsyttävää jäädä metsässä koko ajan huhuilemaan neitiä, joka jää nenänsä kanssa jokaiseen paikaan kiinni nuuskimaan, kun on tottunut että toinen seuraa suht lähellä koko ajan muuten.

Nome puolella olen lähinnä keskittynyt pitkiin noutoihin. Ollaan löydetty uusi iso pelto, jota ympäröi metsä ja käväistiin tänään siellä neidin kanssa treenaamassa. Mainio paikka Sagalle! Pelto ei ole ihan tasainen, joten vietiin muutama kerta dami kauas kukkulan taakse, jotta neiti ei näkisi minua noutaessa. Metsää käytettiin niin että kävelimme yhdessä Sagan kanssa pellon poikki metsään, jätettiin dami ja käveltiin takaisin. Silloin Sagan piti juosta aika kauas ensin pellon poikki, ja vielä metsään hakea damin. Ensimmäisenä kertana itseluottamus vähän petti, ja jouduin kävelemään neidin kanssa suurimman osan matkasta ennen kuin muisti mikä oli kyseessä, ja uskalsi itse hakemaan damin metsästä. Mutta toisella kerralla neiti haki damin jo vauhdilla ja tarmolla! Kyllä me tästä vielä opimme!

Mutta tällaista kuuluu meidän arkeen, mitä kuuluu teille? Bannereita saa muuten vielä lähettää, kuvat löytyy TÄÄLTÄ. Otan mielelläni vastaan erilaisia vaihtoehtoja!

Etsintäkuulutus: innokkaat bannerintekijät hoi!

Pidätkö kuvien muokkauksesta? Oletko luova ja pidät haasteista? Oletko avulias ja haluaisit auttaa toista joka ei osaa sitä minä sinä osaat? Haluatko mainetta ja kunniaa, ja ikuisen kiitollisuuden?

Jos vastasit “kyllä” ainakin yhteen näistä kysymyksistä, olet etsimäni henkilö! Eli sinä luova, ihana, avulias ihminen joka pidät bannereiden tekemisestä, nyt sinulla on tilaisuus!

Emme ole Sagan kanssa ihan tyytyväisiä nykyiseen banneriimme, mutta koska meillä on peukalo keskellä tassua(tai mitensemeni…) kuvien muokkaamisen suhteen, tarvitsemme SINUN apua! Jokainen joka on innokas tekemään, hyvä tekemään, tai haluaisi yrittää tehdä bannerin meille olkaa hyvät! Olen ikikiitollinen jos autat.

Tehneensä bannerin voi lähettää minulle s-postiin: johanna.afhallstrom@gmail.com

Jos bannereita tulee useampia, julkaisen kaikki blogissa banneripostauksessa, ja valitsen sitten parhaan(tai järjestän äänestyksen, katsotaan!). Jos bannereita tulee vain parisen kappaletta, valitsen itse parhaimman ja esittelen sen blogissa. Jos bannerintekijällä on oma blogi, mainostan tietysti sitä blogissani jos bannerisi valitaan.

Muuten bannerintekijät saavat palkkioksi ikuista mainetta ja kunniaa, sekä kiitollisuuteni!

Bannerissa on seuraavat kriteerit:

- Koko suunnilleen sama kuin nykyinen(saa olla hitusen isompi jos tarvis)

- Suhteellisen simppeli, ei mitään turhia sydämiä sinne tänne

- Blogin nimi, Laughing Wind, tulee olla aika iso ja selvästi näkyvissä. Blogin osoite saa mielellään olla pienemmällä tekstillä nimen alla.

- Alta löytyy kuvia mistä saat valita mitkä haluat banneriin, sinun ei missään tapauksessa tarvitse käyttää kaikkia, jos haluat käyttää vain yhtä kuvaa niin choice is yours!

- Jos käytät useampaa kuvaa toiveena olisi että muutama on hieman taaempana ikään kuin läpinäkyvänä kuvana (jos joku ymmärtää mitä tarkoitan…) ja yksi tai pari kuvaa on sitten enemmän näkyvissä.

- Banerit lähetätä s-postiini, saat lähettää niin monta kuin haluat!

- Bannerintekijän blogia voin mainostaa, ja tietysti bannerissa saa myös olla tekijän nimi/blogin osoite jossain nurkassa.

Kysymyksiä? Kommentoi! jos ei, odotamme innolla Sagan kanssa uutta banneriamme!