Ja se kulkee vaan, kulkee..

…Siis se arki. Kulkee kulkemistaan ja välillä tuntuu ettei millään pysy kyydissä. Töissä on ollut enemmän tai vähemmän hässäkkää koko syksyn, ja meidän tokoryhmä jäi ilman valmentajaa, MUTTA soitin sitten Mariannelle kysyäkseni jos hän voisi vähän auttaa minua ja Sagaa avo:n toko liikkeissä ja päätettiin sitten että otetaan ne meidän omatoimi treeniryhmästä mukaan, joilla oikeasti on tokokisat tavoitteena. Sitten uupui vain halli… Mutta kun olin käynyt sähköpostisotaa varmaan jokaisen koirahallin kanssa pk-seudulla, saatiin viimeinkin paikka sellaiseen aikaan ja päivään joka sopi kaikille. Tämä projekti kesti reilun kuukauden, mutta voitto tuli kun tulikin lopulta!

Muuten ollaan joka maanantai treenattu jotain pieniä omatoimitreenejä meidän treeniporukan kanssa, Jotenkin vain tuntuu ettei edistytä Sagan kanssa mitenkään vaan veisataan samojen ongelmien kanssa koko ajan. Mutta hyvä että saa treenata vähän häiriössä muiden kanssa kuitenkin, ja kahden viikon kuluttua alkaa meidän “tavoitteellinen tokokurssi” joka sitten on joka toinen maanantai!

Muuten olen yrittänyt treenata neidin kassa noin kerran-kaksi viikossa, minkä ehtii töiden jälkeen. Tämä on osoittautunut vähän haastavaksi kun illat pimenee niin usein jo ennen kuin ehtii töistä kotiin. Mutta jotain toko juttuja ollaan tehty, ja saimme nyt alkuviikosta myös seuraa treenikaveriltamme Tinalta. Hän tuli Nitan ja Norman kanssa tänne meidän kentille treenaamaan, ja että oli hauskaa ja antoisaa! Nita on jo EVL luokassa, ja Norma ei vielä ole aloittanut tokon kisauraa. Tämä tekee sen että meillä on koira melkein jokaisessa luokassa ja voidaan hyvin antaa vinkkejä toisillemme miten ollaan treenattu sitä tai tätä. Mutta toivotaan että uusi treeniryhmä auttaa niin voitaisiin korkata avo:n kisat keväällä neidin kanssa!

Aiemmassa postauksessa kerroin myös että meidän näyttelykausi olisi jo ohi tältä kaudelta Sagan kanssa. Noh, enköhän nähnyt ilmoituksen Kangasalan ryhmiksestä , Puhuin asiasta Tinan kanssa joka myös ilmosi Nitan ja Norman. Eihän siinä sitten pystynyt kieltäytyä kun hän vielä lupautui kuskiksi sinne,joten nyt ollaan sitten menossa Kangasalan ryhmänäyttelyihin marraskuun loppupuolella! Sagalle on pikkuhiljaa alkanut kasvamaan vähän turkkia takaisin, ei hän mikään lammas ole, niin kuin kesällä kun on täydellisessä karvassa, mutta ei sentään ole ihan karvaton. Nyt tilasin just pullon Mirra Coatia, joka mielestäni auttoi karvanlähdön aikana, ja ajattelin antaa siitä kuurin neidille näyttelyihin saakka. Onko kukaan muu menossa Kangasalan ryhmikseen? Ja onko kellään kokemuksia Mirra Coatista? Monelta olen kyllä kuullut positiivisia kokemuksia, vaikka se aika hinnakas onkin.

Muuten Sagalta on just loppunut juoksut, ja nyt odotan vain korvien paluuta neidille. Ne ovat nyt olleet lähinnä koristeena juoksujen huumassa nyt parisen viikkoa… Mutta toivotaan että se pian hellittää! Ärsyttävää jäädä metsässä koko ajan huhuilemaan neitiä, joka jää nenänsä kanssa jokaiseen paikaan kiinni nuuskimaan, kun on tottunut että toinen seuraa suht lähellä koko ajan muuten.

Nome puolella olen lähinnä keskittynyt pitkiin noutoihin. Ollaan löydetty uusi iso pelto, jota ympäröi metsä ja käväistiin tänään siellä neidin kanssa treenaamassa. Mainio paikka Sagalle! Pelto ei ole ihan tasainen, joten vietiin muutama kerta dami kauas kukkulan taakse, jotta neiti ei näkisi minua noutaessa. Metsää käytettiin niin että kävelimme yhdessä Sagan kanssa pellon poikki metsään, jätettiin dami ja käveltiin takaisin. Silloin Sagan piti juosta aika kauas ensin pellon poikki, ja vielä metsään hakea damin. Ensimmäisenä kertana itseluottamus vähän petti, ja jouduin kävelemään neidin kanssa suurimman osan matkasta ennen kuin muisti mikä oli kyseessä, ja uskalsi itse hakemaan damin metsästä. Mutta toisella kerralla neiti haki damin jo vauhdilla ja tarmolla! Kyllä me tästä vielä opimme!

Mutta tällaista kuuluu meidän arkeen, mitä kuuluu teille? Bannereita saa muuten vielä lähettää, kuvat löytyy TÄÄLTÄ. Otan mielelläni vastaan erilaisia vaihtoehtoja!