Kaksi vinkkiä hienoon hihnakävelyyn

Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan Sagan hihnakävelystä ja seuraamisesta. Koska meillä on sekä ns. “"nome seuraaminen”, toko seuraamisen lisäksi, ajattelin tehdä tästä aiheesta kaksiosaisen postauksen. Tässä ensimmäisessä osassa kerron mitä on mielestäni tärkeää ajatella kouluttaessa koiria, miten olemme treenanneet hihnassakävelyä, ja miten se toimii tänään. Seuraavassa postauksessa esittelisin meidän nome-, eli vapaamuotoista seuraamista ja tokoseuraamista.

Ennen aloittamista haluaisin muistuttaa että en ole mitenkään koirien koulutuksen ammattilainen tai kaikkitietävä. Kaikki vinkkini ja tietoni perustuu omiin opintoihin, mitä olen lukenut, kuullut, oppinut itse tai muilta ja mitä itse olen havainnut toimivaksi minulle ja Sagalle. Voi olla että jokin asia mikä on toiminut meille ei ollenkaan sovi toiselle koirakolle. Kaikki ovat yksilöitä. Mutta jos vinkeistäni on apua niin hyvä niin!

Koirankoulutuksessa on mielestäni kaksi peruskiveä mihin mielestäni koulutus perustuu. Mitä enemmän koulutan Sagaa, tai näen muita kouluttamassa niiden koiria, sitä enemmän huomaan miten tärkeitä nämä asiat ovat. Ilman niitä on vaikeaa päästä pidemmälle koulutuksessa. Mitkä nämä asiat sitten ovat?

1. Johdonmukaisuus

Koiran maailma on todella musta-valkoinen. Koira ei ymmärrä mitään “mut, jos, kun… Tämän kerran mutta ei sitten enää”. “No nyt saat tulla sohvalle, mutta et sitten sen jälkeen”. Jonka jälkeen koira on satavarmasti sohvalla myös tulevaisuudessa. Tämä on erittäin tärkeä asia muistaa kouluttaessa koiria. Se on kyllä tai ei, mutta ei mitään siitä välistä.

Varsinkin jos ollaan opettamassa pennulle jotain, tai vanhemmalle koiralle uusia juttuja, tämä on erityisen tärkeää. Koira ei ymmärrä jos esimerkiksi lenkillä yksin omistajan kanssa saa vetää hihnasta, mutta kun omistajan kaverit ovat mukana ei yhtäkkiä saa vetää koska omistaja haluaa antaa hyvän kuvan koirasta. Tätä ei koira ymmärrä.

Koiralle täytyy kertoa askel askeleelta mitä siltä halutaan, ja koiran tarjotessa toivottavaa asiaa, sitä palkitaan. Helppoa kuin se kuuluisa heinänteko oikeastaan.


2. Koiran ja omistajan välinen yhteistyö

Yhteistyö ohjaajan ja koiran välillä on kaiken A ja O. Koiran täytyy voida luottaa ohjaajansa, ja halua tehdä tälle työtä. Tämän puute näkyy usein ohjaajan vaatiessa ja vaatiessa, mutta ei koskaan palkittaessa. Eli toisin sanoen koiraa täytyy muistaa palkita oikealla hetkellä, oikealla tavalla. Jotkut koirat syttyvät leluista, toiset nameista ja toisille riittää sosiaalinen palkka, esimerkiksi kehu. Täytyy vain löytää se oma juttu. Jos menee kentälle treenaamaan täytyy myös muista mennä sinne vain leikkimään, pitämään hauskaa tms. joskus. Muuten työ muuttuu helposti pakkopullaksi koiralle. Leikkimällä ja yhteisellä hauskanpidolla omistajan ja koiran välinen side vahvistuu entisestään ja molemmilla on hauskaa tehdä työtä yhdessä.

Itse teen usein niin, että kerran, pari viikossa menemme treenikentälle Sagan kanssa, ja teemme yhden tai kaksi liikettä minkä hän satavarmasti osaa. Tämän jälkeen vain leikitään, jotta jää iloinen mieli.

Hihnassa kävely

Sagan hihnassakävelyä aloitettiin ihan pikkupennusta asti treenaamaan. Tämä kaipaa kärsivällisyyttä ja vielä kerran kärsivällisyyttä. Sagalle kesti aika kauan oppi tämä hyvin, ja olen erittäin onnellinen että meitä oli kaksi kouluttamassa neitiä tähän, muuten olisi hermot mennyt!
Kun tätä treenataan, täytyy ensiksi päättää missä haluaa että koira kulkee hihnassa. Onko se vierellä, edessä vai missä. Esimerkiksi Saga saa kulkea meidän edellä niin kauan kun hihna ei kiristy. Kun paikka on päätetty alkaa treenaaminen. Vinkkejä hihnassa vetäville löytyy varmaan miljoonia, mutta meillä on ollut pari niksiä käytössä mitkä ovat toimineet sekä Sagalle että edelliselle koiralleni.

1. Pysähdy ja tekeydy puuksi.

Käytännössä: kun koira vetää, pysähdy. Ja seisot tekemättä mitään kunnes koira ottaa sinuun kontaktia. Vaikka se kestäisi kauan, älä tee mitään. Kun koira ottaa kontaktia laitetaan bileet pystyyn ja palkataan. Jatketaan kävelemistä ja pysähdytään taas kun koira vetää. Ja sama juttu uudestaan. Tämä tekee sen että parinsadan metrinen lenkki voi kestää vaikka tunnin. Mutta Kota koira oppii että sen on seurattava sinua hihnassa, ei päinvastoin, ja silloin riittää että vähän nykäisee hihnasta tai hidastaa vauhtia että koira reagoi.

2. Vaihda suuntaa

Tätä olemme muutaman kerran kuluttua vaihdeltu sillä, että pysähtymisen sijaan vaihdamme suuntaa. Eli koiran vetäessä täyskäännös ilmaan mitään varoituksia, ja kävellään niin kauan kunnes koira kävelee nätisti mukana uudessa suunnassa. Sitten mennään taas eteenpäin, ja kun koira vetää niin vaihdetaan taas suuntaa. Aina kun koira ottaa kontaktia täytyy muistaa kehua ja palkata!

Nämä niksit ovat toimineet meillä, mutta kertokaa toki muut jos löytyy muista toimivia ideoita! Sagalla meni aika kauan kunnes oppi kävelemään nätisti, joten kärsivällisyyttä mukaan näihin treeneihin! Koira ei osaa lukea ajatuksia, sille täytyy opettaa ja näyttää askel askeleelta mitä siltä halutaan.


Seuraavassa postauksessa sitten luvassa seuraamista.

Pentuja, jälleennäkemisiä ja jääpalojen kalastamista

Meidän joulua tuli vietettyä kahdella eri paikkakunnalla tänä vuonna, mutta oikein mukavaa meillä oli kumminkin! Jouluaattona kuskasimme Sagan kanssa N Vaasan junaan, ja suuntasimme itse vanhempieni luo. Siellä odottikin perheen uusin tulokas, aivan suunnattoman ihana ja pörröinen Hugo pentu!

Hugo on veljeni ja hänen avokkinsa juuri hankkima, 8 viikkoinen, espanjanvesikoira Weewaddlen kennelistä. Hugo on nuoresta iästään huolimatta oikea kovis! Saga ja Hugo saivat ensimmäiseksi tavata ulkona pihalla, ja rehua siellä jottei joulukuusi kaatuisi sisällä. Vaikka Saga on monta kertaa Hugoa isompi, ei se haitannut urheaa herraa, joka tarmokkaasti hyppi Sagaa päin ja halusi leikkiä. Hyvin Sagakin jaksoi pikkupennun kanssa. Välillä pennun jutut menivät neidin mielestä liian lapselliseksi, jolloin hän (yritti) vetäytyä omiin oloihinsa, muun muassa makaamalla jalkojeni päällä, tai pianon alla. Tämä ei kuitenkaan Hugo haitannut, ja tämä jatkoi Sagan hännän maistamista ja korvista repimistä. Sagan kärsivällisyys riitti todella kauan, mutta välillä piti murahtaa pennulle, jotta se nyt ei ihan paikkaansa unohtaisi. Mutta kaikenkaikkiaan näillä kahdella meni erittäin hyvin yhdessä!

Joulupäivänä pakkasin Sagan autoon, ja suuntasimme kohti Vaasaa. Siellä jatkoimme joulun viettämistä N suvun kanssa. Joulunvieton keskellä ehdimme myös tavata Sagan ystävän Alfonsin. Kyllä oli iloinen jälleennäkeminen kun nämä kaksi flattikaverusta kohtasivat! Reilut puolitoista tuntia he jaksoivat temmeltää metsässä ja pelloilla. Oli taas niin mukava tavata heidät, kun emme hirveän usein näe!

                                                                         *Alfons*

Saga keksi myös uuden harrastuksen Vaasassa; jääpalojen kalastaminen! Neiti ei kylmästä vedestä piitannut, vaan hyppäsi mereen sukeltamaan jääpalojen perään. Sitten hän veti ne rantaan ja puri ne rikki. Kylmältä näytti, mutta neidillä oli ainakin hauskaa! 

Oikein mukava joulu oli, toivottavasti teillä lukijoilla joulu oli mieluinen?

Uusi treeniryhmä- uudet systeemit

Heissulinveita taas!
Viimeinen postaus ennen joulua, vaikka ei kylläkään tunnu että olisi jouluaatto huomenna kun ulkona on +10 astetta… No ei kai asialle voi mitään, valitettavasti.

Tulikin mieleen kun mietin postausaihetta, etten ole ollenkaan kertonut meidän uudesta tokoryhmästä, missä ollaan tiistaisin! Ehdittiin olla kolme kertaa tiistain treeneissä ennen joululomaa. Treenit ovat ulkona, mikä ensin hieman mietitytti, jos tulisi kovin kylmä. mutta tänä talvena ei näytä olevan sellaisia ongelmia, joten siinä mielessä paikka ei ole ollut ongelma. Ryhmiä vetää Susanna ja Mika Reijonen, josta Susanna on toko kouluttaja ja Mikan laji on Ipo. Molemmat opettavat kuitenkin tokoa ja arkitottelevaistuutta siinä määrin missä tarvitaan. Me olemme Sagan kanssa Mikan ryhmässä. Meille on kestänyt hieman ennen kuin löydettiin yhteinen treenisävel, mutta viime kerralla alkoi tuntua siltä että ymmärretään molemmat miten toinen ajattelee ja miksi.

Flateillahan ei tunnetusti ole mikään maailman paras keskittymiskyky, eli niiden kanssa ei voi tehdä liikaa toistoja etteivät he pitkisty. Meidän neiti on tästä oivallinen esimerkki. Jos jotain liikettä jauhaa liikaa, neidin motivaatio laskee ja asiasta ei tahdo tulla mitään. Ensimmäisinä treenikertoina tuntui tosiaan että jauhattiin liikaa samaa liikettä, ja huomasin Sagasta ettei tästä tule mitään. Harjoituksesta olisi pitänyt tehdä lyhyempi ja lopussa hieman helpottaa sitä jotta tulisi edes yksi onnistuminen ja sitten lopettaa siihen. Nyt tuntui vaan siltä että samaa liikettä veivattiin kerta toisensa jälkeen ja Saga tylsistyi koska ei osannut liikettä vielä niin hyvin että sitä olisi voinut jauhata näin paljon. Viime kerralla aloitin selittämällä mitä olimme treenanneet viikon aikana, ja miksi olemme tehneet juuri tällä tavalla. Sen sijaan että vain olisin maininnut että olemme treenanneet merkin kiertoa, kerroin että olemme treenanneet sitä, mutta vain läheltä koska halusin vahvistaa liikettä Sagalle ja saada tämän linjan suoraksi ennen kuin aletaan pidentämään matkaa. Tämä saattoi tepsiä koska nyt pidimme harjoitukset hieman helpoimpina ja lyhyempinä jotta saataisiin myös onnistumisia. Täytyykö edes mainita että treenit menivät tämän jälkeen aivan superhyvin ja Saga oli erinomaisessa vireessä? Täytyy siis itsekin muistaa olla tarpeeksi tarkka selittäessä miten haluaa treenata ja miksi.

Olemme eniten tehneet seuraamista, koska ollaan nyt opetettu se Sagalle ihan uudestaan imuttamisen kautta. Kokeilemme tätä jotta neiti saisi enemmän virettä liikkeeseen ja oppisi oikean paikan. Ilman namia emme vielä pääse montaa askeletta, mutta Sagan motivaatio liikettä kohtaan on ainakin noussut! Toivoa näyttää vielä olevan että joskus saisimme tämän liikkeen toimimaan…
Nyt pyhinä meillä on tiistai kurssista joululomaa, mutta katsotaan joulun jälkeen mitä tuleman pitää.
Lopuksi haluamme toivottaa kaikille lukijoille oikein Mukavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

    <3: Johanna ja Saga

Mahtava messariviikonloppu

Viikonloppuna oli varmaan koko vuoden suurin koiratapahtuma, messariviikonloppu! Sagaa en ilmoittanut näyttelyihin, neiti oli niin huonossa karvassa ilmomis aikana etten viitsinyt maksaa kallista ilmoittautumismaksua saadakseni EH:n karvattomuudesta. Tämä ei kuitenkaan pidättänyt minua lähtemästä sinne turistina. Ja olin myös lupautunut näyttämään Harmia kehässä lauantaina.

Lauantaina flateilla oli australialainen tuomari, Garry Dryburgh. Mielestäni oli aika kiinnostavaa että flateilla oli tämän maan tuomari, jos miettii miten monta flattia Australiassa asustelee. Niitä ei ole nimittäin kovin montaa. Tämä vähäeleinen ja liikkeistä pitävä tuomari löysi kuitenkin mielestäni hyvin hienot koirat kaikista reiluista 40: stä flateistä. Flattien kehät alkoivat hieman klo 11 jälkeen, ja saavuin paikalle noin kymmenen maissa. Vaikka tuntui hieman oudolta tulla näyttelyihin ilman omaa koiraa, oli kyllä mukavaa tulla rauhassa junalla, pelkästään reppu selässä ison häkin sijaan, ja kävellä rauhassa sisälle kaikkien autojen jonottaessa tuntikaupalla parkkihalliin.

Löydettyäni oikean kehän, tapasin Sagan kasvattajan porukoineen, jonka kanssa jäin juttelemaan kunnes Harmi ja Hertta saapuivat paikalle. Harmi oli ensimmäistä kertaa ilmoitettu nuorten luokkaan. Nuoria uroksia piti olla kolme, mutta yksi olikin poissa joten Harmin lisäksi olikin vain yksi. Monet koirat olivat saaneet EH:n, joten ei uskallettu elättää liian suuria toiveita sijoituksesta. Otin Harmin hyvissä ajoin häkistä pois jotta ehtisi rauhoittua hieman. Paikalla oli niin paljon ihmisiä ja koiria että herraa ihmetytti aika paljon ja kaikki muu paitsi totteleminen kiinnosti. Käveltiin sitten siinä kehän laidalla muutama kierros edes takaisin jotta saisin hieman kontaktia koiraan. Tämä tepsi ja Harmi rauhoittui. Kehässä sitten seisottiin ja ravattiin. Ensiksi oli nami niin hurjan hyvää, että meinasi purra sormeni irti. Jotenkin sain sitten namin erilailla käteen että sain pitää sormeni ilman sen suurempia haavoja ja puremia.

Harmi juoksi oikein nätisti hyvällä askeleella kehässä. Hampaiden näyttäminen osoittautui sitten vaikeammaksi hommaksi eikä siitä selvitty ilman että herra istuutui. Saatiin ne kuitenkin näytettyä, ja juostiin sitten edestakaisin ja ympyrää. Edes takasin minulla meni linja vähän huonoksi, mutta onneksi se ei vaikuttanut tuomaria haittaavaan. Seistiin sitten taas hetken jonka jälkeen punainen ERI heilui meille! Päivän tavoite siis saavutettu! Kilpailukehässä toinen koira valittiin sitten ykkössijalle, joten Harmin tulos oli NUO ERI 2. Mutta täytyyhän tuohon ERIin olla myös tyytyväinen, moni sai huonommankin.

Tässä välissä oli myös toinen henkilö kysynyt jos voisin esittää myös hänen junnu narttunsa Loisteen. Loiste oli reilu vuoden ikäinen, hieman arka flatinalku. Kehässä seisoi suht tasaisesti, joskin varovaisesti. Tuomari osoittautui vaaralliseksi ihmiseksi ja hampaiden näyttäminen oli kyllä sellaista sirkusta että luulin että joudumme kehästä pois ilman arvostelua… Saimme ne kuitenkin näytettyä, ja namin avulla sai myös tuomari hieman kopeloida neitiä läpi. Tuloksena EH.

Katsottiin kehät loppuun ja sitten odotti shoppailutuokio! En yleensä ole mikään himoshoppaaja, mutta täytyy myöntää että löysin vaarallisen hyviä tarjouksia, ja tulihan sitä lompakkoakin ihan kivasti kevennettyä…. Pedigree esimerkiksi möi denstastixeja ihan pilkkahintaan, ja antoi muutamia ilmaisia näytekappaleita. Meillä kun niitä menee päivittäin (Saga saa aina yhden aamulla kun jää yksin kotiin), niin voitte vain arvata mitä tarttui mukaan! Olen myös pitkään miettinyt uuden alustan ostoa neidin häkkiin, nyt meillä on vain vaha peitto siellä. Enhän sitten voinut vastustaa kiusausta kun löysin erimittaisia leikattuja paloja, harmaasta tassukuvioisesta “"alustasta. Minkä tahansa kokoisen palan löysi, oli hinta vaivaiset viisi euroa.

Tämän lisäksi tuli näyttelypapereille kansio Showlinkin pisteeltä, muutama Maukas pötkö jossa sain kaupan päälle just sopivan kokoisen kylmälaukun(en ollut uskoa korviani kun kysyivät haluatko kylmälaukun tai kassin!) ja uusi lelu Sagalle. Olin kyllä kieltämättä yllättynyt kaikista tarjouksista, että kerrankin oli halpaa! Esitettyäni Loisteen sain myös Royal Caninin tuotekassin, joka sisälsi muun muassa vähän kuivaruokaa(meille tarpeetonta tosin kun Saga syö raakaruokaa), valaisimen ja pyyhkeen.

 

Pitkä päivä, mutta todella todella mukava hyvässä seurassa koiraihmisten seassa. Lisää tällaisia tapahtumia kiitos!

Kävikö kukaan teistä messarissa? Turistina tai pyörikö joku kehässäkin? 

Mustat pikkujouluriehassa

Alkuviikosta pidettiin pikkujouluriehat treeniporukkamme kanssa. Oltiin vanhassa treenihallissa porukan kanssa ja vietettiin oikein hauska ja pikkujouluinen treeni-ilta! N oli mukana kuvaamassa ja ottamassa videoita tehtäväradasta. Kuvia tulikin otettua kevyesti parisataa…



Aluksi tehtiin normi treeniliikkeitä, paikallaoloa, hyppyä ja luoksetuloa, jotta koira vähän keskittyisivät ja saataisiin jotain järkevää tehtyä. Sitten alkoi itse rieha! Melkein kaikki oli ottanut koiralle mukaan tonttulakin tai jonkun jouluisen koristeen, jotta saataisiin myös mustat jouluisiin tunnelmiin. Myös joulumusiikki kaikui hallissa. Olin suunnitellut pienen tehtävä/temppuradan kaikille jonka kaikki sai tehdä vuorotellen. Tähän tehtävään oli töissä laminoinut seitsemän eri pisteen kyltit, jossa jokaisessa luki yksi tehtävä.





Ensiksi oli vuorossa pujottelu, joka pienessä jouluhysteriassa osoittautuikin hieman vaikeammaksi kun olin luullut. Mutta kaikki selvisivät enemmän tai vähemmän kunnialla läpi siitä tehtävästä!
Seuraavaksi oli piparin tasapainottaminen kuonolla. Lisähaasteeksi toi se, että myös ohjaajan tulisi tasapainottaa pipari samaan aikaan nenällään. Tämä tehtävä antoi sopivasti haastetta ja naurun aihetta koko porukalle! Kahden piparin pysyminen eri kuonoilla osoittautuikin loogiseksi ongelmaksi, josta selvittiin mitä luovimmilla esityksillä. Kolmannessa rastissa oli vuorossa pieni temppu “give me five” muodossa. Eli koiran kanssa piti jotenkin tehdä give me five tyylinen tassun kosketus. Jotkut selvisivät tehtävästä kuin vanhat tekijät, kun taas toiset tyytyivät tassun antamiseen.

Täytyihän tehtäväradalla olla myös jotain flattien rotutyypillistä tehtävää mukana. Jotta pysyisimme joulutee,assa laadin tehtävän nimeltä “tontun noutaminen”. Toisin sanoen olin laittanut tonttulakin dummyn päälle, ja tämän koirien tuli noutaa. Jotkut vierastivat hieman tonttulakkia, ja Saga esimerkiksi oli aluksi hyvin skeptinen, mutta kaikki noutivat ja palauttivat “tontun” loppujen lopuksi hyvin. Porukkamme supernoutaja Harmi olikin ainoa joka innostui aivan valtavasti tontusta, ja päätti heti ryhtyä hippa leikkiin sen kanssa!

                                                                       “Piparihaaste…”





                                                                     “Tontun nouto”

Tämän jälkeen piti pujotella jalkojen läpi. Tämä osoittautui yllättävästi muutamille ohjaajille loogiseksi ongelmaksi. Miten laittaa omat jalat jotta koira menee läpi, ja mistä mihin laitetaan palkka jotta koira tulee mukaan liikkeeseen?! Tavalla tai toisella kaikki saivat muutaman askeleen tehtyä, vaikka luulen että tästä liikkeestä tulee monille jouluinen haaste saada toimimaan!
Viimeiseksi. mutta ei suinkaan vähimmäiseksi, sain idean koiramessujen “häiriöiden highway” (tai mikä onkaan nimeltään) tempusta. Teetimme siis häiriöiden luoksetulon. Täytimme luoksetuloradan palloilla, leluilla, ja nameilla. Täytyy rehellisesti sanoa että olen aina uskonut Sagan pärjäävän “häiriöiden highwayssa” koska ollaan treenattu häiriöitä niin paljon. Joten pitihän tämänkin liikkeen onnistua ongelmitta! Mutta ei! Pallot, lelut ja muut häiriöt neiti ohitti ilman vilkaisua, mutta lihapullat! Ne pettäväiset pyöreät, muhkeat ja lihaisat pullat voittivat minun käskyn sata-nolla ja oli vain ihan pakko pysähtymään syömään ne ensin. Tähän en voinut olla puuttumatta joten tiukka kielto ja eikun uudestaan koko liike. Tällä kertaa lihapullat ja muut häiriöt saivat jäädä ja neiti tuli, joskin hieman epäröiden, sivulle asianmukaisesti.

Tämän jälkeen piti ottaa asianmukainen yhteiskuva kaikista. Nooh alla olevasta kuvasta näkee hieman “behind the scenes” miten meidän tottelevaiset toko koirat, ja niiden ohjaajat, käyttäytyvät jotta saadaan kuva otettua!




Mutta tulihan jokunen kunnon yhteiskuvakin otettua:

                           Vasemmalta: Chip, Pikku-Morris, Saga, Harmi, Hertta ja iso-Morris


         
 Alla olevassa kuvassa vasemmalta: Pikku-Morris, Saga, Harmi, Hertta, Iso-Morris ja Chip

“Jouluinen Saga”

Mutta erittäin hauska ilta oli kaiken kaikkiaan! Kaikki tehtävät tehtiin liekkimielisesti, omalla tasolla ja hymysuin, eikä haitannut jos jokin tehtävä ei mennyt just prikulleen putkeen. Iso kiitos ja halaus koko meidän treenipoppoolle joka oli mukana! <3