Jäähallinäyttely; Inkeroinen RN

Lauantaina oli taas näyttelypäivä. Tällä kertaa oli vuorossa Inkeroisten ryhmis, missä flateilla oli tuomarina Riitta Niemelä, joka myös kasvattaa flatteja Morrini kennelnimellä. On erittäin harvinaista että flateilla on oman rodun kasvattaja tuomarina, ja olin siksi odottanutkin enemmän kuin ilmoitetut 20 flattia paikalle.

Aikaisin lauantai-aamuna suuntasimme N ja Sagan kanssa Kouvolaa päin. Noin parin tunnin matkan ajan ehti aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta, tuli sadetta, rakeita, räntää ja lunta. Perille päästiin kuitenkin säästä huolimatta, ja saimme Sagan ilmoitettua ja häkkipaikan löydettyä hyvissä ajoin ennen flattien kehää. Näyttely oli jäähallissa, mutta enhän minä niin pitkälle ollut ajatellut että se tarkottaisi kylmää näyttelypaikkaa ja liukasta alustaa... Siinä siis seisoin jakku ja ohut takki päällä ja unlmoin lämpimästä toppatakista! Kylmyys kuitenkin unohtui hetkeksi kun paikalla oli monenmonta tuttua jonka kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja miettiä tulevaa näyttelyä.

Kuvat ovat N ottamia, mutta olin näköjään vauhdissa laittanut ihan omituiset asetukset kameraan, kun juoksukuvat ovat niin huonot. Mutta jos näette mustan siluetin kuvissa niin voitte kuvitella sen olevan Saga! ;)

Kuuden uroksen ja kahden junnunarttujen jälkeen oli vuorossa avo luokan nartut. Meitä oli kuusi kappaletta luokassa. Juostuamme kaksi kierrosta yhdessä ympäri, oli vuorossa yksilöarvostelut. Tulikin tarkat arvostelut kun tämä tuomari seisotti sitten koko rahan edestä. Saga seisoi oikein nätisti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi. Tuomari käveli pois, mietti hetken ja tuli takaisin mitan kanssa. Ainoana koirana siis piti Saga mitata... Noh, toisaaltahan se vaan osoittaa että tuomari on tarkka ja haluaa säilyttää flatit rodunomaisina, mikä tietysti on hyvä asia. Mitattuaan Sagan hän totesikin että on neiti tainnut syödä paljon kaurapuuroa kun on näin hyvin kasvanut..!

Sitten juostiin ja taas seisottiin. Eniten minua ilahdutti se, että vaikka seisottiin kauan ja neidin mielestä se oli tietysti kamalan tylsää, sain hännän heilumaan vähän koko ajan! En sitten tiedä miten hyvältä se näytti kuin vähän väliä kumarruin neitiä päin, vähän rapsutin ja juttelin mutta ainakin häntä heilui! Se oli jo voitto sinänsä! Loppujen lopuksi meille heilui punainen ERI lappu, mittauksesta huolimatta. Päivän odotus saavutettu!

Kilpilukehässä oli kome narttua saanut EH:n ja kolme ERI:n, joten juostiin kaikki taas kertalleen yhdessä kehän ympäri. Kolme parasta juoksi vielä kerran ympäri, viimeinen siirettiin ensimmäiseksi ja näin olime loppujen lopuksi sagan kanssa kolmansia avossa. SA:t olivat flateilla erittäin tiukassa, muistaakseni vain neljä narttua sai SA:n, joten näyttelymme oli tältä erää ohi. Olin kuitenkin tyytyväinen kokonaisuuteen, ja saatiin myös hyvä arvostelu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan esitin Sagan itse, ja sain jopa hännän heilumaan. Saimme ERIn, sijoitumme kolmansiksi ja tapasimme monta tuttua. Ei siis mikään hullumpi päivä kuitenkaan.

Vaikka Saga esiintyy paremmin Mariannen kanssa, niin täytyy myöntää että on niin paljon hauskempaa olla näyttelyissä kun itse saa esittää koiran. Vaasan jälkeen minulle jäi erittäin tylsistynyt tunne, ja kaipasin TOKO kisakentille missä saa tehdä jotain. Mutta nyt tuli taas tuttu mukava tunne kun itse esitteli koiransa ja sai rupatella tuttujen kanssa. Hauskanpidon vuoksihan tätä kuitenkin tehdään....ainakin suuremmaksi osaksi!