Toivo elää!

Viime viikonloppuna olimme Sagan kanssa taipparikurssilla Vihtijärvellä, samaisen porukan kanssa kun oltiin talvellakin. Pitkän helleputken jälkeen sää oli sopivasti vähän viileähkö ja pilvinen joten koiruudet jaksoivat hyvin juosta metsässä.

Aloitimme johtajuus ja vaihtotehtävillä. Mika tuli ensimmäiseksi moikkaamaan jokaista koiranohjaajaa jonka jälkeen oli damin heitto jonka ohjaaja haki. Tämän jälkeen oli damien välinen pujottelu, dami suussa, ja viimeiseksi kutsuttiin damirivin ylitse luokse. Nämä kaikki harjoitukset sujuvat Sagalta moitteettomasti. Onhan niitä tullutkin jonkun verran harjoiteltua.

Sitten olikin vuorossa meidän ongelmatehtävä; varisten haku. Talven kurssin jälkeen tein paljon nosto- ja kantoharjoituksia riistan kanssa. Siinä ei ollut ongemia ja otettiin pikkuhiljaa noutoja. Alusi tämä sujui ongelmitta, mutta pikkuhiljaa Saga rupesi omimaan enemmän ja enemmän kunnes yhtenä päivänä jäi napostelemaan varista ja nyppimään sulkia siitä. Tämän jälkeen unodhin riistan ja keksityttiin vain damien kanssa työskentelyyn. Siitä johtuen kurssin ensimmäiset tehtävät sujuivatkin niin hyvin, olemme panostaneet erittäin paljon malttiin ja tottelevaisuuteen damien kanssa. Mutta ne varikset... Edellisenä kesänä ne eivät ollenkaan kiinnostaneet neitiä, nyt ne tekevät sitä jopa liikaakin!

Mutta asiaan. Kerroin tästä ongelmasta Mikalle joka heti pisti Sagan liinaan. Aluksi tehtiin ihan normi luoksetulo, mutta varis suussa. Mikan juostessa liinan perässä, lähetin sitten Sagan yhden variksen hakuun. Vähän neiti mietti kun löysi variksen ja lähti sitten juoksemaan kohti. Muutama metri ennen minua tiputti variksen ja oli alkamaisillaan sen nyppimistä kun Mika juuri oikealla sekunnilla sai liinasta kiinni ja kielsi Sagan nyppimästä varista. Ei muuta kun varis takaisin suuhun jonka jälkeen Mika juoksi aivan Sagan vieressä, liina tiukkana, ja varis tuotiin talteen perille asti. Tämän jälkeen tehtiin pari luoksetuloa, niin ikään liinassa, varis suussa. Mikan painostaessa Sagaa perällä juoksemisella alkoi varikset tulla paremmin ja paremmin käteen. Liinan ja apparin perässäjuoksemisen tarkoitus oli siis painoistaa koiraa tuomaan varis nopeasti luokse, ja jos/kun tiputtaa variksen tiellä saa liinalla asian heti oikaistua vaikka ei olisikaan heti koiran vieressä.

Pikkuhiljaa alkoi noutaminen parantua ja ihan lopuksi uskallettiin päästää Saga vapaaksi(vauhti parantui ainakin tuplasti!). Mika tosin oli varmuuden vuoksi vielä Sagan lähettyvillä. En ollut uskoa silmiäni kun Saga suoraviivaisesti ja reippaasti toi vaakun suoraan käteen. Niin monen epäonnistumisen jälkeen olin itse melkein heittänyt pyyhkeen kehään taippareita koskien, mutta muutamassa tunnissa oli Mika taas palauttanut toivoni tuohon koiraan! Ehkä tästä vielä tulee jotain...ehkä...

Kotona olen kokeillut samalla tapaa laittaa Sagan liinaan, ja N on kärsivällisesti juossut perässä. Tähän asti (kop kop!) on noudot sujunut hyvin, tosi ollaan vain tehty yhdellä vaakulla vielä. Mutta pieni toivonkipinä on taas alkanut elää minussa, josko uskaltaisimme käydä kokeilemassa taippareita kesän lopussa. Siis vain katsoakseemme miten sujuu ja mitä osia täytyy treenata enempi. Toivo elää!