We rae (almost) the champions! osa 2/2

Sunnuntai aamu koitti puolipilvisenä ja hieman sateisena. Olimme suosiolla laittaneet Harmin häkkiin alkuyöstä kun ei rauhoittunut, joten kaikki olivat saaneet nukkua jokseenkin hyvän yön. KÄytimme koirat ulkona, oakkasimme kamppeet ja suuntasimme näyttelyä päin. Vaikka eilen olimme olleet näyttelypaikalla ja kysyneet tietä, ajoimme kuitenkin kerran väärin. Kiitos tieviittojen olemattomuuden. Mutta löysimme kuitenkin paikan taas ajoissa.

*Harmi kehässä*

Tänään kehämme olivat alhaalla "areenalla" missä ryhmäkilpailut olivat olleet lauantaina. Ainoa miinus oli, että areena oltiin jaettu kahteen puolikuu muotoiseen kehään, joten mietin miten ihmeessä flatin liikkeet saa oikeuksiin siellä. Katseltuani muutamia muita isoja koiria totesin, että kehänauhoilla ei ollut niin suurta merkitystä täällä. Nappasin Harmin häkistä ja suuntasimme alas "areenalle". Tuomarina oli tänään tarkka irlantilainen nainen, joten vähän mitä vaan voisi olla tulossa...

Harmi seisoi oikein hyvin, ja juoksi paremmin kuin eilen. Tuloksena PU1 sa SERT! Lennosta vaidettin taas koiria, ja juoksin Sagan kanssa kehään. Neiti oli huomattavasti energisempi tänään. Jotenkin paljon parempi mieliala(niin myös handlaajalla, taisi peilautua koiraan tuo mieliala...) ja tasapainoisempi. Tuomarin katsoessa Sagaa sanoi yllätyksekseni otta namit pois. Sanoi että saga seisoo paljon paremmin ilman ja patoaa vain namia. Päätin ottaa neuvosta vaarin ja kyllähän se kuulkas toimi! Sitten ravattiin kovaa ja hyvin seistiin ja saatiin vastaanottaa toinen SERTtimme! Roppi kehässä seistiin ja tuomari ojensi meille punakeltaisen ROPpi ruusukkeen! Harmi oli VSP! Saatiin siis mitä haettiin reissusta!

                                                                                                  *Saga kehässä*

Tämän jälkeen katsottiin luetteloa ja todettiin ettei ehditä jäädä ryhmäkehiin. Otettiin "muutama" palkintokuva koirista, ja autoin myös suomalaista naista jack russel kehässä ennen kuin pakattiin kamppeet ja koirulit autoon ja suunnattiin kohti Tallinnaa. Russelikehässä sain jopa esittää ensimmäistä kertaa pikkukoiraa! Aika hauska fiilis oli kävellä kehässä kun on niin tottunut juoksemaan kovaa,

                                               *Viikonlopun saalis; 2x SERT, VSP ja ROP!*

Matka sujui hyvin, molemmat koirulit nukkuivat melkein koko matkan. Juuri ennen Tallinnaa pysähdyttiin lenkityttämään koiria. Hundikset saivat riehua toistensa kanssa ja oikein yllätyin miten hyvin tulivat toimeen keskenään! Saga yleensä rähjää uroksille, mutta Harmi antoi hyvin tilaa Sagalle ja Sgakin oli kerrankin mukava takaisin. Laivamatka sujui moitteettomasti ja pääsimme kotiin ennen puoltayötä. 

*Näyttelyiden jälkeen oli kiva päästä riehumaan!*

Hauskaa oli tehdä tällainenkin näyttelyreissu, vaikkakin työt seuraavan päivän työt klo 7:30 eivät ihan houkuttanut... Niin iloinen myös että sekä Harmilla ja Sagalla meni niin hyvin! Saga tarvitseekin vain yhden sertin lisää Suomesta tai Virosta, ja tietysti taipparit läpi niin meillä on kuulkaas tuplavalio kotona!

We are (almost) the champions! osa 1/2

Edellisenä viikonloppuna oli kauan odotettu näyttelymatka Tarttoon, viroon. Teen postauksen kahdssa osassa, ja useimmat kuvat ovat valitettavasti puhelinkuvia. Matkaan lähti minä ja saga, sekä treenikaverimme Harmi ja Marko. N heitti minut perjantai iltapäivällä länsisatamaan, jossa vaihdoin Sagan ja "muutamat" kassini Markon pakuun. Sitten alkoi matka Eckerölinellä kohti Viroa!

Koirat matkustivat autokannella, jonka vuoksi olin ostanut Aqua cool keeperin viilennysmatot. Tosin tämä osoittautuii melkein turhaksi, sillä Eckeröline otti todella hyvin koira-autot huomioon. He asettivat automme paikkaan jossa tuuli sopivan viileä tuuli mereltä, ja josta pääsimme ensimmäisten joukossa pois laivalta. Erittäin iso plussa heille siis! Reilun parin tunnin kuluttua olimme perillä Tallinnassa. Sieltä koitimme sitten ilman navigaattoria (koska ei nettiä) kartan avulla löytää Tarttoon ja Dorpat hotellille. Meitä oli varoitettu viron huonoista teistä, mutta se ei osoittautunut niin vaaralliseksi. Se joka vaikeutti reissuamme oli useat tietyöt (siis todella monet!) ja tieviittojen olemattomuus. Loppujen lopuksi löysimme perille.



Dorpat Hotelli osoittautui hieman pienemmäksi kun oletimme, mutta todella mukavaksi! Hotellin henkilökunta oli kielitaitoinen ja asiakaspalveluhaluinen ja hotellin lähistöltä löytyi mukava rantapolku koirille. Seuraavana päivänä olisi Tartto KR:n ensimmäinen näyttelypäivä.

Aamun sarastaessa käytime koirat aamulenkillä ennen kuin pakkasimme koirat ja tavarat autoon. Näyttelyalue olikin vaikea löytää. Pari kertaa pysähdyimme kysymään tietä, mutta loppujen lopuksi löysimme perille. Viron näyttelyt osoittautuivat olevan aika eri tasoa kuin mihin Suomessa on totuttu. Näyttelyalue oli nenemmän kuin maalaismarkkina, siellä myytiin lihaa, ruokaa, tauluja yms. Hätäteistä ei ollut tietoakaan, kehät ja teltat olivat miten sattuu ja saatiin hetki etsiäkin meidän kehää. Näyttelyissä oli yllätyksemme enemmistö suomalaisia, monta venäläistä, virolaisia ja muutama latvialainen.






Kehät alkoivat ajallaan, ja ehdin hetken tarkastella turkkilaisen tuomarimme touhua. Monet koirat jäivät haistelemaan maata tai olivat arkoja tuomaria kohtaan, eikä asiaa parantanut kehien hektinen ympäristö. Ihmisiä ja koiria kävelivät melkein kehänauhojen sisäpuolella ja oli varsinkin fleksien kokomittainen kävelytyyli näytti olevan kova sana, tykkäsi vastaantuleva koira siitä tai ei... Koiria ei ollut montaa, vain kultsuja ja labradoreja oli parikymmentä kappaletta. Flatit olivat melkein ajallaan. Ensin oli Harmin vuoro kehässä. Harmi näyttäytyi muuten hyvin, mutta ei ollenkaan halunnut näyttää hampaita. Tuomarikin tuli aika suoraan päälle, eikä Harmi muutenkaan näytä niitä helposti. Sain sitten otse hampaat näyttettyä ja selvittiin hengissä PU1 ja SERTillä. Suureksi harmiksemme tästä näyttelyistä ei saatu pokaleeja! Ruusukkeiden lisäksi sai valita taskupeilin ja laastareiden välillä, jossa oli järjestävän koirakerhon logo... Ja sitten valitetaan Suomen palkinnoista!

Sagalla oli ilmiselvästi huono päivä huonon nukutun yön sekä hieman hektisen aamun jälkeen. Seisoi ja ravasi ihan ok, mutta koko koirasta huomasi ettei nyt ollut kivaa. Ei juossut samalla vireellä kun muuten, eikä häntä heilunut ollenkaan. Tästä ja karvattomuudesta huolimatta oli Saga PN1 ja SERT! Marko tuli sitten Harmin kanssa kehään, juoksimme kierroksen ja tuomari ojensi aivan oikeutetusti ROP ruusukkeen Harmille ja VSP:n Sagalle. Taitavat koiruudet!

Tästä alkoi sitten yli viiden tunnin odotus ryhmäkehiä varten sateisessa, tuulisessa ja kylmässä säässä. Sagan kanssa käytin tilaisuutta hyväksi ja otin hieman TOKOliikkeitä kun kerran oli kunnon häiriöt. Tämä oli neidin mielestä niin paljon hauskempaa kuin kehässä juokseminen, häntä heilui ja intoa piisasi kuin pienessä kylässä! Ryhmäkehät olivat sopivasti puolitoista tuntia myöhässä, mutta hampaat kalisten sain vihdoinkin iltapäivällä juosta Harmin kanssa ryhmäkehiin. Tuomari juoksutti kaikkia ja seisotti hetken, mutta tästä ei sitten tullut sijoitusta Harmille. Pakkasimme nopeasti kamat kasaan, jätimme teltan odottamaan huomista ja suuntasimme kohti lämmintä hotellihuonettamme.

Ryhmäkehät olivat paikallisella "areenalla"

Hotellilla vaihdoimme vaatteet ja lenkitimme koirat. Hotellin viereisellä olevalla rannalla annettiin Harmin ja Sagan riehua vedessä ja viereisellä niityllä, ja ai että miten he nauttivat! Myöhemmin vielä pakkasin valmiiksi kaikki tavarat, jotta aamulla olisi nopeampi lähtö. Iltamyöhään kaksi väsynyttä koiraa ja heidän kaksi väsynyttä ohjaajaa kaatuivat sänkyyn.

Saga PN1 SERT VSP

Osa 2 jatkuu sunnuntain näyttelyllä, kotimatkalla ja ikuisella ruokapaikan etsimisellä...

Kun tarvitset vastauksia- on aika kysyä!

Heipparallaa taas!

Täällä ruudun toisella puolella aletaan pikkuhiljaa palata työn ääreen ihanan loman jälkeen. Tämä tietää mysö sitä, että minun ja N häät, Sagan tokokoe, taipparit ja Tartun näyttely lähenevät! Paljon tapahtumaa tiedossa, ja itse asiassa lähdetään jo perjantaina Tartoon treenikaverimme Harmin ja Markon kanssa. Postauksen kuvat ovat mökiltä kun treenasin Sagaa uimaan matkaa.

Loman aikana on blogiin myös muutamia uusia lukijoita, jonka vuoksi ajattelin kysymyspostauksen tulevan sopivaan saumaan! Nyt on siis ainutlaatuinen tilaisuus kysyä ihan mitä vaan, ja me vastaamme Sagan kanssa.

Kysymykset voivat olla koirista, koirankouluttamisesta ylipäätään, flateista, tokosta tai jostain ihan muusta(esim. Sagasta tai minusta). Kysymyksiä voi esittää skä minulle että Sagalle.

Kysymyksiä saa laittaa kommenttiboksiin 20.8 asti, eli reilu viikko aikaa! :) 

Mukavaa elokuun alkua kaikille tasapuolisesti!