We are (almost) the champions! osa 1/2

Edellisenä viikonloppuna oli kauan odotettu näyttelymatka Tarttoon, viroon. Teen postauksen kahdssa osassa, ja useimmat kuvat ovat valitettavasti puhelinkuvia. Matkaan lähti minä ja saga, sekä treenikaverimme Harmi ja Marko. N heitti minut perjantai iltapäivällä länsisatamaan, jossa vaihdoin Sagan ja "muutamat" kassini Markon pakuun. Sitten alkoi matka Eckerölinellä kohti Viroa!

Koirat matkustivat autokannella, jonka vuoksi olin ostanut Aqua cool keeperin viilennysmatot. Tosin tämä osoittautuii melkein turhaksi, sillä Eckeröline otti todella hyvin koira-autot huomioon. He asettivat automme paikkaan jossa tuuli sopivan viileä tuuli mereltä, ja josta pääsimme ensimmäisten joukossa pois laivalta. Erittäin iso plussa heille siis! Reilun parin tunnin kuluttua olimme perillä Tallinnassa. Sieltä koitimme sitten ilman navigaattoria (koska ei nettiä) kartan avulla löytää Tarttoon ja Dorpat hotellille. Meitä oli varoitettu viron huonoista teistä, mutta se ei osoittautunut niin vaaralliseksi. Se joka vaikeutti reissuamme oli useat tietyöt (siis todella monet!) ja tieviittojen olemattomuus. Loppujen lopuksi löysimme perille.



Dorpat Hotelli osoittautui hieman pienemmäksi kun oletimme, mutta todella mukavaksi! Hotellin henkilökunta oli kielitaitoinen ja asiakaspalveluhaluinen ja hotellin lähistöltä löytyi mukava rantapolku koirille. Seuraavana päivänä olisi Tartto KR:n ensimmäinen näyttelypäivä.

Aamun sarastaessa käytime koirat aamulenkillä ennen kuin pakkasimme koirat ja tavarat autoon. Näyttelyalue olikin vaikea löytää. Pari kertaa pysähdyimme kysymään tietä, mutta loppujen lopuksi löysimme perille. Viron näyttelyt osoittautuivat olevan aika eri tasoa kuin mihin Suomessa on totuttu. Näyttelyalue oli nenemmän kuin maalaismarkkina, siellä myytiin lihaa, ruokaa, tauluja yms. Hätäteistä ei ollut tietoakaan, kehät ja teltat olivat miten sattuu ja saatiin hetki etsiäkin meidän kehää. Näyttelyissä oli yllätyksemme enemmistö suomalaisia, monta venäläistä, virolaisia ja muutama latvialainen.






Kehät alkoivat ajallaan, ja ehdin hetken tarkastella turkkilaisen tuomarimme touhua. Monet koirat jäivät haistelemaan maata tai olivat arkoja tuomaria kohtaan, eikä asiaa parantanut kehien hektinen ympäristö. Ihmisiä ja koiria kävelivät melkein kehänauhojen sisäpuolella ja oli varsinkin fleksien kokomittainen kävelytyyli näytti olevan kova sana, tykkäsi vastaantuleva koira siitä tai ei... Koiria ei ollut montaa, vain kultsuja ja labradoreja oli parikymmentä kappaletta. Flatit olivat melkein ajallaan. Ensin oli Harmin vuoro kehässä. Harmi näyttäytyi muuten hyvin, mutta ei ollenkaan halunnut näyttää hampaita. Tuomarikin tuli aika suoraan päälle, eikä Harmi muutenkaan näytä niitä helposti. Sain sitten otse hampaat näyttettyä ja selvittiin hengissä PU1 ja SERTillä. Suureksi harmiksemme tästä näyttelyistä ei saatu pokaleeja! Ruusukkeiden lisäksi sai valita taskupeilin ja laastareiden välillä, jossa oli järjestävän koirakerhon logo... Ja sitten valitetaan Suomen palkinnoista!

Sagalla oli ilmiselvästi huono päivä huonon nukutun yön sekä hieman hektisen aamun jälkeen. Seisoi ja ravasi ihan ok, mutta koko koirasta huomasi ettei nyt ollut kivaa. Ei juossut samalla vireellä kun muuten, eikä häntä heilunut ollenkaan. Tästä ja karvattomuudesta huolimatta oli Saga PN1 ja SERT! Marko tuli sitten Harmin kanssa kehään, juoksimme kierroksen ja tuomari ojensi aivan oikeutetusti ROP ruusukkeen Harmille ja VSP:n Sagalle. Taitavat koiruudet!

Tästä alkoi sitten yli viiden tunnin odotus ryhmäkehiä varten sateisessa, tuulisessa ja kylmässä säässä. Sagan kanssa käytin tilaisuutta hyväksi ja otin hieman TOKOliikkeitä kun kerran oli kunnon häiriöt. Tämä oli neidin mielestä niin paljon hauskempaa kuin kehässä juokseminen, häntä heilui ja intoa piisasi kuin pienessä kylässä! Ryhmäkehät olivat sopivasti puolitoista tuntia myöhässä, mutta hampaat kalisten sain vihdoinkin iltapäivällä juosta Harmin kanssa ryhmäkehiin. Tuomari juoksutti kaikkia ja seisotti hetken, mutta tästä ei sitten tullut sijoitusta Harmille. Pakkasimme nopeasti kamat kasaan, jätimme teltan odottamaan huomista ja suuntasimme kohti lämmintä hotellihuonettamme.

Ryhmäkehät olivat paikallisella "areenalla"

Hotellilla vaihdoimme vaatteet ja lenkitimme koirat. Hotellin viereisellä olevalla rannalla annettiin Harmin ja Sagan riehua vedessä ja viereisellä niityllä, ja ai että miten he nauttivat! Myöhemmin vielä pakkasin valmiiksi kaikki tavarat, jotta aamulla olisi nopeampi lähtö. Iltamyöhään kaksi väsynyttä koiraa ja heidän kaksi väsynyttä ohjaajaa kaatuivat sänkyyn.

Saga PN1 SERT VSP

Osa 2 jatkuu sunnuntain näyttelyllä, kotimatkalla ja ikuisella ruokapaikan etsimisellä...