Taipuvainen noutaja

Lauantai-aamun sarastessa pakkasimme N kanssa kanin, variksen, saappaat, koiran ja muut kimpsut ja kampsut autoon. Käänsimme auton nokan Perniöta ja noutajien taipumuskoetta kohti.

                                                                            *Kokeen lokit puussa kuivumassa*

Aamu oli kolea ja utuinen, eikä montaa autoilijaa näkynyt tiellä. Noin puoli kahdeksan aikaan käännyimme hiekkatielle joka vei meidät syvemälle metsään. Hyvin kyltitetyn ajomatkan jälkeen saavuimme koepaikalle, missä ilmoitauduimme ja saimme numerolapun. Olimme aamuryhmän viides koirakko Sagan kanssa. Meillä oli noin kolme varttia aikaa ennen kokeen alkamista jonka päätimme käyttää tutustumiseen koeympäristöön. Tehtiin pieni lenkki Saga kanssa jotta neiti saisi rauhassa tutstua ympäristöön ja samalla päästää pahimmat höyryt. Lenkillä tein muutaman pilli luoksetulon ja lyhyen noudon variksen kanssa, jotta neiti pysyisi kuulolla.

*Pakollinen aamu-selfie*

*Kokeen alkaessa aurinkokin pilkahti esille, ja teki ihanan syksyisen aamun*

Olimme viikolla tehneet sekä ruutua, jälkeä, että vesinoutoa ja suht turvallisin mielin tultiin kokeisiin. Ainoa pelko oli että Saga kuumuisi liikaa, jolloin pelleilee markkeeraus variksen kanssa, tai suuntaa jäljelle vauhtihuumasta sokeana ja juoksee kanin ohi, päälle tai jotain... Viime hetken vinkit treenikaverilta ja koutsiltamme oli; "Se EI ole tokokoe, ota rennosti!" ja "Muista luottaa koiraan!" Minäkö siis kontrollifriikki ja hermostunut? Ei ollenkaan... ;)  Pohjimmiltaan tiesin että Saga kyllä tämän homman osaa, mutta kun sitä ei koskaan tiedä...

Kaikkien koirakoiden tultua alkoi koe sosiaalistumisella. Tuomari Ari Huttunen otti kaikki aamuryhmän kahdeksan koirakkoa ympärilleen ja selitti mitä kokeessa käytännössä tapahtuu. Todettuaan että kaikki koirat suhtautuvat ystävällisesti muihin koiriin ja ihmisiin, lähtivät kaksi ensimmäistä koirakkoa koepaikalle. Yksi koira jäi odotuspaikalle ja yleisö (=muut kokelaat, tuomari, sihteeri ja pyssymies) menivät yhden koirakon luokse vesinoudolle ja hakuruutuun. Tuomarin selvitettyä koiran iän, sukupuolen ja nimen siiryttiin vesinoutoon. Vesi oli matalahko järvi jolla oli jyrkkä ranta. Toisin sanoen koiran oli itsenäisesti heti hypättävä veteen, eikä nähnyt pohjaa. Tuomari heitti ensimmäisen lokin veteen noin 3-5 metrin päähän, jonka koiran tuli noutaa. Seuraavaksi ammuttiin haulikolla laukaus, ja toinen lokki heitettiin soutuveneestä veteen noin 10 metrin päähän. Tällä testattiin koiran reagointia laukaukseen ja noutointoa vedestä.

Mitään ongelmia veteenmenon kanssa Sagalla ei koskaan ole ollut, eikä ollut nytkään. Tuomarin sanojen mukaan hän syöksyi veteen (hyvä ettei hypännyt ensimmäisen lokin päälle...) nappasi lokin ja toi suoraan käteen. Saga ei ole hirveän innostunut lokeista, noutaa ne kyllä, mutta tiputtaa ne rantaveteen. Varmuuden vuoksi otin itse askeleen veteen ja menin vastaan, mutta palautuksen kanssa ei ilmennyt ongelmia. Laukauksesta Saga vain innostui ja toi ripeästi toisen lokin. Tämän tosin tiputti juuri käteni eteen tapansa mukaan, mutta taippareissa koira onneksi saa vielä tehdä niin.

Seuraavaksi siirryttiin hakuruutuun niin, että järvi jäi selän taakse. Tämä osoittautui Sagalle hieman ongelamalliseksi, koska neiti ei millään halunnut kääntää selkäänsä vedelle. Yleensä ei koiraan saa koskea kokeen aikana, mutta tuomari antoi ystävällisesti minun hieman työntää Sagaa että sain neidin rintamasuunnan metsään päin. Viisi varista oli piilotettu metsään, ja kuudes heitettiin laukauksen jälkeen koiran nähden motivaationa. Tässä Saga usein pelleillee, jos on kuumunut liikaa ja varis heitetään lähelle. Mutta meidän onneksemme koko hakuruutu oli loivassa rinteessä ylöspäin ja ensimmäinen varis heitettiin ylämäessä suht kauas. Saga siis nouti sen ilman ongelmia ja palautti suoraviivaisesti käteen. Mikä myös yllätti oli että neiti ei ollenkaan pyrkinyt takaisin veten palautuksen yhteydessä vaikka on treeneissä tehnyt niin. Rannan edessä oli pusikkoa ja muutama puu joka luultavasti auttoi Sagan unohtamaan järven.

Markkerauksen jälkeen lähetin Sagan hakuun, joka heti aluksi meni taaimille variksille ja tasatahtisesti nouti varikset minulle. Olemme harjoitelleet paljon pidemmillä etäisyyksillä, joten tämä ruutu tuntui meille aika pienelle. Kerran neiti vaihtoi varista, mutta toi kuitenkin molemmat perille. Neljä varista saatiin tuoda, lähetin noutaamaan viidettä mutta tuomari käski sitten laittaa hihnaan nähtyään, että noutointo kestää myös useammalle noudolle.

Tyylillä ja taidolla siis selvisimme kahdestä ensimmäisestä tehtävästä! Tämän jälkeen laitoin Sagan autoon odottamaan jälkeä. Yksi aamuryhmän kahdeksasta koirasta ei selvinnyt vesinoudosta ja hakuruudusta. Kun kaikki koirat olivat tehneet vesinoudon ja hakuruudun oli vuorossa kanijälki. Kanilla vedettiin noin 60-80 metrinen hajujälki, jonka koira tulisi vainun perusteella löytää ja tuoda kani ohjaajan luo. 

Saga jäljestää useimmiten ilmavainnun avulla, mutta on viime aikoina alkanut ymmärtää nenän käytön jäljellä. Tosin on välillä ollut ongelmaa kuumumisen suhteen jonka seurauksena Saga pinkoaa täyttä vauhtia metsään, yleensä kanin ohi koska ei malta tarpeeksi. Jälki oli tehty aika rosoisessa metsässä missä oli paljon risuja joten hieman mietitytti miten Saga siitä selviää. Olin ennen jäljelle lähtöä näyttänyt oman kanimme autolla vähän auttaakseni Sagaa että nyt etsitään kania eikä variksia.

Meidän vuoromme tullen pidin innosta repivän ja vetävän flattini ensiksi hihnassa ja näytin huolella jäljen alun. Vasta varmistuttuani että Saga oli oikeasti löytänyt jäljen hajun, päästin jäljestämään. Nopeasti neiti löysi kanin, mietti hetken mitä pitikään tehdä (antoi ohjaajalle pari sekunttia paniikin aihetta) mutta toi kanin tasavauhtisesti takaisin. Takaisinmatkalla piti ylittää oja jossa Saga hetken pysähtyi ja mietti miten sen ylittäisi. Luulin melkein että tiputtaa kanin siihen, mutta neiti prinsessa tassutteli varovaisesti ojaan ja siitä ylös ja toi kiltisti kanin minulle. Taipparit läpi!

NOU1 tulos plakkarissa! Ja Saga oli koko päivän tehnyt aivan mahtavan tarkkaa ja hienoa työtä! Ei ollenkaan kuumunut turhaan niin kun pelkäsin. Palkkioksi neiti sai mennä veteen riehumaan flattikaverinsa Lucian ja Lydian kanssa. Lucia oli myös ollut taipumassa kokeessa ja myös hän selvittänyt kokeen hyväksytisti. Kaksi koiraa ei selvinnyt jäljestä, mutta kaikki kolme aamuryhmän flattia teki kokeen hyväksytisti. 

Niin iloinen että selvisimme tästä, nyt vain jahtaamaan viimeistä serttiä niin meillä on Suomen ja Viron muotovalio kotona! 

Arvostelun kokonaisvaikutuksessa luki seuraavasti:
"Miellyttävä ja tehokas narttu, joka helposti selviää tehtävistä. Osoittaa hyviä taipumuksia." Tulos: NOU1.

Sagan metsä- ja vesityöskentely oli nähtävästi niin hyvässä mallissa että monet kehottivat meitä osallistumaan NOMEkokeisiin ensi kesänä. En ollut oikeistaan aikeissa treenata niihin, WT kokeet kiinnostaisivat ehkä enemmän, mutta kieltämättä tästä jäi niin hyvä mieli että myös kiinnostus NOMEkokeita kohti kasvoi. Varsinkin kun katsoi miten iloisesti ja innokkaasti Saga teki työtä, hän selvästi nautti siitä ja meillä molemmilla oli hauskaa!

Saga ja Lucia NOU1!

Pitkä mutta hauska ja iloinen päivä kaikenkaikkiaan!