Joulutreenejä, haasteita ja koiratapaamisia

Tänä vuonna joulua vietettiin ainakin täällä etelä-suomessa sateisessa ja tylsässä säässä. Onneksi kuitenkin joulun ohjelma oli säätä parempaa! Joulupäivänä tosin aurinkokin pilkahti esile, vaikka en henkilökohtaisesti siitä päässyt nauttimaankaan.

*Onneksi joulupäivänä oli parempi sää*

Ennen joulua meillä olikin tokoryhmän kanssa kunnon yhteiset joulutreenit, jotka samalla osoittautuivat vuoden haastavimmiksi treeneiksi. Oli maahanmenoa ja luoksetuloa vuorotellen ringistä, piparkakun ohi (arvatkaa vaan kuka siinä vauhdissa ehdi napata piparin...), ruutuun menoa häiriössä, niin ikään piparkakkujen ohi ja piparkakkujen pitämistä kuonon päällä. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä oli ihan tarpeeksi haasteita koirille! Saga oli aika nopea palkkaamaan itse itseään ppipareilla, mutta ymmärsi kerran jälkeen ettei näin tehdä. Tosin sitten otti niistä vähän paineitakin. Toiset paineistuivat niin etteivät halunneet liikkua ollenkaan, ja toiset eivät olleet moksiskaan häiriöistä. Saivat koirat hieman ajateltavaa ja uusia haasteita!

                                                                   *Ei liiku, vielä pysyy..*

Tämän lisäksi oli vielä frolic haaste. Koira maahan, ja frolicceja koiran ympäri. Sanomattakin selvää ettei koira saanut syödä niitä. Tämän jälkeen piti siirtää koira kuviosta pois, ilman että kuvio meni rikki. Tavalla tai toisella. Hieman flattien heiluvat hännät aiheuttivat lisähaasteita, mutta kaikki pääsivät loopujen lopuksi pois kuviosta. Sagan laitoin ensiksi istumaan kaukoilla, ja siitä ohjasin sitten varovasti pois. Ei uskaltanut muuten edes nuuski frolicceja, joten hyvin meni! 

Jouluaattona suuntasimme N ja Sagan kanssa meidän mökille, missä perheeni vietti joulua. Saga oli aivan onneissaan kun sai juosta vapaana mökillä. Valitettavasti sää oli sateinen ja pimeä, joten kuvia ei oikein tullut otettua. Joulupäivä oli sitäkin aurinkoisempi, mutta onnistuin seinään nojatun leikkuulaudan avulla loukkaamaan varpaani, jonka seurauksena istuin sisällä ihastelemassa aurinkoa jalka korkeallaja paketissa muiden ulkoilessa... Illalla veljeni avovaimoineen tuli Hugo koirulin kanssa kylään, ja johan vauhtia riitti kahden riehujan kanssa! Onneksi pystyivät mökillä päästämään pahimmat höyryt pihalla, jotta seinät pysyisivät pystyssä. Mutta hyvin nuo kaksi tulevat toimeen keskenään.

*Hugo Sagan joululahjan kimpussa*

Tapaninpäivänä pakkasimme taas auton ja suuntasimme kohti Vaasaa ja mieheni sukua. Taas tuli syötyä hyvää ruokaa ja sukuloitua. Onnistuimme myös sopimaan treffit flattikaverimme Alfonsin kanssa. Jopa tämä ontuva emäntä pystyi tulemaan koirien kanssa pienelle lenkille kipeästä varpaasta huolimatta. Ilo oli katsella noiden kahden koiratovereiden jälleennnäkemistä! Valitettavasti oli jo pimeää kun tapasimme niin ätmä kuva jäi ainoaksi siltä illalta. Saga oli jo hypännyt autoon ja meidän piti suunnata etelää päin, mutta Alfonsin mielestä kaveria ei jätetä ja hyppäsi mukaan kyytiin. On ne ihanat nuo kaksi flattikaveria!

Vielä on onneksi hieman joululomaa jäljellä, jotta varvas ehkä ehtisi toipua ja voisimme Sagan ja N kanssa päästä suunnittelemaamme megalenkille nuuksioon. Tällä ontuvalla vauhdilla kun tuskin edes postilaatikolle pääsee...

                                                                     *Sagan lempijoululahja, piippaavaa pehmoluu*

                                        Miten teidän joulunne sujui? 

Psst! Olethan huomannut blogin uudet facebook sivut? Sinne pääset klikkaamalla TÄTÄ.  Käythän tykkäämässä?

Jouluvideo 2016

Vaikka ei lunta ole, niin alkaa joulu häämöttää nurkan takana. Töissä ovat kyllä kaikki niin loman tarpeessa että joululoma ei tule päivääkään liian aikaisin... Eilen pidettiin tokoryhmän kanssa joulutreenit, jotka osoittautuivat harvinaisen haastaviksi! Lisää niistä toisessa postauksessa.

Tämän jouluvideon myötä haluaisimme Sagan kanssa toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua ja riemullista uutta vuotta! Video on samalla minun ihka ensimmäinen video jonka itse olen editoinut, ja pakko myöntää että olen vähän ylpeä siitä! Eli katsokaahan hieman läpi sormien jos musiikki ei ihan osu kohdalleen tai kaikki ei ole ihan täydellistä. ;)

Linkki videoon

Tässä videossa vähän tämän vuoden opittuja juttuja ja semmosta mitä opiskellaan paraikaa. Millä te kuvaatte videonne? Huomasin ettei kännykkä ehkä ole paras mahdollinen väline, vaikkakin se on helppo.

                                                                           Terkuin,

                                                                       Johanna ja Saga

Koiranäyttelyvuoden kohokohta

...on tietysti koiramessut tai tuttavallisemmin messari. Tulihan sitä taas odotettua ja siellä käytyä, kun "kaikki muut" olivat lähdössä. En tosin ilmoittanut Sagaa näyttelyihin tänäkään vuonna kun on vielä niin lyhyessä karvassa. Tänä vuonna oli flattieja tuomaroimassa kotimainen tuomari molempina päivinä, joten en viitsinyt maksaa melkein 80 euroa siitä, että saataisiin parhaassa tapauksessa sileän ERIn tai EH:n tuomarilta joka sitä paitsi on arvostellut Sagaa ennenkin ryhmänäyttelyissä.

Mutta eihän messaria kuitenkaan voi jättää väliin, joten lupauduin esittämään Harmai lauantain kehässä. Flattien kehät alkoivat  puoli kymmeneltä, joten heti aamusta hyppäsin junaan kohti Pasilaa ja messukeskusta. Vaikka olisi ollut hauskaa ilmoittaa Saga mukaan, totsin, että oli aika mukava istua rauhassa ilman koiraa töpötäydessä junassa, lukien viestejä miten pitkät autojonot messukeskukseen oli. Saavuttuani messukeskukseen ja löydettyäni näyttelykoirani, piti todeta että nämä "kaikki muut" joiden piti olla messarissa eivät olleetkaan siellä. Ilmeisesti kotimaiset tuomarit ja monen flatin karvanlähtöaika oli saanut monen tutun jäävän kotiin ja flatteja olikin lauantaina vain 54. Paljon oli kuitenkin ruotsalaisia, muunmuassa Caci´s ja Almanza kennelistä, sekä muutama norjalainen.

Lauantaina oli Tarjo Hovila tuomarina, joka osoittautui varsin ripeäksi arvostelijaksi, kaikkien iloksi. Joten kehät edistyivät ripeää vauhtia ja kohta olikin urosten käyttöluokka johon piti Harmin kanssa osallistua. Harmilla oli virtaa kuin pienessä kylässä vaikka olinkin ottanut sen ajoissa häkistä jaloittelemaan. Mutta namin avulla sain herran seisoman suhteellisen hyvin. Ravasi oikein kivasti, joskin hieman innostuksestaan vetäen. Tuloksena saatiin KÄY ERI 2 SA. Tuttumme Danny sijoittui hienosti ensimmäiseksi. Paras uros kehässä Harmi olikin jo rayhoittunut ja malttoi paremmin. Emme kuitenkaan päässeet jatkoon. Uroksista voiton vei aivan mahtava upea flatti norjasta Altaflats Ain't I'm A Dog "Lukas". Oli kyllä niin upeaturkkinen ja hienosti liikkuva flattiuros että oli todellakin voittonsa ansainnut! Mahtava häntä ja hienot pyöreät tassut!

Kehät katsottuamme piti alkaa purkaa ostoslistaa pakollisella shoppailukierroksella. Tuntui, että standea oli vielä enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta messutarjoukset eivät ehkä niin hyviä. Tavoitteena oli ostaa dentastixeja, metallikapula, noutajahihna ja mahdollisesti näyttelymekko ja jakku. Denastixit löytyivätkin melkein heti Pedigreen standilta, todella edulliseen hintaan kaupan hintaan verrattuna. Berran metallikapulat M koossa olivat loppu, joten lopulta päädyin sportdogs.fi standiin ostamaan yhde, joka muuten osoittautuikin tukevammaksi ja paremmaksi(sekä halvemmaksi!) kuin Berran kapulat. Näyttelymekkoa kokeilin, mutta hramillisesti sillä oli vetoketju jo valmiiksi rikki, eli sen etsimistä täytyy jatkaa... Myös siniset noutajahihnat olivat loppu, mutta muuten sain kakki tarvitsemani(ja vähän lisää...).

Mukavaa oli taas pyöriä näyttelykehässä ja puhua koirajuttuja kaikkien kanssa. ensi vuonna uudestaan!

Kävikö joku teistä messarissa joko tapahtumakehässä tai näyttelykehässä pyörimässä? Tai vain nelijalkaisia ihastelemassa? 

Koira, enemmän kuin paras ystävä

Varsinkin viime aikoina ovat eri tutkimukset näyttäneet miten koira pystyy auttamaan ihmisiä arjessa. Sekä psyykkisesti, että fyysisesti. On lukukoiria, huumekoiria, opaskoiria, halikoiria ja avustajakoiria. Vain muutaman mainitakseni. Tämän lisäksi ihan tavallinen kotikoirakin laskee omsitajansa verenpainetta, tuo iloa elämään ja antaa positiivisen elämänasenteen. Koiranomistaja saa myös päivittäin liikuntaa ja raitista ilmaa, ja on näin ollen pirteämpi ja iloisempi kuin muut.

Käydessäme läpi ostosopimusta Sagan ostoshetkellä kolmisen vuotta sitten, oli sopimuksessa pykälä jonka kasvattaja halusi tehdä erityisen selväksi. Koira ei ole mikään kone. Se voi tuottaa ennalta arvaamattoia kuluja ja huolia, sekä tuottaa muuta vahinkoa. Koira on eläin ja kaikkea voi sattua. Tämä on aivan totta, ja monelta tutultakin olemme kuullut miten koirien eläinlääkärimaksut, syödyt kengät, rikotut sohvat ja matot ja muut tuhot tyhjentävät omistajan kukkaron liiankin nopeasti. 

Mutta vaikka koira voi tuoda yllättäviä kuluja ja vaikeuksia arjen palapelissä, on sen antama rakkaus ja ilo ihmiselle sen kaiken arvoista. Vaikka sinulla olisi miten huono päivä tahansa, sinulla on aina pirteä hännänheiluttaja tervehtimässä kotiintullessasi. Joku, jonka mielestä juuri sinä olet se kaikkein paras ja ihanin. Koira antaa seuraa ja rakkautta. Se lohduttaa ja tarjoaa tukea ja turvaa. Se ei koskaan arvostele sinua vaan rakastaa sinua pyytteettömästi.

Mieheni tehdessä paljon iltavuoroja, koska vuorotyö, olen monesti illat yksin kotona. Vaikka asummekin suhteellisen rauhallisella alueella, täällä liikkuu välillä kaikkea puukkomiehistä murtovarkaisiin ja muita kummajaisia. Olen monena näinä iltoina ollut kiitollinen meidän hännänheiluttajan antamasta tuesta ja turvasta. Kukaan, tai mikään, ei voi lähestyä taloamme ilman että Saga sen tietää ja ilmoittaa asiasta (eivät edes putkimiehet jotka kerran meille ilmoittamatta olivat tulossa tarkistamaan talon putkia. Pelästyivät haukkuvaa mustaa koiraa..!). Myös pimeässä metsässä kävelessäni olen ollut tietoinen, ettei mikään tai kukaan pääse lähelleni tai kimppuuni Sagan luvatta. Tämä antaa todella suuren turvallisuuden tunteen.

Kanimme kuoltua muutama päivä sitten oli Saga taas tukenani ja turvana kun ikävä ja suru iski. Kärsivällisesti hän piti emänälleen seuraa, antoi halia ja surra kunnes N tuli kotiin. Koirat elävät täysin meidän ihmisten armoilla. He eivät voi kertoa huolestaan eikä kivuistaan. He eivät vaadi mitään ja antavat pyytteetöntä rakkautta ihmiselle. On syynsä, että koiraihmisten väitetään olevan onnelisimpia kuin muut ihmiset. Väsyneisyyden iskiessä harmaan arjen keskellä nämä aisat unohtuvat helposti. Mutta niitä on hyvä miettiä välillä ja olla kiitollinen siitä mitä on, ja näyttää sitä koiralle.

                            Koira voi olla vain joku sinulle, mutta sille sinä olet koko maailma.

 Olen kauan miettinyt tällaisen postauksen tekoa, mutta en ole osannut pukea ajtuksiani sanoiksi. Nyt tosin tuntui hyvältä hetkeltä tehdä tämä. Aina on hyvä muistaa mistä saa olla kiitollinen.

Hyvänolon TOKOtreenit

Pitkästä aikaa TOKOn treenipostausta! Näistä onkin vierähtänyt tovi kun ei ole ollut kuvamateriaalia, mutta nyt piti ottaa kamera uusine putkineen hallille kokeiluun. Alkuviikosta olimme siis Mariannen ohjatuissa treeneissä. Paikan päällä ilmeni kuitenkin pieni katastrofi. Olin unohtanut tokoliivin kotiin! Kauheat vieroitusoireet tuli, mutta jollain tavalla sain palkat ja pallot yms mahtumaan housuntaskuihin.

                                                                     *missä ruutu?*

Sagan kanssa keskitytään nyt ainoastaan VOI luokan liikkeisiin. Tehtiin aluksi ruutua jotta neiti saisi pahimmat höyryt poisjuostua. Tätä ei olla pitkään aikaan tehty, joten autettiin ruudun bongaamista namikupin avulla. Palkan jälkeen seis käsky ja taas palkka. Aluksi käskin myös maahan mutta maahanmeno onkin niin vahva, että jätin sen pois ja palkkasin pelkästä seisomisesta kun alkoi ennakoida. Hienosti  Saga bongaa vaikeammatkin ruudut ja juoksee hyvällä vauhdilla. Paikka tosin välillä hakusessa. Haluaa jäädä turhaan eteen ilman namikuppia, joten tätä pitäisi vielä vahvistaa. 

Voittajaluokassahan ohjaaja kävelee ruutua päin koiran mentyä maahan ruudussa, kääntyy ja kävelee sen edessä ja takaisin lähtöpaikalle. Matkalla takaisin tulee kutsua koira viereen seuraamaan. Tätä harjoiteltiin vielä erikseen. Aluksi vauhti luoksetulossa oli hieman hidas, mutta kun vaihdoin seuraamiskäskyn sivulle käskyyn alkoi vauhtiakin tulla lisää.

Tämän jälkeen katsottiin jääviä liikkeitä. Tämä mukamas voittajaluokkaan valmistautuva ohjaaja oli tyystin unohtanut että jäävät tehdän L-muodossa! Tämä aiheuttikin ensimmäiseksi muutaman harmaan hiuksen, miten pitikään kävellä, mutta loppujen lopuksi ohjaajakin selviytyi haasteesta! Sanomattakin selvää että koira osasi sen paremmin kuin ohjaaja... ;) 

Jäävissä uutena asiana tulee myös koiran nappaaminen mukaan seuruuseen kun ohjaaja ensin on kävellyt toiselta puolelta ohi. Tämä meni muutaman kerran jälkeen oikein hyvin! Pari kertaa myös kävelin ohi ilman että koiran piti seurata, jotta ei alkaisi ennakoimaan. Saga oli hyvin kuulolla, pysähtyi hyvin ja tuli reippaasti mukaan seuruuseen käskystä. Nyt sitten "ällää" treenaamaan enemmän!

Lopuksi katsottiin paikallaoloa ja kaukoja, jotka alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Vielä mennään namikäden avustuksella koiran vieressä, mutta maahana-seiso vaihto sujuukin jo ilman namia pelkällä käsiavulla. Mutta tassut pysyy hyvin paikallaan. Otettiin ensimmäistä kertaa myös istu-seiso-istu vaihtoja. Istuminen osoittautui hieman mutkkikkaaksi kun intoa riitti niin paljon ettei oikein malttanut. Mutta kunhan sai neidin rauhoittumaan nämäkin alkoivat sujua. 

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukavat "hyvänolon treenit"! Saga oli hyvin kuulolla ja jaksoi hyvin. Seuraaminen meni pätkittäin surkeasti ja pätkittäin hyvin, mutta sehän onkin meidän ikuisuusmurhe... Vaikka se kyllä on hitusen edistynyt! Nyt ainakin näkyy valoa tunnelissa, ennen tarvottiin pilkkopimeässä.

                                                                       *Saga ja Hertta*

Voittajaluokassa olen muuten huomannut uuden murhekryynin. Olen aina treenannut ilman silmälaseja, koska se on mielestäni mukavampaa. Näen myös ihan ok ilman laseja kunhan en lue mitään. Nyt alkaa tosin voittajaluokan liikkeet olla niin kaukana että ei näkö enään riitä, vaan täytyy tottua lasien käyttöön myös treenien aikana. Tällaisten isojen pulmien kanssa me taistelemme. ;) Ei ole helppoa olla likinäköinen!


                                          Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!