Vaasa KV näyttelyreissu

Viikonloppuna jätimme keväisen pk-seudun taaksemme, ja ajoimme Vaasaan. Viikonloppu olisi yhdistetty sukulais-,kaveri- ja näyttelyreissu, sillä sununtaina oli luvassa Vaasan KV näyttely. Joakim OHlsson toimisi 12 ilmoitetun flatin tuomarina. Vaasan näyttely on meille jonkin sortin huonon karman näyttely, sillä oli tuomari mikä tahanasa, ja Sagan karva sitten upean kiiltävä tai karhea ja huono tahansa, me emme koskaan menesty tässä näyttelyssä. Tideä sitten mistä planeettojen asennosta tämä johtuu, mutta joka vuosi on tullut joko EH tai sileä ERI. Mutta ainakin on hyvä syy lähteä pohjoiseen moikkaamaan sukulaisia!

Ajellesamme ylös perjantaina, totesin yhtäkkiä ettei meillä ole häkkiä mukana! Hyvä kun koiran olin muistanut ottaa mukaan, mutta häkki ei ollut tullut mieleenkään. Päätin ensimmäistä kertaa koskaan kokeilla somen voimaa, ja emmeköhän viidessä minuutissa saanet vastauksen avunpyyntöömme roturyhmässä! On se some välillä ihanan tehokas.

Lauantaina Saga sai tavata pohjisen poikaystävänsä Alfonsin. Kaverukset ovat joka kerta yhtä innoissaan kun näkevät toisensa ja tulevat todella hyvin toimeen. ALuksi leikkivät hyvin yhdessä, mutta sitten kepit voittivat leikit, ja molemmat nakertelivat omaa keppiä. Sisällä sitten oli tietysti pakko riehua kun omistajat yrittivät kahvitella rauhassa! Vaasassa oli todella mutainen keli, joten illalla odotti tassujen pesu ja puunaus näyttelyä varten.

Flattien kehät oli arvioitu alkavan vasta 12:30, joten ehdimme hyvissä ajoin pukeutua ja puunata Sagan. Lähdimme sitten hyvissä ajoin Botniahallille, jotta saisimme lainahäkin. Labradorit olivat ennen flatteja kehässä, ja hetken niitä seuranneena totesin, ettei flattien kehät alkaisi ajoissa, ja että tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Noin paristakymmenestä labradoriuroksesta kolme(!) sai Eri SA:n ja nartuista kukaan ei saanut sa:ta. Aloin epäilemään että tultaisiin kotiin H:n kanssa. Minua alkoi hermostuttamaan aivan vietävästi, mikä ei tietysti parantanut Sagan esittämistä...

Loppujen lopuksi flatit alkoivat yli tunnin myöhässä, ja tuomari jatkoi samaa linjaa kuin labradorien kanssa. Olin ilmoittanut Sagan käyttöluokkaan, jossa oli meidän lisäksi kaksivuotias Diwa. Olin samalla viikolla ollut näyttelytreeneissä, jossa olin saanut vinkin juoksuttaa Sagaa löysällä hihnalla. Muuten neiti on alkanut seisoa vähän sahapukin lailla, En ole hirveästi viitsinyt puuttua asiaan, koska täydellinen seisominen ja hännänheilutus ei onnistu yhtäaikaa neidiltä. Se on joko tai. ;) Nyt kuitenkin kuvista näkyy hyvin, että etujalkojen täytyisi asettua taaksepäin rungon alle koska  muuten selkälinja kärsii. Tuomari kopeloi todella tarkasti, juoksutti kierroksen ja antoi lopullisena tuomiona EH:n.  

Ainoana SA:n saaneena narttuna Diwa voitti ansaitusti nartut ja oli lopuksi VSP.
Vapaasti suomennettuna arvostelussa luki näin:

3,5 vuotias erinomainen kokonaisuus seistessä. Feminiininen pää. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Erinomainen rintakehä. Hieman pienet(? knappa) kulmaukset. Hyvät jalat ja tassut. Selkälinja laskee hieman juostessa. Erinomainen karva.
Tulos: Käy EH, Tumori: Joakim Ohlsson

Seisontatreeniä siis pukkaa! Nyt tuli ensimmäistä kertaa noottia liikkumisestia, ja luulen sen johtuvan siitä, että jouksutin Sagaa löysällä hihnalla. Olen muutenkin aika pettynyt tulokseen, en vain siksi että saimme EH:n, vaan koska minua hermostutti niin kamalan paljon että en pystynyt esittämään Sagaa niin hyvin kun olisi pitänyt. Tyhmästä päästä se koko kroppa kärsii kuten sanotaan. Noh nyt olen ilmoittanut Sagan valiolukaan seuraaviin näyttelyihin, joten katsotaan miten siinä menee.

Olitko sinä Vaasan näyttelyssä?