Pentu tuli taloon!

Talo täynnä häkkejä ja portteja. Matot rullattu seinän viereen ja pesuainetta sekä talouspaperia ostettu kaapit täyteen. Ai mitä on tapahtunut? No, pentu tuli taloon! Yhtäkkiä löysin itseni ostamassa nappuloita taas (en edes muista milloin viimeksi olen sen tehnyt, kun Saga on nyt reilut kolme vuotta ollut raalla) sekä pieniä puruleluja ja muuta kivaa mihin pentu voi iskeä kutisevat hampaansa.

Noin viikko takaperin, myöhäisenä ja sateisena perjantai-iltana suuntasimme Hämeenlinnaan hakemaan kotiin pentumme, Harvahampaan On The Road Again, eli Simo. Ja kyllä, luit oikein, meille tuli siis urospentu! En oikein itse tiedä miten tässä näin meni, koska narttua oltiin ostamassa, mutta näin vaan kävi. Moni ovat yrittäneet väittää että urokset ovat helpompia kuin nartut, niissä on enemmän virtaa mikä on harrastuksiin positiivista ja niillä ei ole juoksuja tai muita hormoonijuttuja. Sagan parin kuukauden kestävä valeraskaus ja kuukauden juoksut siihen mukaan ärsytti sen verran, että pienen pieni ajatus alkoi itää takaraivossa. Kun sitten pentueessa oli vain kaksi narttua ja kuusi urosta, kasvattaja ehdotti meille urosta, koska meillä olisi näin enemmän valinnanvaraa. 

Minä, vannoutunut nartunomistaja, löysin sitten itseni tutkimassa urospentua. Ja näin Simo päätyi meille. Herrassa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pennun vahtiminen vaatii sadan prosentin läsnäolon ja voipi jo mennä kokopäivätyöstä. Saga ei valitettavasti ole kovin ihastunut pentuun, vaan murisee ja rähisee heti kun Simo edes kääntää katseensa häneen. Pidämme heidät siis erossa toisistaan suuremman osan ajasta. Pihalla ovat ulkona saman aikaan vapaana, valvovan silmän alla. Siinä on vain täysi työ pitää Simoa poissa Sagasta ja tämän hännästä ja milloin mistäkin ruumiin osasta... Toinen kun niin haluaisi tehdä tuttavuutta! Muuten Sagahan tulee kaikkien kanssa toimeen, joten toivon,että kunhan Simo vähän kasvaa niin näiden yhdessäelo alkaa sujumaan. Aika kurjaa meinaan jos koko ajan joutuu vahtimaan etteivät mene lähekkäin.

Simo on muuten kotiutunut hyvin. Herättää yleensä kerran yössä neljän-viiden aikaan ulos pissalle ja kuuden-seitsemän aikaan uudestaan jolloin saa ruokaa ja tahtoo riehua pihalla. Muuten on todella pätevä ja rohkea pentu. Hän syö vielä nejä kertaa päivässä, joten onneksi N on pystynyt ottamaan iltavuoroja töistä muutaman viikon eteenpäin. Sillä lailla hän on aamulla ja päivällä koirien kanssa kotona, ja kun tulen töistä iltapäivällä N lähtee samalla ovenavauksella töihin. Näin meillä rullaa arki nyt pari kuukautta kunnes tuo penneli vähän kasvaa. Tästä syystä Simo saa luultavasti tulla jo ensi viikolla mukaan tokotreeneihin katsomaan, koska en pysty jättämään häntä yksin kotiin kun lähdetään Sagan kanssa treenaamaan. 

Kuvia tuosta riehujaotuksesta ei hirveästi ole kun ei pysy sekunttia paikallaan. Tämän postauksen kuvat ovat useimmat nopeasti räpsittyjä kuvia puhelimella, muutaman sain järkkärilläkin otettua.

Miten teillä on kahden koiran yhdessäelo sujunut? Onko toinen koira heti hyväksynyt pennun?