Tampere KV

Piitkästä aikaan näyttelykuulumisia! Tuntuu kuin oltaisiin oltu vain neljän seinän sisällä (ja välillä metsässä) koirien kanssa sitten Simo tuli taloon. Ei toko-kokeita eikä näyttelyitä. Ei ole ollut oikein treeni-intoakaan. Mutta sattumalta näyttelykaveri vinkkasi reilu kuukausi takaperin, että Tampereen ilmot ovat vielä auki ihan järkevään hintaan. Saga on yleensä tähän aikaan vuodesta ihan karvaton, mutta nyt neidillä onkin ihan kivasti karvaa että sen kehtaisi viedäkin näytille. Pistin sitten ilmon menemään ja ajattelin että tuskin sinne niin moni tulee kun on pari viikkoa ennen messaria. Noh, aina tässä elämässä oppii uutta. Messarin lähestyminen ei suinkaan ollut haitannut näyttelyihmisiä, sillä flatteja oli ilmoitettu sunnuntaille peräti 53 kappaletta! Mainittakoon vielä että messarin voittajanäyttelyyn on reilut 40 flattia ilmoitettu... Noh, me menimme näyttelyyn ainoastaan pitämään hauskaa ja olemaan vähän sosiaalisia.

 *Postauksen näyttelykuvat ovat Markon käsialaa minun kamerallani, johon olin vahingossa unohtanut väärät asetukset. Joten valittetavasti monet kuvat ovat aika huonolaatuisia.*

Simo sai jäädä kotiin viettämään N kanssa harvinaista laatuaikaa kun Sagan kanssa suuntasimme sunnuntaina aamutuimaan kohti Tamperetta. Onneksi(!) olin toissapäivänä vaihatnut talvirenkaat alle, sillä ajokeli oli huompi kuin huono. Lunta, loskaa ja vettä tuli taivaalta ja tiellä oli ainakin 20cm loskaa joka oli ehtinyt jo aamu kahdeksalta tehdä vaaralliset urat moottoritielle. Kukaan ei uskaltanut ajaa 80 tuntinopeutta kovempaa joten onneksi olimme lähteneet ajoissa liikenteeseen. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin perille, vaikka välillä mietti josko ollenkaan uskaltaa ajaa perille asti. Rotukehässä moni oli jäänyt pois huonon kelin vuoksi.

Löysimme perille ja pienen etsimisen jälkeen löysimme oikean kehän jalaitoin leirin pystyyn. Omaksi yllätykseni huomasin, että ensivaikutelma Tampereen näyttelystä oli kireä ja kovin totinen. Kilpailuvietti oli näköjään kova, ja muutama toista rotua edustava nainenkin tiuski heti että "pitäisi hankkia aggressivisempi koira niin ihmiset pysyisivät poissa" kun vahingossa asetin hetkeksi häkkini näköjään liian lähelle heitä ja ilmeisesti häiritsin heidän juttutuokiotaan. Noh, en antanut asian häiritä vaan käväisin tervehtimässä tuttuja ja vaihtelmassa kuulumisia.

*Harmi*

Otin Sagan häkistä ulos, harjasin, juoksutin ja innostutin. Neiti olikin aivan onnesta soikeana kun huomasi että emännän taskusta löytyy lihapullia (miten niin ruokahullu flatti)! Eli innostus sujui harvinaisen helposti. ;) Sen jälkeen katsottiin urosten akluakunnes otin Harmin häkistä, jonka esittäisin. Harmi esiintyi oikein omaksi edukseen, oli vilkas mutta pysyi kuitenkin käsissä. Juostessa hieman veti, mutta ravasi muuten ihan kivasti. Tuloksena isosta valioluokasta VAL ERI4 SA Paras uros kehässä ei enää sijoitettu.

 *Saga*

Juuri ennen valionarttujen alkua otin Sagan häkistä ulos. Neiti pinkoi kehään aivan onnessaan siitä, että sai emännältä kaiken huomion ja sitä paitsi palkaksi vielä lihapullia! Kyllä nauratti neidin onnellinen ilme, mutta ainakin häntä heilui! Juostessa en saanut hihnaa oikein kunnolla ylös ja Saga sinkosi heti edessäolevan koiran perään, joten juoksutyyliä ei kokoontumiskehässä voinut kehua... Yksilöarvostelussa esitin pääosin ilman namia, ja neiti seisoi nätisti häntä heiluen koko ajan. Ravi on ollut parmepaa ja tuomarilta tulikin tästä hieman noottia. Mutta Saga oli aian fiiliksissä ja puski sellaista vauhtia eteenpäin ettei millään ehtinyt kuunella ohjaajaa. :) Tuloksena VAL ERI4 SA. Ei sijoitusta paras narttu kehässä. Arvostelussa kehuttiin hyvää päätä ja erinomaista ilmettä, joskin voisi olla paremmat etukulmaukset. Etuliikkeet olivat hyvät ja neiti kauttaltaan erinomaisessa tasapainossa. Tyytyväisiä ollaan siis!

 *Kiitoravuri saga. Ravikilpailut seuraavana?*

Kotona odotti maailman rauhallisin ja väsynyt pentu joka tyytyväisenä torkkui koko illan. Näköjään rankaa olla ainoa koira kotona!