Osteopaatin magia - totta vai (kallista) tarua?

Heissan taas kaikille! Nyt on hiihtolomaviikko puolessa välissä ja ollaan myös täällä etelässä saatu nauttia mitä ihanimmista kevättalven säistä! Että rakastan tätä vuodenaikaa kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta ja valkoinen lumi oikein pistää silmään (piti jopa kaivata aurinkolasit esiin!). Täydellinen sää myös valokuvata. Tosin aurinkoisen pellon ja pimeän metsän eri valot voivat tuottaa vähän haastetta kun murros-osa sekunnissa pitäisi napsia kahdesta mustasta joku kiva kuva, mutta harjoitus tekee mestarin. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä (ja halpa...) kuvan muokkausohjelma, kun tuo oma photarin kokeiluversio loppui sopivasti ennen hiihtolomaa, enkä halua sitoutua vuoteen maksamaan niiden vaatimia summia. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

*Nappisilmä Simo*

 *Simo noutaa*

Monet ovat kysyneet Simon voinnista rotanmyrkkysyönnin jälkeen ja miten kivesten laita. Ajattelin tässä postauksessa hieman kertoa siitä, ettei pelkästään tule hiihtolomakuulumisia, vaikkakin kuvat ovat lomalla otettu.

Rotanmyrkystä nähtävästi päästin säikähdyksellä, sillä jos ei lisäenergiaa lasketa ei Simolle tullut mitään oireita. Onneksi! Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kysyä vointia. Simollahan todettiin myös allergia tässä samassa hässäkässä ja ollaan sne myötä kokeiltu eri ruokavaihtoehtoja. Golden Eaglen holistic penturuoka toi hiivan korviin jonka vuoksi vaihdoimme takaisin Royal Caninin juniori ruokaan ja nyt menemme Orijenin kalapohjaisella ruoalla. Vältämme sekä viljaa, että kanaa ja tällä hetkellä tilanne näyttää rauhoittuneen. Simo oli ehtinyt raapia naamansa täyteen rupia mutta nyt alkavat nekin hävitä pikkuhiljaa. Kivesongelmaa ei olla valitettavasti vielä selätetty, eli toinen kives on laskeutunut mutta toinen vielä seilailee siellä jossain. Ikää pikkuherralla on tällä hetkellä 7 kuukautta. Monet ovat kehottaneet meitä kääntyä osteopaatin puheille mutta olen koko ajan ajatellut, etä kyllä se siitä tulee. No ei ole vielä kivestä näkynyt eikä kuulunut ja kun treenikaverimme suositteli todella hyvää osteopatiaa joka toimi myös Helsingissä, päätin varata ajan.

Sain ajan varattua ja yhden kerran kokemuksella voin lämpimästi suositella osteopatia Maaria Kaiperlaa. Hän toimii sekä Tervakoskoskella, että Helsingissä. Tultuamme vastaanotolle aloitimme lyhyellä haastattelulla jossa sain vastata kaikennäköisiin kysymyksiin. Maariaa kiinnosti kaikki Simon syntymästä ja ruokinnasta asti meidän treeneihin ja takapään käyttöön, sekä Simo käyttötarkoitukset ja kaikkea siinä välissä. Tuli heti tunne, että täällä nähdään koira kokonaisuutena eikä vain yhtenä potilaana muiden joukossa.

Tokotreenien jälkeen Simo oli sopivasti väsynyt ja näyttikin parasta itseään rauhoittumalla nopeasti ja melkein nukahtamalla hoidon ajan. Samalla kuin Maaria hellästi kävi koko koiran läpi hän kysyi kaikkea rokotuksista, Simon allergioista, miten hän hyppää autoon ja paljon muuta. Myös minä sain kysyä paljon mikä antoi luottavaisen tunteen. Kerroin rehellisesti, että Simo on meidän ensimmäinen uros ja siksi koko kivesjuttu on minulle aika tuntematon. Erittäin kiinnostavana pidin kommenttia siitä, että Simon penturokotus voisi olla allergian ja (mahdollisesti) kivesjumin aiheuttaja. Simo sai 16 viikkoisena sekä nelosrokotteen, että rabiesrokotteen samaan aikaan. Näin iso satsi lääkkeitä pienelle pennulle voi aiheuttaa haittavaikutuksia juuri allergian puhkeamisen muodossa. Maaria oli kumminkin koko ajan todella tarkka siinä, että mitään ei voi varmasti sanoa mutta tämä voisi olla todennäköistä. Kun laskin muutaman kuukauden takaperin tulin siihen tulokseen, että ajankohdat allergian puhkeaamiseen ja rokotuksten saamisessa täsmäsivät hyvin.

Simon ristiselästä löytyi pieni jumi joka voisi olla osasyy toisen kiveksen laskemattomuuteen, mutta muuten ei sen kummempia vikoja löytynyt. Koko pennun todettiin olevan kauttaaltaan vielä todella vaiheessa, minkä jo tiesinkin. Muuten Maaria osasi lukea koiran erittäin hyvin, pienen ajan kuluttua hän osasi kuvailla Simoa juuri selaisenaan kun hän on. Eli vaiheessa oleva pieni herkkis. :D Mutta kuitenkin tasapainoinen ja kiltti kaveri. Toisen kiveksen pitäisi laskeutua, mutta sovimme puhelinajasta parin viikon kuluttua jolloin käydään tilanne läpi ja katsotaan jos vielä löytyy tarvetta tavata uudestaan. Erittäin kallista hoitoa tämä on mutta voin rehellisesti sanoa, että tätä parempaa koiraa lukevaa hoitoa en ole koskaan saanut! Jäi todella turvallinen ja uskovainen tunne tämän jälkeen.

*Sagan kanssa nautittiin hiihtämisestä*

Tällaista siis kuuluu meille! Saga on yllättäen aloittanut karvanlähdön (sopivasti ennen näyttelyitä maaliskuussa...) joten koko kämppä onkin aika musta. Muuten olemme nauttineet hiihtoloman auringosta ja yhdessä olemisesta.

Mitä teille kuuluu? Onko sinulla lomaa tai oletko muuten ehtinyt nauttia säästä?

*Kaikkensa antanut pentu*

"Ei kai kukaan enään kuvittele, että blogiin voi laittaa muokkaamattomia kuvia" - vai kuvitteleeko?

 *Pikku-simpanssi*

Otsikon kommentin löysin hiljattain yhdestä facebookin blogiryhmistä. Bloggaaja itse oli tehnyt postauksen missä vertaili muokkaamattomia ja muokattuja kuvia ja esitti uusimman postauksensa yllä mainituilla sanoilla. En tiedä oliko lause kirjoitettu provokatiivisessa tarkoituksessa vai oliko tämä vain erittäin naiivi kommentti. En ajattele itseäni valokuvaajana, se on itselleni vain rakas harrastus ja tykkään valokuvata luontoa ja koiriani (jos joku ei ole sattunut huomaamaan...). Tiedän, että on vielä paljon opittavaa ja varmaan saisin myös parempia kuvia jos esimerkiksi jaksaisin opetella jonkun kuvausmuokkausohjelman, mitä siis en osaa taikka jaksa perehtyä. Olen saanut monta niksiä tien varrella mieheni ystävältä joka on valokuvaamisen kruunaamaton mestari, ja häneltä olen oppinut paljon niin kameroista, kuin kuvaamisesta ja sen "filosofiasta".

*Simo hangessa*

*Saga osaa poseeramisen jalon taidon*

Valokuvaaminen riippuu paljon oman kiinostuksen kohteesta. Et voi kuvata ihmisiä, sohvaa tai eläintä samalla tavalla. Et voi edes valokuvata koiraa tai lintua samalla tavalla. Itse olen saanut opetella kaiken alusta itse, kokeilemalla ja tekemällää virheitä. Mustia liikkuvia kohteita ei nimittäin kuvata noin vain kun on lähinnä tottunut kuvaamaan perheen ja suvun juhlia. Toinen näkökulma on ajatus omasta valokuvaamisesta. Eli siitä, muokkaatko kuvan kauniiksi vai otatko kauniin kuvan itse. Toki, muokkaaminen tuo paljon hyötyjä ja voi pelastaa ja parantaa monen kuvan. Mutta henkilökohtaisesti pyrin siihen, että kuva on valmis kun lataan sen kamerasta koneelle. Maksimissaan rajaan jonkun pienen kohdan pois. Tämä on minun "filosofiani" valokuvaamisesta ja tiedän, että on on olemassa monia jotka eivät samstu tähän. Tämä ei toki tarkoita sitä, että  olisin jotenkin kuvienmuokkaamista vastaan. Päinvastoin. Itse haluan vain kehittää omaa valokuvaamistaitoani niin, että kuvien muokkaaminen on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Aina ei valaistus riitä, tai tasutassa on jotain mikä häiritsee kuvan balanssia ja täytyy ottaa pois. Tällöin kuvien muokkaaminen on oivallinen keksintö. Tässä postauksessa olen ensimmäistä kertaa käyttänyt kuvien muokkaamisohjelmaa noin viiteen kuvaan. Lisäsin hieman valoa ja kontrastia väreihin jotta musta koira erottuisi paremmin hangesta. Koska valaistus ei vain riittänyt. Mutt amuuten olin ihan tyytyväinen kuviin ihan raakoina.

Toinen näkökulma asiasta on mitä blogiin kehtaa laittaa ja mitä ei. Kehtaako sinne laitaa hieman huonompia kuvia missä kaikki palaset eivät ole täysin kohdallaan? Henkilökohtaisesti vastaan tähän kyllä. Mutta, mielestä voin hyvin laittaa omaan blogiin yhden tai kahden kuvan koirista joka ei ole aivan täydellinen, jos niillä on esimerkiksi hauska ilme tai kuvassa on jotain muuta postaamsien arvoista. Ymmärrän hyvin, että eimerkiksi sisustus blogissa ei näin viitsi tehdä.Blogit ovat kehittyneet ja videobloggaajat ovat ehkä enemmän päivän sana. Vähän on tullut tunne blogien "pakko täydellisyydestä". Tämä on mielestni aika yleinen some ilmiö. Kaiken täytyy näyttää täydelliseltä kuvissa, koska kukaa halua kuulla tai katsoa sotä tavallista harmaata arkea? Mitä parempi kamera ja kuvamuokkaamisohjelma, sitä parempi. Järkkärin automaattiasetuksilla kun saa nykyään oikein kelvollisia kuvia. Toisaalta lulen, että aika monia kiinnostaisi nimenomaan se arki.

En halua itse uskoa, että bloggaaminen on mennyt siihen asti ettei uskaltaisi laittaa perus raakoja kuvia blogiin. Varsinkin koira-/ ja eläinblogeissa on hauska katsoa tilannekuvia jossa kaikki ei ole täydellistä pönötystä ja värit ja kontrastit muokattu täydellisiksi (vaikka onhan niitäkin hauska katsoa). Se antaa blogille oman elämän ja tekee siitä kiinnostavan.

Tämän postauksen kuvat on otettu omalla järkkärilläni joihin olen muutamiin lisännyt valoa j aloput ovat suoraan kamerasta. Blogi on kuitenkin kaikille avoin enkä tee kaupallista yhteistyötä, joten jos joku ei pidä kaikista kuvista niin olkoon lukematta. Toisaalta voi olla, että jonkun postauksen kuvat ovat hunompia tai paremmat kuin seuraavan postauksen.

Mitä mieltä sinä olet? Voiko blogiin laittaa muokkaamattomia kuvia?

Jos et tähän halua ottaa kantaa, niin ilmianna mielellään lempikuvistasi tämän postauksen kuvista! Lumisella lenkillä tuli "muutama" kuva otettua joten niitä riittää vielä yhteen kuvapostaukseen. Tällä viikolla oli myös aivan huikea sää yhtenä iltana jolloin tuli otettua kuvia iltataivaasta aivan mahtavilla väreillä! Iltakuvia luvassa siis seuraavassa postauksessa!

"Oon flattipentunen, oppimaan innokas" + treenivideo

Sairastuvasta terveisiä! Vaikka muuten kismittää olla kotona potemassa flunssaa koska nyt olisi oivallinen sää mennä Sagan kanssa hiihtämään, on siinä se hyvä puoli, että on aikaa istua kotona kirjoittamassa blogia. Aina pitää ajatella asiat positiivisesti. ;) Mutta asiaan!

Torstaina oli omatoimitreenit Agimestalla. Olimme Sagan ja Simon kanssa suurimman osan tunnista yksin hallissa (muu treeniporukka oli saanut esteitä) mikä oli sinänsä mukavaa koska pystyi levittäytymään niin paljon kuin halusi ilman, että oli jonkun toisen tiellä. Pystyin myös treenaamaan Simoa irti ilman, että koko aikaa piti olla vahtimassa minne se pentu karkaa. Kahden koiran kanssa saa tunnin aikana treenata aika intensiivisesti itse, mutta koirat saa luonnollisesti ja kätevästi tauotettua kun tekee toisen kanssa. Tosin Simo ei vielä mitään pitkiä pätkiä jaksa, joten välillä Simo treenaa vain kerran ja Saga sitten vähän pidempiä pätkiä. Nopeasti se tunti siinä sitten vierähtää!

Simon kanssa on teemana takapään käyttö, koska see unohtuu aina jonnekin matkan varrelle käännöksissä. Tehtiin pujottelua ja kieputtamista eri suuntiin. Herra kankea yllätti minut täysin osaamalla tämän ihan yhtäkkiä! Vielä tehdään käsiavulla ja suhteellisen hitaasti ohjaten, mutta vain pari viikkoa sitten pennulla ei ollut aavistustakaan missä se takapää on.

Kontaktia tuli myös tehtyä. Ilman sen suurempia häiriöitä tämä alkaa jo sujua ihan kivasti. Lopuksi luoksetulo lelupalkalle. Oikein kivasti tuo tyyppi tekee töitä ja keskittyy hyvin. Nopeasti tietysti väsyy joten treenit täytyy vielä suunnitella tarkkaan missä järjestyksessä tekee mitäkin. Pyrin joka kerta aloittaa ja lopettaa treenin leikkimiseen.

Sagan kanssa treenaattiin muunmuassa  jääviä, luoksetuloa, tunnaria ja kuokoja.  Jäävissä lähinnä jäävän liikkeen jälkeistä seuraamista/aloitusta uudelleen. Otin siis ihan lyhyen pätkän seuruuta, seis/istu käsky, kävelin ohi ja taakse. Ohittaessani uudestaan laitoin namin suuhun ja hidastin vauhtia jotta neiti ehtisi reagoida. ja sitten askel, pari seuruuta. Oikein kivasti lähti nyt mukaan ja namin avulla reagoi vielä nopeammin seuruuseen.

Luoksetulo takapalkalla. Kerran läpi ja sitten pysähdyksellä. Pysähtyy hyvin kunhan ei ennakoi. Ilman takapalkkaa vielä vähän epävarma, joten tällä jatketaan. Tässä vaiheessa Saga sai menä tauolle ja otettiin Simon kanssa vähän leikkimistä kahden lelun kanssa.





Tunnarin kanssa ollaan Sagan kanssa jatkettu verkolla, eli verkko tai kalteri kapuloiden päälle, jotta ei hutiloisi ja napsisi vääriä kapuloita. Verkolla muutama nouto ja sitten ilman. Vähän siirsi tassuilla kapuloita ilman verkkoa, mutta muuten alkaa olla aika kivan näköistä! Palautusta täytyy vielä erikseen treenata, tähän asti olen jessannut kesken paluumatkan.

Kaukoissa treenaamme seiso-istu vaihdon tekniikkaa. Neiti haluaa helposti fuskata ja siirtää takatassut eteenpäin etutassujen sijaan. Puomi etutassujen taakse ja namikädestä luopuminen on auttanut tässä.

Alla vielä näistä treeneistä lyhyt video. Käytin ensimmäistä kertaa editointi appia puhelimella vain todetakseni, että videoiden editointi on niin paljon helpompaa koneella! Jopa näin lyhyelle videopätkälle. Ei siitä vieläkään tullut ihan mieleinen, mutta hermot eivät kestäneet enemmän viilausta.

Linkki videoon