Sivut

torstai 22. helmikuuta 2018

Osteopaatin magia - totta vai (kallista) tarua?

Heissan taas kaikille! Nyt on hiihtolomaviikko puolessa välissä ja ollaan myös täällä etelässä saatu nauttia mitä ihanimmista kevättalven säistä! Että rakastan tätä vuodenaikaa kun aurinko paistaa pilveettömältä taivaalta ja valkoinen lumi oikein pistää silmään (piti jopa kaivata aurinkolasit esiin!). Täydellinen sää myös valokuvata. Tosin aurinkoisen pellon ja pimeän metsän eri valot voivat tuottaa vähän haastetta kun murros-osa sekunnissa pitäisi napsia kahdesta mustasta joku kiva kuva, mutta harjoitus tekee mestarin. Nyt pitäisi vielä löytää hyvä (ja halpa...) kuvan muokkausohjelma, kun tuo oma photarin kokeiluversio loppui sopivasti ennen hiihtolomaa, enkä halua sitoutua vuoteen maksamaan niiden vaatimia summia. Vinkkejä otetaan siis vastaan!

*Nappisilmä Simo*
 *Simo noutaa*

Monet ovat kysyneet Simon voinnista rotanmyrkkysyönnin jälkeen ja miten kivesten laita. Ajattelin tässä postauksessa hieman kertoa siitä, ettei pelkästään tule hiihtolomakuulumisia, vaikkakin kuvat ovat lomalla otettu.

Rotanmyrkystä nähtävästi päästin säikähdyksellä, sillä jos ei lisäenergiaa lasketa ei Simolle tullut mitään oireita. Onneksi! Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kysyä vointia. Simollahan todettiin myös allergia tässä samassa hässäkässä ja ollaan sne myötä kokeiltu eri ruokavaihtoehtoja. Golden Eaglen holistic penturuoka toi hiivan korviin jonka vuoksi vaihdoimme takaisin Royal Caninin juniori ruokaan ja nyt menemme Orijenin kalapohjaisella ruoalla. Vältämme sekä viljaa, että kanaa ja tällä hetkellä tilanne näyttää rauhoittuneen. Simo oli ehtinyt raapia naamansa täyteen rupia mutta nyt alkavat nekin hävitä pikkuhiljaa. Kivesongelmaa ei olla valitettavasti vielä selätetty, eli toinen kives on laskeutunut mutta toinen vielä seilailee siellä jossain. Ikää pikkuherralla on tällä hetkellä 7 kuukautta. Monet ovat kehottaneet meitä kääntyä osteopaatin puheille mutta olen koko ajan ajatellut, etä kyllä se siitä tulee. No ei ole vielä kivestä näkynyt eikä kuulunut ja kun treenikaverimme suositteli todella hyvää osteopatiaa joka toimi myös Helsingissä, päätin varata ajan.




Sain ajan varattua ja yhden kerran kokemuksella voin lämpimästi suositella osteopatia Maaria Kaiperlaa. Hän toimii sekä Tervakoskoskella, että Helsingissä. Tultuamme vastaanotolle aloitimme lyhyellä haastattelulla jossa sain vastata kaikennäköisiin kysymyksiin. Maariaa kiinnosti kaikki Simon syntymästä ja ruokinnasta asti meidän treeneihin ja takapään käyttöön, sekä Simo käyttötarkoitukset ja kaikkea siinä välissä. Tuli heti tunne, että täällä nähdään koira kokonaisuutena eikä vain yhtenä potilaana muiden joukossa.

Tokotreenien jälkeen Simo oli sopivasti väsynyt ja näyttikin parasta itseään rauhoittumalla nopeasti ja melkein nukahtamalla hoidon ajan. Samalla kuin Maaria hellästi kävi koko koiran läpi hän kysyi kaikkea rokotuksista, Simon allergioista, miten hän hyppää autoon ja paljon muuta. Myös minä sain kysyä paljon mikä antoi luottavaisen tunteen. Kerroin rehellisesti, että Simo on meidän ensimmäinen uros ja siksi koko kivesjuttu on minulle aika tuntematon. Erittäin kiinnostavana pidin kommenttia siitä, että Simon penturokotus voisi olla allergian ja (mahdollisesti) kivesjumin aiheuttaja. Simo sai 16 viikkoisena sekä nelosrokotteen, että rabiesrokotteen samaan aikaan. Näin iso satsi lääkkeitä pienelle pennulle voi aiheuttaa haittavaikutuksia juuri allergian puhkeamisen muodossa. Maaria oli kumminkin koko ajan todella tarkka siinä, että mitään ei voi varmasti sanoa mutta tämä voisi olla todennäköistä. Kun laskin muutaman kuukauden takaperin tulin siihen tulokseen, että ajankohdat allergian puhkeaamiseen ja rokotuksten saamisessa täsmäsivät hyvin.




Simon ristiselästä löytyi pieni jumi joka voisi olla osasyy toisen kiveksen laskemattomuuteen, mutta muuten ei sen kummempia vikoja löytynyt. Koko pennun todettiin olevan kauttaaltaan vielä todella vaiheessa, minkä jo tiesinkin. Muuten Maaria osasi lukea koiran erittäin hyvin, pienen ajan kuluttua hän osasi kuvailla Simoa juuri selaisenaan kun hän on. Eli vaiheessa oleva pieni herkkis. :D Mutta kuitenkin tasapainoinen ja kiltti kaveri. Toisen kiveksen pitäisi laskeutua, mutta sovimme puhelinajasta parin viikon kuluttua jolloin käydään tilanne läpi ja katsotaan jos vielä löytyy tarvetta tavata uudestaan. Erittäin kallista hoitoa tämä on mutta voin rehellisesti sanoa, että tätä parempaa koiraa lukevaa hoitoa en ole koskaan saanut! Jäi todella turvallinen ja uskovainen tunne tämän jälkeen.

*Sagan kanssa nautittiin hiihtämisestä*

Tällaista siis kuuluu meille! Saga on yllättäen aloittanut karvanlähdön (sopivasti ennen näyttelyitä maaliskuussa...) joten koko kämppä onkin aika musta. Muuten olemme nauttineet hiihtoloman auringosta ja yhdessä olemisesta.


Mitä teille kuuluu? Onko sinulla lomaa tai oletko muuten ehtinyt nauttia säästä?


*Kaikkensa antanut pentu*

6 kommenttia:

  1. Mun täytyy myöntää että tuo osteopatia kuulostaa vähän erikoiselta, ymmärrän hyvin siis sen että erinäisiä kipuja voidaan siinä lievittää (kuten hieroja/fyssari) mutta että joku lihasjumi estäisi kiveksen laskeutumisen...? No, en ole koskaan uroksia omistanut joten ota ja tiedä, mutta näin terveydenhuolto alalla työskentelevänä kuulostaa omaan korvaan oudolta. :D Tietysti en ole osteopaatti/hieroja/fyssari niin enhän mä niistä aloista kaikkea tiedäkään.

    Mulla on talviloma vasta tuolla huhtikuussa, pitelen peukkuja että olisi kunnon kevät jo silloin. Nää talvet ei vaan ole minua varten. Lunakaan ei ole oikein tykännyt kun on joutunut pukemaan nyt takin lisäksi tossutkin jalkaan (tuo ei pysty kymmentä minuuttia kävelemään ulkona näillä pakkasilla ilman että alkaa nostelemaan tassujaan). Omalla tavallaan tietysti kiva kun on vihdoin oikeasti kuivaa ja melko valoisaa, mutta ei sitä tarttisi aivan näin kylmä olla. :D Semmoinen 1-2 pakkasastetta olisi parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös itse ollut aika skeptinen osteopaattien suhteen, mutta pakko sanoa että tämä vakuutti kyllä toden teolla. Ja hän meinasi kai jotenkin, että koska jännittää ristiselkää niin paljon ei kives pääse tässä iässä laskeutumaan normaalisti. Tai se voisi siis olla osasyy. mene ja tiedä mutta tässä vaiheessa olen valmis kokeilemaan kaikkea. :D

      Mukavaa, että sinulla on loma edessä! Itse rakastan näitä pakkasia, mutta sitten on kaksi karvaturriakin jotka ovat yhtä hulluja lumeen. Toivottavasti saat nauttia lämpimästä säästä lomallasi!

      Poista
  2. Mä käytin Aidania joskus osteopaatilla, kun sillä oli selän kanssa vähän ongelmia. Oikein asiantunteva tyyppi oli hänkin jolla käytin, ja käsitteli ihailtavan hyvin läpi koiran joka häselsi koko ajan pitkin huonetta eikä malttanut käydä makuulleen ollenkaan :D Tuon kiveshomman suhteen olen kyllä minäkin vähän epäileväinen, mutta hienoa toki jos se sieltä hoidon avulla saadaan laskeutumaan, niin ei tarvitse sen takia kastrointia tms miettiä! Jalostukseen en kyllä itse toivoisi käytettävän koiraa, jolla kivekset eivät ole pentuaikana laskeutuneet.

    Photari ei ole kuvankäsittelyyn paras ohjelma, se on hyvä lähinnä kuvamanipulaatioon. Esim. lightroomistakin saa jonkun kokeiluversion, kannattaa testata, mä oon ihan ihastunut siihen :D Jos vastaavia on ilmaisena, kannattaa niitäkin toki koklata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa olen tosiaan valmis kokeilemaan ja uskomaan kaikkea joka saa tuon kiveksen alas. ;) Mutta katsotaan.
      Kiitos vinkistä, lightroomista olen kyllä kuullut paljon hyvää joten täytyykin yrittää etsiä jokin kokeiluversio!

      Poista
  3. Mun tutulla oli koira, joka alkoi jossain vaiheessa aikuisena juoda ihan hulluna, siis litratolkulla päivässä. Mitään muuta vikaa siinä ei ollut, eikä lukuisissa eläinlääkärin tutkimuksissa, verikokeissa ym löydetty kerrassaan mitään selitystä. Se vaan joi niin paljon kuin annettiin, ja pissasi sitten tietenkin samassa tahdissa. Osteopaatti sanoi, että sillä on munuainen pois paikoiltaan ja laittoi sen takaisin. Juominen loppui siihen. Munuainen kesti paikoillaan aluksi pitempään (kuukausia), sitten kun maaninen juominen taas alkoi, ei muuta kuin vastaanotolle ja koira oli parissa minuutissa hoidettu kuntoon. Lopulta se väli alkoi lyhentyä ja koira olisi tarvinnut osteopaattia kerran viikossa. Silloin se sitten lähti mullan alle. Kaiken kaikkiaan ihan ihmeellinen juttu, tekisi mieli sanoa että joo niin vissiin. Vaikea ymmärtää miten tuollainen on mahdollista, mutta eipä sitä käy kieltäminen että se kuitenkin todistetusti toimi.

    Oma selkävikainen koirani on saanut osteopaatilta suuren avun nikamalukkojen, välilevyongelmien ym kanssa, mutta ne nyt on vähän "maallisempia" ongelmia :)

    VastaaPoista
  4. Voin hyvinkin uskoa tuon munuaisjutun, vaikka se kummalta kuulostaakin, tämän käynnin jälkeen! Mutta pakko myöntää, että kyllä kuulostaa kummalta kun ei eläinlääkärikään löytänyt mitään. 🤔 Näin se vaan välillä menee. :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kävit piipahtamassa! Terkkuja ja kommentteja saa mielellään jättää! :)