Erilainen Lahti KV

On koiranättelyitä jotka jää muistoihin koska koira pärjäsi niin hyvin. Sitten on niitä jorka muistaa koska koira ei pärjännyt tai jokin ei sujunu päivän aikana. Tämän vuoden Lahti KV tulen muistamaan kahdesta syystä. Se oli Simon ensimmäinen, ja luultavasti viimeinen näyttely, Sagan tuloksista ei jäänyt myöskään jälkipolville kerrottavaa ja itse olin kipeä. Mutta ai että oli hauskaa!

*Mustat <3*

*Harvahampaan On The Road Again, Simo, 8kk*

Lauantaina makasin sängyn pohjalla kuumeessa, voimattomana enkä pystynyt edes käyttämään koiria ulkona itse. Illalla vointi parani sen verran, että päätin Buranan voimin lähteä näyttelyyn seuraavana päivänä. Sillä ei ollut väliä jos en pystyisi esittämään koiria itse, mutta halusin ainakin olla paikanpäällä. Onneksi N pääsi mukaan näytelmiin auttamaan roudaamisessa.

Flateilla oli kerrankin tarpeeksi iso kehä, vaikka omille voimille se postinmerkin kokoinen kehäkin olisi riittänyt tällä kertaa. Simo oli ainoa pentu 40:stä ilmoittautuneista flateista. Ei olla oikeastaan ollenkaan treenattu mitään näyttelyjuttuja kun ei näytä siltä, että miniherralla olisi näyttelyuraa tulossa. Tästä huolimatta minimies yllätti minut olemalla todella pätevä! Ei loikkinut ja riehunut hihnan päässä niin kuin yleensä tekee, vaan ravasi kuin vanha tekijä vierelläni ja antoi kiltisti tuomarin kopeloida itsensä läpi. Sijoitusta ei saatu kun toinen kives puuttuu, mutta oikein kiva ja koirannäköinen arvostelu. Arvostelu vapaasti suomennettuna:
Keskikokoinen uros, oikeanmuotoiset silmät. Hieman korkeuttaan pitempi. Hyvä karvanlaaatu. Vielä keskeneräinen, tarvitsee aikaa.

*Video Simosta kehässä*

Myös kasvistäti oli paikanpäällä ja yhtyi tuomarin kommenttiin, että Simossa on sen verran ikää että toinen kives tuskin enää laskeudu. Tämähän on ollut tiedossa jo jonkin ajan, mutta harmittaa kyllä aivan vietävästi kuitenkin. Halusimme varta vasten näyttelykoiran ja Simossa olisi siihen ainesta, pikku simpanssi on aivan isänsä näköinen pienenä. Mutta ei auta harmitus kun asialle ei voi mitään tehdä. Ainakin sain kerran nauttia siitä, että oli molemmat koirat mukana kehässä!

*Harmi*

 Omien koirien lisäksi sain esittää AVO urosta kokoomakehässä ja tetysti Harmia. Tässä vaiheessa alkoi huomata ettei omat voimat olleet ihan kohdallaan. Parin kehäkierroksen jälkeen alkoi voimat hiipua ja jopa hieman pyörryttää. N oli kehän toisella laidalla enkä saanut hänellekään viitottua että toisi juotavaa. Mutta onnekis oli vapaita tuoleja kehänlaidalla johon pääsin istumaan välissä ja keräämään voimia. Koirien esittäminen ei tainnut olla aivan priimaa omalta osaltani tänään, mutta ainakin Harmi sai ERIn. Tuomarilla oli muuten todella tiukka linja, EH:ita tuli enemmistölle ja vain viisi urosta ja kolme narttua saivat SA:n.

*Saga*

Sagan kanssa nolasimme itsemme totaalisesti kehässä. En tiedä mikä neitiin meni, mutta veti ihan kauheasti kehän keskustaa päin, enkä millään saanut sitä lopettamaan. EH tästä riehumisesti tuli ihan oikeutetusti. Yllättävän hyvä arvostelun Saga kuitenkin sai, huomioon ottaen esiintyminen, vain liikkeestä oli sanomista, muuten oli hyvä karvanlaatu ja kokonaisuus.

Itse olin tämän esiintymisen jälkeen aivan puhki ja N sai tuoda juotavaa ennen kuin taas pääsin jaloille. Mutta neljä koiraa sain kuitenkin esitettyä joten jokseenkin tyytyväinen sai olla päivän saldoon kun oma vointi otetaan huomioon.

Kehän loputtua laitoimme koirat häkkeihin ja suuntasimme shoppailukierrokselle. Mukaan tarttui possunkorvia, uusi lelu koirille (joka kesti 5 minuuttia kotiutumisen jälkeen...) sekä Naturis treenilihapötköjä. Luita ja treeninameja kun kuluu huomattavasti enemmän nyt kahden koiran kanssa niin täytyy aina yrittää hankkia näyttelyistä missä on hieman halvempaa.

Parin viikon päästä olisi sitten erkkarit luvassa Sagalle. Simo pääsee turistina mukaan pitämään tassuja pystyssä Saga-tädille.