*Harmi*
Flateilla oli tuomarinmuutoksen johdosta Annukka Paloheimo tuomarina. Kyseinen tuomari oli myös messarissa jossa oli saanut paljon kritiikkiä siitä, ettei ollenkaan salinut handlereita ottamaan namia kehään, eikä ollut jäärin ystävällinen heitä kohtaan. Vaikka flatteja oli ilmoitettu vain 10 kappaletta, ei siis ollenkaan tiennyt mitä tuleman pitää. Tuloksia satelikin aivan laidasta laitaan. Moni koira sai H:n tai EH:n ja SA:t olivata vielä tiukemmassa. Aluksi esitin Harmin, joka esittäytyi oikein nätisti. Mitä nyt jäi vähän katsomaan ohi liitävää lokkia. Tuloksena KÄY ERI1 SA PU1 Nord SERT.
Urosten jälkeen oli muutama narttu ennen Sagaa. Hieman hermostutti Sagan esiintyminen helteen takia. Varsinkin kun edellisistä nartuista kaikki paitsi yksi sai H:n tai EH:n. Neiti kuitenkin on reipastunut kovasti kehässä, ja tuomarin mukaan liian kapeasta alaleuasta huolimatta tuloksena oli VAL ERI 1 SA PN1 NORDSERT. Kuten Tuusulassa, oli siis taas Harmi ja Saga ROP kehässä, ja suureksi ilokseni Saga oli rop! Tästä alkoi piiitkä ja helteinen odottelu. Mira ja Manu juniori, sekä Marko jäi seuraksemme odottamaan ryhmiä. Ehdittiin ottaa palkintokuvat ja miettiä maailman meno kerran jos toisenkin, odottaen ryhmäkehien alkamista kello neljän jälkeen. Kotka on sinänsä ihana näyttelypaikka, että siinä oli helppo heittää koirat mereen vilvoittelemaan kehien välissä. Ryhmäkehien esiarvostelukehät venyivät aivan jäjettömän pitkiksi ja koirille tuli todella kuuma helteessä. Onneksi olimme saaneet teltan lähelle, jott apystyin laittamaan Sagan häkkiin esiarvostelukehän ja "oikean" kehän välissä. Pieni lepotauko palkittiin kun Saga valittiin ryhmissä kuuden parhaan joukkoon. Siitä ei sitten enää sijouduttu. Mutta tämä oli meille voitto sinänsä! Väsyneinä, mutta onnellisina ajoimme kotiin lepäämän jotta sunnuntaina jaksaisimme Salon näyttelyyn.
Salossa oli vuorostaan 20 flattia, ja monta hienoa valiota. Tuomarina toimi Malgorzata Supronowicz, Puolasta. Jos Kotkassa oli ollut kuuma, se ei ollut mitään verratuna sunnuntaihin! Sagaa painoi vielä kuumuus ja vähäsen väsymys eilisestä, mutta askel oli liitävä ja hyvä. Tuomari oli onneksi aika nopea joten ei jouduttu seisomaan kauaa. Autossa olin sanonut N:lle etten millään jaksaisi jäädä odottamaan mitään ryhmäkehiä (tosin flatteja oli niin monta, etten uskonut sen olevan ongelma), ja että Saga voisi tyytyä olemaan korkeintaan VSP. Noh, jos Kotkan sijoitus oli yllätys oli Salon vielä suurempi kun Saga ensin oli PN1 ja lopuksi vielä ROP. VSP oli veteraaniuros Heilurihännän Cool Water Man, Urho. Taisi N:ltä päästä pienoinen kirosana kun älysi, että taas jäädään odottamaan ryhmäkehiä. ;) Onneksi Simo oli turistikoirana mukana niin ei tarvinnut huolestua sen puolesta.
*ROP Harvahampaan Laughing Wind, VSP Heilurihännän Cool Water Man*
Salon ryhmäkehät alkoivat onneksi ajemmin kuin Kotkassa, ja menivät aika reippaassa tahdissa. Tosin Sagalla ja itsellä oli ihan valtavan kuuma, eikä neiti oikein olisi jaksanut heiluttaa häntää. Kuuden parhaan joukkoon päääsimme taas, mutta sitten meidät käteltiin pois. Koko viikonlopun saldo siis huima tuplaROP ja molemina päivinä ryhmissä kuuden parhaan joukkoon! Vaikka se ryhmäsijoitus olisi tietysti ollut kivaa, olen niin onnellinen ja kiitollinen näistä tuloksista! Kiitokseksi ajettiin lähimmälle rannalle jossa koirat silminnähden nauttivat kun saivat pulahdella viileään veteen.
Nyt täytyy vissiin tutkia näyttelykalenteria uudestaan kun neiti on niin hyvässä kunnossa. Taitaa se mökkeilyn merivesi tehdä ihmeitä turkille!
Paljon onnea tuloksista! :)
VastaaPoistaHyvä jos olet saanut turhia paineita pois. Flätit kehittyvät tosi hitaasti ja koirat tietty yksilöinä ovat niin erilaisia oppijoita, että muihin vertailu aiheuttaa enemmän hallaa. Etenkin jos oma jaksaminen on kortilla ja arki välillä muutenkin raskasta, on turha asettaa lisäpaineita vielä harrastusrintamallakin. Kyllä niitä tuloksia sitten tulee jos on tullakseen, kun oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan treenailee :) Tunnistan nuo edellisen postauksesi ajatukset hirveän hyvin, mä vaan asuin yksin ja oli vain yksi (eroahdistunut) koira. Mullahan todettiin sitten masennus, jonka jälkeen sain solmuja availtua ja elämän taas raiteilleen. Koirasta sairaus ei siis johtunut, mutta lisätaakkaahan se aiheutti siinä missä töissäkäynti ja tiskaaminenkin. Omia tuntemuksia kannattaa kuunnella ja niihin reagoida. Loppupeleissä jotkut harrastustulokset ovat ihan yhtä tyhjän kanssa verrattuna siihen, että arjen saa toimimaan hyvin.
Aidanin vein 2-vuotiaana tokokisoihin, ja vaikka ykkönen tulikin, oli se ihan liian nuori henkisesti siihen kisaamiseen ja mun jännitykseen. Mutta kyllä se sitten 6-vuotiaana alkoi olla kypsä xD ja tuloksiakin tuli ihan eri tavalla!
Kiitos vertaistuesta! :) Puit tunteet hienosti sanoihin; vaikka uupumus minunkin kohdalla on töistä lähtöisin, mutta koirat kyllä aiheuttivat lisätaakkaa. Ehkä mekin Simon kanssa sitten veteraani-iässä korkataan toko kehät. ;)
Poista