Laughing Wind: Paluu lapsuuden maisemiin

Kesälomalla kuuluu olla jonkin sortin roadtrip tehdä. Kun miehen suku on Vaasassa, koti etelä-Suomessa, mökki länsi Suomessa ja kesänäyttelyt täytyy kiertää, ei matkanteko ole ongelma. Olen muutaman vuoden haaveillut osallistumista Juvan kesänäyttelyyn, ei koska näyttely sinänsä ole mitenkään erikoinen, vaan koska isovanhemmillani ja meillä on ollut kesämökki Juvalla. Yli 100 vuotta vanha, vaatimaton pieni mökki ilman sähköä tai juoksevaa vettä, joka isovanhempieni kuoltua myytiin suvulle. Laittaessani Juvan näyttelyn kalenteriin saimme siis hyvän syyn poiketa Pirttijärven kautta katsomassa mökkiä ja järveä.

*Juomavesi pumpataan kaivosta*

Ajomatka alkoi kesämökille Tammisaareen josta ajelimme Juvalle Pirttijärvelle, sieltä Mikkeliin jossa yövyimme hotellissa, seuraavana päivänä Juvan näyttelyyn ja sieltä Vaasaan.

Aloitimme matkan aurinoisena lauantai aamupäivänä ja noin viiden tunnin ajomatkan jälkeen olimme tutussa itä-Suomen järvimaisemissa. Auton ikkunan ohi vilahti tuttu Visulahti Dino, sekä tutut keltaiset aukinaiset postilaatikot tien varrella. Pirttijärvellä oli kuin aika olisi pysähtynyt, kaikki näytti muuten samalta kuin lapsena, mitä nyt luonto oli päässyt villiintymään mökin ympäri. Hyttysiä oli pilvin pimein, mutta onneksi löysimme mökin avaimen ja mökistä pelastuksemme, OFF hyttyskarkotteeen! Koiria tämä ei valitettavasti auttanut ja varsinkin Simo oli hotelliin tullessamme hyttyspuremia täynnä. Noin tunnin saivat koirat riehua vapanaa ja uida järvessä kunnes lähdimme Mikkeliin hotellille, jossa kaksi väsynyttä mustaa nukahtivat heti.

Seuraavana aamuna olivat molemmat vielä aivan vänyneitä, varsinkin Saga. Suunattiin kuitenkin Juvan näyttelyä kohti ja toivoin Sagan piristyvän matkalla. Olin varutunut helteeseen viilennysalustalla ja hellevaatteilla, mutta sää olikin sopivan viileä, jopa hiukan kolea, ja tummat pilvet leijuilivat näyttelyalueen yllä. Flatteja ei ollut montaa ilmoitettu, mutta aikataulu venähti kuitenkin hieman todella tarkan tuomarin takia. Ottaessani Sagan häkistä huomasin neidin olevan aivan muissa maailmoissa nukkumatin kanssa. Hiukan jaksoi häntä heilua alussa, mutta valitettavasti meitä seisotettiin todella kauan, eikä tämä vain ollut neidin päivä. Joten suuremman osan ajsat häntä roikotti alas mitä se ei ole tehnyt pitkän aikaan. Arvostelussa tuli myös maininta ahtaista askelista sekä edestä että takaa, jonka pistin väsymyksen piikkiin. PN kehässä Saga heräsi vähän henkiin joka sitten riitti PN2 sijoitukseen.

*Huomenta! Leikitäänkö?!*

*Aamu-uninen neiti (emännältä kaikki sympatiat!)*

Näyttelyn jälkeen teimme koirien kanssa pienen lenkin lintutornille joka sattumalta bongattiin aivan lähistöltä. Saivt koirat riehua vapaasti hetken ennen autoilua. Sitten auton nokka kohti länttä ja Vaasaa. Mitä lännemmäs ajoimme, sitä aurinkoisemmaksi sää muttui. Myös tie muuttui suoremmaksi (ja tylsemmäksi). Muutaman kerran pysähdyimme matkan varrella, yrittäen aina löytää jonkun vesistön jotta koirat saisivat vähän viilennystä.