Kilpailu arjen kelloa vastaan

Viime postauksesta onkin aikaa. Syynä ulkomaanmatka, sekä kiirettä koirien kanssa. Miten- se selviää tästä postauksesta. Olen miettinyt tämän postauksen tekoa jo jonkin aikaa. Otiskon vaihtoehtona voisi myös olla "sekalauma tai narttulauma- on siinäkin pulma!" Tai: "narttu-vai uroslauma, edut ja haitat." Mutta aloitetaanpas ihan alusta.

Muutama viikko sitten suuntasimme N kanssa Kreikkaan, Karpathoksen saarelle viikon aurinkolomalle. Koirat olivat niinkin lähellä kuin Tampereella hoidossa. Tässä huomasimme taas miten vaikeaa on A. saada koira viikoksi hoitoon, ja B. saada kaksi koiraa viikoksi hoitoon. Iso kiitos vielä Liisalle joka pelasti tilanteen! Päivää ennen matkaa ajoin S-tiimin kanssa pari tuntia Tampereelle ja takaisin. Toiset koirat olivat Sagasta todella kiinnostuneet ja Liisa kysyikin jos Saga tekee juoksuja. Vakuutin, että vasta kuukauden päästä pitäisi aloittaa. Eli ei syytä huoleen. Simo päätti heti jättää itsestään lähtemättömän vaikutuksen ja merkkasi sisälle noin neljä kertaa. Matolle. Siis urokset! Sinne koiruudet kuitenkin jäivät ja lähdimme matkaan. Viikon puolessa välissä sain Liisalta viestin, että Sagalla on alkanut juoksut. Siis miten meni näin omasta mielestä?! Onneksi oli enää muutama päivä kunnes kotiudumme eikä Simo ollut juoksuista moksiskaan.

*Hussella ja Simolla on pakkaamisen prioriteetit kohdallaan!*

Kotona pidimme koirat muutaman päivän yhdessä tavalliseen tapaan. Simo ei ollut Sagasta hirveän kiinnostunut, mutta neiti sen sijaan kävi kokoajan tyrkyttämässä itseään Simolle. Parin päivän kuluttua totesimme, ettei tästä tule mitään ja laitoimme koirat eri huoneisiin. Toinen oli meidän kanssa, ja toinen portin takana. Yöt Saga vietti portin takana, ja työpäivien aikana oli Simon vuoro. Toisena viikkona Simo alkoi olemaan todella stressaantunut ja innostunut ja kyykytti vain portin vieressä. Tätä hän teki jonkin aikaa kunnes ymmärsi, ettei portin läpi pääse.

Mutta miten lenkit? Juoksujen alussa pystyimme tekemeään lyhyen aamulenkin, hihnassa, molempien kanssa. Mutta sitten koitti taas aika ottaa molemmat erikseen. Silloin alkoi kilpailu arjen kelloa vastaan. Aamulenkeillä päätimme aina N kanssa kumpi ottaa kumman koiran, mutta iltapäivien pitkät lenkit jäivät minun harteille, N tehdessä niin pitkiä päiviä. Puolentoista viikon ajan juoksin siis töistä kotiin, käytin Simon pienellä pissalenkillä, että sai pahimmat höyryt pois, kävelin tunnin lenkin Sagan kanssa, laitoin Sagan telkien taakse, vaihdoin koiraa, ja sitten toisen tunnin lenkin Simon kanssa. Kesällä tämä varmaan toimisi paremmin, mutta kun ulkona on pimeää, sateista ja koleaa, ja haluaisi mieluuten käpertyä peiton alle kotona, alkoi nämä megapitkät ulkoilutuspäivät todella vaatia veronsa. Sisällä olin useimmiten noin kello 20 aikaan jolloin pitäisi vielä jaksaa tehdä ruokaa ja töitä. Sanomattakin selvää, että koirien treenaaminen ja talon siivous jäi toissijalle tämän ajan aikana. Monet kysyivät jos emme saisi toista koiraa hoitoon juoksujen ajaksi, mutta tosiasia on, että emme. Äitini on allerginen, appivanhemmat asuvat noin 400 kilometrin päässä ja muilla flatti-tutuilla on valmiiksi jo monta koiraa tai pentu. Tarkoitushan olisi että Simo leikataan, mutta tällä hetkellä meillä ei riitä taloudelliset resurssit siihen, eli sitä odotellessa!

*Saga ja Simo saivat Liisan koirien lisäksi leikkä Simon Peetu-veljen kanssa, sekä Peetun omistajan toisen koiran kanssa*

*Veljekset kuin ilvekset; Simo ja Peetu-veli*

Mutta ei mitään huonoa ettei hyvääkään! Simolle on tehnyt valtavan hyvää saada lenkkeillä ainoana koirana. Muuten lenkkeilemme aina yhdessä molempien koirien kanssa. Simon mielestä toiset koirat ovat aivan huiput, ja voikin lähteä koiran perään vaikka tämä olisi kiloetrin päässä. Pienimies kun on niin kovapäinen, että ei auto huudot eikä kiroilut että jättäisi muut koirat rauhaan. Simohan ei haasta riitaa, eikä ole aggressiivinen, vaan haluaa moikata ja kutsuu leikkiin. Kun kävelee molempien koirien kanssa en ole oikein saanut kunnolla puututtu tähän oikeaan aikaan, sillä Saga otta heti itseensä jos rupean räyhäämään (hänen mielestä) syyttä. Nyt kävelimme siis Simon kanssa ihmisten ja koirien keskellä vapaana, räminpurkki toisessa kädessä ja namit toisessa. Ilman räminäpurkkia täytyy vielä vähän testailla mutta muuten Simo oppi tässä ajassa ohittamaan ihmiset ja koirat nätisti, ilman hihnaa. Yllätykselliset tilanteet, jos koira tulee yllättäen vastaan enkä itse ehdi saada Simoa sivulle, ovat vielä haastavia. Mutta ehkä vielä nekin korjaantuvat. Nyt olemme ainakin päässeet ison askeleen eteenpäin.

Tällä viikolla ovat juoksut loppuneet, eikä yhteinen lenkki koirien kanssa ole koskaan tuntunut niin luksukselta kuin ensimmäinen yhteinen juoksujen jälkeen! Riitti, että kerran oli tehnyt pitkän metsälenkin eikä tarvinnutkaan kotiin tullessa vaihtaa vielä toiseen koiraan ja tehdä sama lenkki uudestaan. Ai että, mitä arjen luksusta! Toivonmukaan Simo on leikattu ennen Sagan kevään juoksuja, niin pääsisimme vähän helpommalla.

 *On se rankkaa olla viikon hoidossa!*

Tsemppiä kaikille vuoden pimeimpään aikaan!