Kesänäyttelyt korkattu! (Flattien ER & Sipoo RN)

Kesä tekee pikkuhiljaa tuloaan, ja sen mukana myös koiranäyttelyiden kesäsesonki. Meidän puolesta ulkonäyttelyt korkattiin näyttelyviikonlopulla Messilässä ja Sipoossa. Messilässä oli flattien erikoisnäyttely, johon oli ilmoitettu ennätysmäärä flatteja, 200 kappaletta! N ja Simo tulivat tietysti mukaan, ja varauduimme pitkään ja flatti-sosiaaliseen päivään. Katsoin edellisiltana sääennusteen näyttävän puolipilvistä ja noin parikymmentä astetta. Paikanpäällä sää oli kuitnekin aamuyhdeksältä siinä 20 asteen paikkeilla, ja aurinko porotti pilvettömäältä taivaalta. Sanomattakin selvää, että keskellä päivää kaikki oi sulaamispisteessä. Onneksi oli teltta, niin saimme häkin hieman varjoon, viilennysloimea tai -alustaa kun en ollut tajunnut ottaa mukaan. Tuttavia ja hienoja koiria ainakin riitii. Melkein jokaisesta näyttelyteltasta kuulu "mooi, pitkästä aikaa" ja sitten jäi suustaan kiinni. Vaikka koira ei siis pärjäisikään erkkareissa, niin tämä sosiaalinen puoli paikkaa sen hyvin.

*flatteja paikalla ainakin oli!*

Ensimmäistä kertaa en esittänyt Sagaa itse vaan yksi Harvahampaan "jengistä" hoiti tämän puolestani. Ihan hyvä niin, siinä kuumudessa Sagan häntä ei olisi liikkunut senttiäkään minun kanssani. Hän kuitenkin sai Sagan esiintymään oikein nätisti ja innostumaan juuri tarpeeksi. Tuomari tosin piti hieman pienemmistä koirista ja Saga sai tyytyä sileään ERIin sisarustensa kanssa. Tämän jälkeen otin Simon hieman kehän laidalle treenaamaan kontaktia ja sivulletuloja häiriössä, voi että kun oli vaikeaa keskittyä kun koiria pyöri siellä sun täällä! Mutta hetken kuluttua alkoi korvat jopa löytyä, ja saimme minitreenin tehtyä kunnialla läpi. Koska Sagaa ei tarvittu kasvattajaryhmässä, lähdimme ajamaan kotiin tämän jälkeen.

Seuraavaana aamuna oli vuorossa Sipoon ryhmänäyttely. Aamulla kyllä tuli kysyttyä itseltä kuka tyhmä ilmoittaa näyttelyyn erkkarin jälkeisenä päivänä... Mutta ei muuta kun auton rattiin taas! Tällä kertaa N ja Simo jäivät kotiin, sillä olin luvannut hakea Miran ja Manun mukaan. Saga ei oikein sietänyt nuoren Manun nuuskutteluja ja ärähdyksen jälkeen Manu pelasti itsensä kiipeämällä takakontista takapenkille häkkien päälle. Siellä hän sitten matkusti oikein tyytyväisenä ampumaradalle asti.

Ampumaradalla löysimme hyvän, varjoisan paikan häkeille ja asetuimme seuraamaan kehää. Tuomari Paula Heikkinen-Lehkonesella ei ainakaan ollut kiire, ja seisottikin koko rahan edestä, ja vielä vähän lisää... Sää oli onneksi hieman viileämpi kuin eilen, mutta tiesin Sagan kuitenkin läkähtyvän postimerkkikokoisessa asvalttikehässä. Paikalle tuli myös tätini ja serkkuni tsemppaamaan. Serkkuni, joka on aika taitava kuvaamaan eläimiä, sai kokeilla koirien kuvausta vaihteen vuoksi. Kaikki Sipoon kuvat (missä itse esitän) ovatkin hänen käsialaa. Mukava saada kunnon kuvia itsestä ja Sagasta kerrankin.

Yksilöarvostelu

 Viimeinen kehä

Flatteja oli ilmoitettu 18 kappaletta, josta 11 oli narttuja. Urokset kestivät vielä aika kauan, mutta flattinartuissa tuomari sai hivenen lisää vauhtia. Uroksissa Manu ja yksi toinen sai SA:n, mutta nartuissa tuomari jakeli niitä hieman avokätisemmin. Sagan vuoron tullen sää taas lämpeni ja aurinko porotti pilvetömältä taivaalta. Pistin tätini ja serkkuni himena innostamaan Sagaa, ennen kuin suuntasimme kehään. Siellä ensin tutkittiin hampaat ja rakenne, jonka jälkeen juostiin ympyrää ja edestakaisin. Olin erkkareissa himean "säästellyt" itseäni koska tiesin, että Sipoossa olisi postimerkkikokoiset kehät ja näin ollen jaksaisin ehkä itse esittää Sagan. Kuumuuden ansiosta Saga ei ravannutkaan tyypillisellä formulavauhdillaan joten esittäminen sujui oikein hyvin sen puolesta! Neiti seisoi hetken hyvin, mutta sitten tuli tylsää. Lässytys ja rapsutus auttoi onneksi tähän ja häntä nousi takaisin ylös. Tuloksena ERI1 SA. Veteraanikehän aikana Saga sai odotella häkissään, ennen kuin oli vuorossa paras narttukehä. 

PN kehässä oli, muistaakseni, viisi koiraa ja hieman ahdastahan minikehässä tuli. Juoksimme pari kierrosta ja sitten seisottiin. Tuomari tuli katsomaan ja siirsi Sagan toiseksi. Hän mietti hetken ensimmäisen koirakon ja Sagan välillä ja juoksutti sitten taas. Tämän jälkeen hän ilokseni siirsi Sagan ensimmäiseksi! rodun paras kehässä meitä oli vastassa nuorten luokan uros SNiffens kennelistä. Taas seisottiin ja juostiin ja toisen juoksukierroksen päätteeksi tuomari ojensi ROP ruusukkeen Sagalle!
Niin taitavsti oli neiti jaksanut.

Kehän jälkeen otimme palkintokuvat ja hankimme syötävää. Yllättävän nopeasti tuli kuitenkin kutsu ryhmäkehien kokoomakehään. Aluksi Saga jaksoi hyvin, mutta varsinaisessa kehässä ei mikään kikka kolmonen auttanut enään, vaan neiti seisoi häntä alhaalla ja osoitti koko kehonkielellä että nyt väsyttää ja on kuuma emmekä sijoittuneet.

*Ruokaa! Saga on oppinut että kehän jälkeen odottaa ruokapalkka häkin luona.*