Äitiysloma- parasta treeniaikaa vai harrastuksesta lomaa?

Suhteellisen usein näkee eri koiraharrastusryhmissä keskusteluja siitä, milloin on saanut ottaa "äitiyslomaa" koiraharrastuksesta. Milloin joku on ollut toko-kokeessa ja lähtenyt sieltä suoraan synnytykseen, ja milloin joku toinen on saanut jäädä tauolle harrastuksesta jo alkuraskaudesta. Tämä niin riippuu henkilöstä. Monet sanovat myös, että äitiysloma on parasta treeniaikaa, kun ei ole töitä vaan voi treenata milloin haluaa. Ja onhan tämä totta, olettaen että keho kestää sen.

Itse sain todeta Sipoon ryhmänäyttelyn jälkeen, että ulkoistan Sagan esittämisen jollekin toiselle kunnes tämä masutyyppi on saatu maailmaan (täytyyhän huipulla osata lopettaa kun kerran oltiin ROP ;) ). Tokoa olen suht hyvin voinut harrastaa näin pitkälle, kunhan en ole antanut koirien hyppiä mahan päälle. Mutta näin noin puolitoista kuukautta ennen laskettua aikaa, ovat koiratkin saaneet lomailla. Onhan se vienyt oman aikansa ennen kuin tämän jääräpään aivoihin on saatu lyötyä, että A. tokoharrastusta täytyy rajoittaa siinä missä näyttelyissä esittämistäkin, jos supistaa, vaikka siinä ei juosta yhtä paljon. Ja B. myös toko aiheuttaa liitoskipuja ja supistuksia. Kesti siis oman aikansa ennen kuin ymmärsin, että tokoon tarvitsema intensiteetti ja nopeus ei kerta kaikkiaan löydy enää kehostani, niin paljon kuin sitä tarvitaan ilman, että kärsin siitä koko illan ja luultavasti seuraavan päivän. 

Hieman tätä on auttanut se tosiasia, että Simo on leikkauksen myötä ollut treeni- ja riehumiskiellossa pari viikkoa. Minulla oli siis hyvä syy ottaa hieman taukoa intensiivisemmästä treenistä ja mietinkin, miten yhtäkkiä vointini parani ja jaksoin kävellä pidempiä lenkkejä koirien kanssa. Tulihan aivojumppaa ja jotain pientä takapihatreeniä tehtyä, mutta ei samassa kaavassa kuin yleensä. Sain oppia, että koirat kyllä pysyvät hengissä ja itsekin voi paremmin, jos ymmärtää hieman hidastaa tempoa. 

Viikonloppuna kävin hienon sään ja Simon treenikiellon lopun kunniaksi ensimmäistä kertaa pariin viikkoon treenaamassa. Koirilla oli kuitenkin sen verran energiaa ja itsekin halusin kentälle. Teimme helpohkon ja hieman lyhyemmän treenin kuin aiemmin, mutta kyllä nautimme jokaisesta minuutista! Puhumattakaan siitä ihanasta tunteesta minkä saa onnistuneen treenin jälkeen, kun koirat ovat tehneet parhaansa treeneissä ja nyt makaavat tyytyväisinä ja väsyneinä lattialla. 

Treenit suunnittelin "raskausystävällisiksi" niin, että en joutuisi turhia juoksemaan tai kumartumaan. Saga sai tehdä ohjattua noutoa ja tunnaria, jonka lisäksi harjoiteltiin ruudun luoksetulopätkää, sillä neiti on saanut päähänsä, että ruudusta tullaan seuraamaan oikealle sivulle eikä vasemmalle... Tunnari ei kumartumisen takia ollut ehkä se järkevin vaihtoehto, mutta ainakaan en joutunut juoksemaan. Saga selvisikin näistä hienosti, joskin juoksujen jälkeen on vielä hieman alakuloa havaittavissa. Tunnarissa hän on rauhoittunut paljon, ja tekee parempaa nenätyöskentelyä ainakin, kun näin kahdestaan treenataan. Jää nähtäväksi, miten kokeenomaisessa tilanteessa käy.

Simo sai vuorollaan tehdä kapulanpitoa ja noutoa vauhtipalkalla. Simo hakee hyvin ja malttaa kapulan heitossa hyvin, mutta tällaiset "raskausystävälliset" treenit näyttä sujuvan vielä hienosti. Treenikerta kerrallaan ja siinä vaiheessa, kun ei treeniliivi enää mene kiinni on kai vain lopetettava. :D Onneksi ensi viikolla alkaa kesäloma töistä ja viikon kuluttua virallinen äitiysloma. Jännää!

 *Lomalla on aikaa mökkeillä <3 *

Onko teillä lomat aktiivista treeniaikaa, vai lomaileeko koiratkin silloin?