Vesinoutoa ja hallintaa

Muiden noutajaihmisten lähtiessä sorsastamaan, me olemme keskittyneet nomeiluun näin kotosalla. Koirista huomaa heti, kun treenit ovat jääneet vähemmälle. Kun N on ollut hieman enemmän kotona iltasin, on ollut helppoa jättää lapsi hänen kanssaan kotiin, napata dummyt mukaan kun hermot menee huomionkipeisiin koiriin jotka melkein kirjaimellisesti kiipeävät seiniä pitkin. Tästä sen huomaa, että flatti tarvitsee tekemistä.

Hieman haastetta tuo koirien totaalisen eri treenitarve. Saga tarvitsisi todella paljon maltti- ja hallintatreeniä ja kiihtyy aivan liikaa nähdessään, kun toinen tekee, varsinkin veden ääressä. Simo taas tarvitsee haastetta uusissa maastoissa ja vesityöskentelyssä. Valitettavasti aika vaan ei riitä ottamaan koiria yksitellen treenaamaan. Mutta useimmiten olen ensin treenannut Sagan kanssa hallintaa ja jotain muuta, jonka jälkeen Simo on saanut tulla treenaamaan. 

Mökillä on helppo tehdä eri nomeharjoituksia, kun on koko ajan veden äärellä ja eri tyyppistä metsää löytyy ihan kulman takaa. Saimme pikku-M:n muutamaksi tunniksi mummille hoitoon, jotta pystyimme N kanssa tekemään kunnon vesitreenin molempien koirien kanssa vuorotellen.

Saga:

Sagan kanssa olemme treenanneet hallintaa veden äärellä tehden ihan perus noutoja rantaa pitkin. Saga ei kuitenkaan ole päässyt veteen. Myös seuruuta veteen päin ja rantaviivan mukaan olemme tehneet, josta veteen päin tuuppaa olemaan todella haasteellista neidille. Kun vire hieman laski, ja noudot sujuivat maalla ilman, että Saga oli lähdössä veteen koko ajan teimme pienen kaksoismarkkeerauksen, josta toinen dummy oli maalla ja toinen heitettiin veteen. Saga sai noutaa maalla olevan ja itse hain vedessä olevan. 

Kerran neiti meinasi kaksoismarkkeerauksessa karata veteen, mutta muuten tämä toimi yllättävän hyvin, kun pohjalla oli toimivat perusnoudot ja hallinta tehtäviä! Neiti tosin kiihtyy nollasta tuhanteen heti vettä nähdessä, että vielä on paljon töitä edessä. Kevään nome koulutuksen jälkeen olen kuitenkin aina pyrkinyt siihen mitä kouluttaja vinkkasi, että kuumenevan koiran treenit pitää aina lopettaa siihen, että koira on rauhallinen. Tähän olen pyrkinyt Sagan kanssa ja se on mielestäni auttanut paljon.

Simo:

Simolle tehtiin perus taipparinoutoja veteen. Jää turhan paljon heittäjään kiinni ja sitä olemme pyrkineet treeneissä saamaan pois. Lisäksi olen vahvistanut pitoa matalassa vedessä, Simon helposti tiputtaessa dummyn rantaviivaan.

Tämän lisäksi sain havahduin siihen, että meidän mökin rannalla olevan kaislikon voisi hyvin hyödyntää vesinoutoon (En itse ymmärrä miten en ole tätä aikaisemmin tajunnut...). Tuumasta toimeen. Simo sai harjoitella markkeerauksia kaislikon läpi. Minä ja Simo seisoimme siis rannalla, josta oli pieni uintimatka suht tiheään kaislikkoon. Kaislikko oli pari-kolme metriä leveä, jonka läpi uitua pääsi avoveteen.

N heitti dummyn markkeerauksena kaislikon takana ja minä lähetin Simon noutoon. Ensimmäisellä kerralla jäi kaislikon sisäpuolelle eikä ymmärtänyt uida läpi, mutta pienellä avulla N:ltä hän ymmärsi jutun jujun, ja jo toinen nouto sujui varmemmin. Itseluottamusta tuossa koirassa kyllä on, kunhan ymmärtää tehtävän. Palautus sujui Simon mielestä helpomman tien kautta, eli kaislikkoa kiertäen. Tätä sitten treenasimme vielä, jotta saisimme suoraviivaiset palautukset. Simo tekee nomehommia todella kivasti, rauhallisesti mutta suurella itseluottamuksella. Harmi vaan, ettei ohjaaja oikein osaa kehittää sitä. Jos löytäisimme jonkun, joka voisi auttaa meitä ALO luokan treenaamisen alkuun, olisi minulla varovainen toive startata joskus metsästyskokeissa Simon kanssa.

Muuten olin todella tyytyväinen molempien korien tekemiseen. Saga pysyi hanskassa ja teki mitä pyydettiin ja Simo ymmärsi hyvin uuden tehtävän. Hellepäivinä vesitreeni on sitä paitsi mitä parhain treenimuoto, kun ei pysty lähtemään pitkälle lenkille väsyttämään koiria.

Mitkä asiat ovat sinun mielestäsi erityisen tärkeitä rakentaa ja treenata taippareiden jälkeen, kokeita silmällä pitäen?

Kotka KV vauvan kanssa

Vuodessa on muutama näyttely josta on tullut meille perinne. Niihin on vain pakko päästä, oli se tuomari sitten kuka tahansa. Kotkan Ruusu kuuluu näihin näyttelyihin. Olimme jo raskausaikanani laskeneet, että vaikka M syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen, ehtisimme kuitenkin mukaan näyttelyyn. M syntyikin hieman etuajassa, joten nyt saimme suunnitella näyttelyyn lähtöä kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Valitettavasti N joutui olemaan töissä näyttelypäivänä, mikä aiheutti minulle hieman lisäjännitystä. Emmehän olleet vielä koskaan matkustaneet niin kauas M kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada koira ja kaikki tavarat mukaan... Onneksi sain serkkuni, M kummitädin, sekä oman tätini mukaan avuksi ja lisäkäsiksi!

Näyttelyä edeltävä yö ei ollut siitä parhaasta päästä, meidän minityypin antaessa vanhempiensa nukkua komeat kaksi tuntia yöunta... Onneksi olin pakannut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, muuten olisi varmaan kaikki unohtunut. Silmät ristissä kävin vielä aamulla pakkauslistan ja sääennusteen läpi. Vaikeinta oli tietää miten paljon ja mitä vaatteita pakata mukaan M:lle, kun hänelle tulee helposti kylmä. 

Simo sai tällä kertaa jäädä kotiin ja pakkasin itseni, vauvan, Sagan ja kaikki tavarat autoon. Kotkassa totesin, että olin turhaan pakannut haalarin ja lapaset mukaan M:lle. Paikan päällä oli täysi aurinko ja varmaan lähemmäs 30 astetta kuuma. Onneksi Marko ja teltta oli mukana, jotta saimme häkit ja vaunun hieman varjoon. Telttoja oli kuitenkin niin paljon kun saavuimme paikalle, että saimme paikan aika kauas kehästä. Hieman joutui siis juoksemaan edestakaisin ja varomaan telttanauhoja kehään mennessä. Onneksi tätini oli mukana pitämässä M silmällä, kun itse seurasin kehää, ja serkkuni oli kehän laidalla kuvaamassa. Kuumuden takia M nukkuikin melkein koko päivän läpi, heräsi vain muutaman kerran syömään. 

Flattien tuomarina toimi Satu Ylä-Monen, ja paikalle oli ilmoitettu 18 flattia. Juuri kun flattinartut olivat alkamassa, M heräsi ja halusi ruokaa. Onneksi tuomari otti tauon ennen narttujen arviointia, jotta vältyimme M:n nälänhuudolta. Narttuja oli kuitenkin sen verran vähän, että Harmia esittänyt junnuhandleri sai esittää Sagan kokoomakehässä. Yksilöarvostelussa otin neidin itse kehään. 

*Hihnan korjaaminen kesken kehää...*

Oli kyllä niin hauskaa esittää Saga itse pitkästä aikaa! Neitikin oli iloisella tuulella kuumudesta huolimatta ja esiintyi oikein edukseen. Seisotin, juoksimme ympyrää ja edestakaisin. Juoksussa Sagalla oli jopa niin kiire, ettei handleri meinannut pysyä perässä. Oli jopa niin kivaa, että hihna meni pokki kun handleri oli menossa yhteen suuntaan ja Saga toiseen! Tuli sitten hieman kiire solmia se yhteen kesken kehää...

Hieman jännitti tulos, sillä Sagalla on alkanut aivan jäätävä karvanlähtö. Koitin pehmentää turkkia hoitoaineella edellisiltana, mutta karva ei mitenkään ollut parasta laatua. Taisi kuitenkin kelvata tuomarille ollessamme VAL ERI 3 SA. Paras narttukehässä olimme niin ikään kolmansia. 

Arvostelussa oli maininta Sagan vaaleahkosta silmistä ja kapeasta alaleuasta, mutta muuten neiti liikkui hyvin, oli hyvin kulmautunut ja turkki oli siisti(!).

Esitimme vielä Harvahampaan kasvattajaryhmän (harjoittelematta kertaakaan ennen...) joka oli ROP ja sai kunniapalkinnon. Emme kuitenkaan jääneet ryhmiin. 

Kehän jälkeen koitimme pakata tavarat, jotka olin väsymyksessäni levittänyt sinne tänne ja kävimme ostamassa treeninameja Sagalle ja Simolle. Juuri ennen kotiinlähtöä M uhkasi herätä, mutta totesin että hän kyllä nukahtaa autossa uudestaan. Pakkasimme siis itsemme, Sagan ja tavarat autoon ja lähdimme kotiinpäin. Eiköhän minityyppi kuitenkin herännyt nälkäisenä, kun heitin tätini ja serkkuni kotiin. Tästä opimme; syötä aina lapsesi kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä! ;)  

Muuten päivä oli mukava, ja sujui hyvin kiitos apujoukkoni. Yksin olisi ollut hieman vaikeaa saada kaikki tavarat, vaunu ja Saga mukaan. Mukavaa oli olla taas itse kehässä ja päästä vähän kotoa pois juttelemaan koiraa!