Kotka KV vauvan kanssa

Vuodessa on muutama näyttely josta on tullut meille perinne. Niihin on vain pakko päästä, oli se tuomari sitten kuka tahansa. Kotkan Ruusu kuuluu näihin näyttelyihin. Olimme jo raskausaikanani laskeneet, että vaikka M syntyisi vasta lasketun ajan jälkeen, ehtisimme kuitenkin mukaan näyttelyyn. M syntyikin hieman etuajassa, joten nyt saimme suunnitella näyttelyyn lähtöä kolmiviikkoisen vauvan kanssa. Valitettavasti N joutui olemaan töissä näyttelypäivänä, mikä aiheutti minulle hieman lisäjännitystä. Emmehän olleet vielä koskaan matkustaneet niin kauas M kanssa, ja sitten pitäisi vielä saada koira ja kaikki tavarat mukaan... Onneksi sain serkkuni, M kummitädin, sekä oman tätini mukaan avuksi ja lisäkäsiksi!

Näyttelyä edeltävä yö ei ollut siitä parhaasta päästä, meidän minityypin antaessa vanhempiensa nukkua komeat kaksi tuntia yöunta... Onneksi olin pakannut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, muuten olisi varmaan kaikki unohtunut. Silmät ristissä kävin vielä aamulla pakkauslistan ja sääennusteen läpi. Vaikeinta oli tietää miten paljon ja mitä vaatteita pakata mukaan M:lle, kun hänelle tulee helposti kylmä. 

Simo sai tällä kertaa jäädä kotiin ja pakkasin itseni, vauvan, Sagan ja kaikki tavarat autoon. Kotkassa totesin, että olin turhaan pakannut haalarin ja lapaset mukaan M:lle. Paikan päällä oli täysi aurinko ja varmaan lähemmäs 30 astetta kuuma. Onneksi Marko ja teltta oli mukana, jotta saimme häkit ja vaunun hieman varjoon. Telttoja oli kuitenkin niin paljon kun saavuimme paikalle, että saimme paikan aika kauas kehästä. Hieman joutui siis juoksemaan edestakaisin ja varomaan telttanauhoja kehään mennessä. Onneksi tätini oli mukana pitämässä M silmällä, kun itse seurasin kehää, ja serkkuni oli kehän laidalla kuvaamassa. Kuumuden takia M nukkuikin melkein koko päivän läpi, heräsi vain muutaman kerran syömään. 

Flattien tuomarina toimi Satu Ylä-Monen, ja paikalle oli ilmoitettu 18 flattia. Juuri kun flattinartut olivat alkamassa, M heräsi ja halusi ruokaa. Onneksi tuomari otti tauon ennen narttujen arviointia, jotta vältyimme M:n nälänhuudolta. Narttuja oli kuitenkin sen verran vähän, että Harmia esittänyt junnuhandleri sai esittää Sagan kokoomakehässä. Yksilöarvostelussa otin neidin itse kehään. 

*Hihnan korjaaminen kesken kehää...*

Oli kyllä niin hauskaa esittää Saga itse pitkästä aikaa! Neitikin oli iloisella tuulella kuumudesta huolimatta ja esiintyi oikein edukseen. Seisotin, juoksimme ympyrää ja edestakaisin. Juoksussa Sagalla oli jopa niin kiire, ettei handleri meinannut pysyä perässä. Oli jopa niin kivaa, että hihna meni pokki kun handleri oli menossa yhteen suuntaan ja Saga toiseen! Tuli sitten hieman kiire solmia se yhteen kesken kehää...

Hieman jännitti tulos, sillä Sagalla on alkanut aivan jäätävä karvanlähtö. Koitin pehmentää turkkia hoitoaineella edellisiltana, mutta karva ei mitenkään ollut parasta laatua. Taisi kuitenkin kelvata tuomarille ollessamme VAL ERI 3 SA. Paras narttukehässä olimme niin ikään kolmansia. 

Arvostelussa oli maininta Sagan vaaleahkosta silmistä ja kapeasta alaleuasta, mutta muuten neiti liikkui hyvin, oli hyvin kulmautunut ja turkki oli siisti(!).

Esitimme vielä Harvahampaan kasvattajaryhmän (harjoittelematta kertaakaan ennen...) joka oli ROP ja sai kunniapalkinnon. Emme kuitenkaan jääneet ryhmiin. 

Kehän jälkeen koitimme pakata tavarat, jotka olin väsymyksessäni levittänyt sinne tänne ja kävimme ostamassa treeninameja Sagalle ja Simolle. Juuri ennen kotiinlähtöä M uhkasi herätä, mutta totesin että hän kyllä nukahtaa autossa uudestaan. Pakkasimme siis itsemme, Sagan ja tavarat autoon ja lähdimme kotiinpäin. Eiköhän minityyppi kuitenkin herännyt nälkäisenä, kun heitin tätini ja serkkuni kotiin. Tästä opimme; syötä aina lapsesi kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä! ;)  

Muuten päivä oli mukava, ja sujui hyvin kiitos apujoukkoni. Yksin olisi ollut hieman vaikeaa saada kaikki tavarat, vaunu ja Saga mukaan. Mukavaa oli olla taas itse kehässä ja päästä vähän kotoa pois juttelemaan koiraa!