Nuorten koirien katselmus

Edellisenä vuonna olin Simon kanssa flattikasvattajien järjestämässä nuorten koirien katselmuksessa. Katselmukseen saa osallistua nuoret, 2 vuotiaat tai alle, flatit. Siellä käydään läpi eri rasteja, jossa tarkastetaan muun muassa koiran riistavietti, noutohalu, reagointi laukaukseen ja ulkomuoto. Periaatteessa kaikki taippariin liittyvät osat plus ulkomuoto arvostelu. Jokaisella rastilla saa myös käytännön treenivinkkejä kotiin. Tapahtuma oli niin mukava edellisellä kerralla, että päätin tänä vuonnakin lähteä, kun vielä on Simo iän puolesta mahdollisuus. Niinpä pakkasimme auton ja lähdimme koko perhe erittäin sateisena sunnuntai aamuna ajelemaan kohti Koriaa. Vettä tuli, kun saavista kaataen, mutta onneksi sade hellitti hieman päivänmittaan. 

Edellisenä vuonna emme olleet treenanneet Simo kanssa juuri lainkaan eikä yhteistyö oikein toiminut. Tehtävät Simo kuitenkin hoiti huolella, ja esimerkiksi hakuruutu tyhjennettiin nopeasti. Tänä vuonna toivoin parempaa yhteistyötä ja tottelevaisuutta, olemmehan treenanneet sitä tokossa. Tiesin, että jos jokin on epävarmaa, se on riistan nosto ja käsittely johtuen siitä, että emme ole juurikaan treenanneet riistalla.

Simolla oli kierrokset aika korkealla kuullessaan laukauksia ja nähdessään muut koirat mikä ihmetytti, sillä hän on yleensä todella rauhallinen tällaisissa tilanteissa. Tein muutaman kontaktiharjoituksen ja koitin saada hänet kuulolle ennen kuin suuntasimme kohti ensimmäistä rastia.

Aloitimme vesinoudolla, jota olemme kesällä hieman treenanneet. Rastin vetäjä kysyi miten Simo noutaa vedestä ja kehuin reipasta veteenmenoa ja noutohalua. Kerroin, että palautuksia vielä täytyy hioa sillä dummy tai riista usein jää rantaveteen, mutta muuten tämä toimii hyvin. Annoimme Simon katso lokkia ja heitimme noutoon vähän matkan päähän veteen. Pienen mietinnän jälkeen Simo meni veteen (jyrkkä ranta ilmeisesti ihmetytti), otti lokin ja palautti sen matalaan veteen rantaviivalle. Tässä minun hyväkäytöksinen nuori herrani alkoi nyppiä lintua ja lopuksi merkkasi sen päälle! Olin aivan ymmälläni sillä Simo ei ole koskaan ennen tehnyt mitään sen tapaista. Kielsin jyrkästi ja otin linnun pois. 

Toinen nouto heitettiin syvemmälle ja Simo eteni suoraviivaisesti sen luo. Vaihtoi otetta linnusta pari kertaa matkan aikana, mutta ui muuten suoraviivaisesti takaisin. Lokki jäi kuitenkin matalaan veteen, eikä Simoa hirveästi kiinnostanut tuoda sitä lähemmäs. Näin siis hyvin vedestä noutava flattini esitteli taitomme... Kommenttina saimme, että mukava koira mutta hieman kukkoilevalla päällä. Tätä kukkoilua on kyllä ollut kotonakin lenkeillä havaittavissa, varsinkin Simon opittua, että vaunulenkeillä tai lapsi kantorepussa en pysty samalla tavalla uuttumaan hänen tekemisiinsä. Nyt pitäisi siis saada tyyppi palautettua takaisin maan pinnalle. 

Vesinoutokatastrofin jälkeen oli vuorossa markkeeraus ja hakuruutu. Ennen rastille pääsemistä oli suht pitkä odottelu, jossa Simon kierrokset nousivat vielä enemmän. Hän rupesi piippaamaan eikä millään malttanut istua paikallaan. Markkeeraukset tehtiin dummeilla ja niistä Simo selvisi täydellisesti. Nouto onnistui ja palautti suoraan käteen. Kakkosmarkkeerauksessa oli aikeissa vaihtaa dummya, mutta sain pysäytettyä. Tämän jälkeen tosin Simon viimeinen ruuvi taisi löystyä ja hän juoksenteli sinne tänne ymmärtämättä mitä piti tehdä. Kutsuin takaisin ja Simo sai noutaa toisen dummyn jotta pääsisi takaisin peliin.

Hakuruudussa Simo reagoi tarkasti ampumiseen. Löysi linnut hyvin, mutta jäi hieman miettimään mitä sille linnulle oikein piti tehdä. Kahden noudon jälkeen alkoi juoksennella ympäri hakuruutua noutamatta mitään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudestaan. Pienellä avulla Simo nouti seuraavat kaksi lintua. Yhteistyö meillä siis toimi hyvin, mutta linnut ihmetyttivät. 

Mietin miten ihmeessä Simo rupesi juoksennella tuolla tavalla, kun yleensä etsii tehokkaasti ruudun läpi. Ruokatauon aikana laitoin Simon autoon lepäämään. Tauon jälkeen minulla olikin paljon rauhallisempi ja kuuliaisempi koira kuin ennen. Olen niin tottunut, että Sagan kierrokset nousevat metsässä ja Simo on rauhallisen tarkkaavainen, etten oikein ymmärtänyt miten kierroksilla Simo oli ennen taukoa. Ilmeisesti tämä aiheutti ylimääräisen juoksentelemisen ja riistan nyppimisen mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt. 

Jäljellä minulla oli mukanani se "tavallinen" kuuliainen Simo. Teimme motivoidun taipparijäljen jossa Simo ensin eteni niin kovalla vauhdilla, että juoksi ensin kanin ohi mutta palasi sitten sen luokse ja nouti suoraviivaisesti sen takaisin suoraan käteeni. 

Tänä vuonna meillä toimi yhteistyö, mutta riistankäsittely vuorostaan tökki. Ainahan täytyy löytyä jotain treenattavaa...! Päivä oli kuitenkin todella opettavainen minulle, että Simo voi mennä näinkin korkeille kierroksille metsässä, kun ympärillä tapahtuu. Muuten olin tyytyväinen koiraan ja varsinkin siihen, että yhteistyö toimi niinkin hyvin. Kunhan saisimme riistaa ostettua, suuntaamme ampumaradalle treenaamaan malttia ja riistan käsittelyä, jotta voisimme keväällä mennä taippareihin. 

Miten teidän syksynne on lähtenyt käyntiin?

Laatuaikaa tokoillen

Äitiysloma on parasta aikaa treenata koiria, sanotaan. Kun vauva nukkuu, äidit treenaavat koiria. Niin, jos se vauva nukkuisi... Meidän tokotreenit ovat jääneet vähäiseksi koska pikku-M ei ole halunnut nukkua öisin, eikä päivisin. Nyttemmin yöt ovat onneksi alkaneet sujua paremmin, mutta päiväunet jäävät helposti lyhyiksi heti kun vaunut ovat paikallaan. Tästä syystä tuntui mielettömän luksukselta, kun hallikausi ja yhteiset treenit treeniporukan kanssa taas alkaa. Sain pakata koirat autoon ja tokoilla rauhassa koko illan, pikku-M:n jäädessään kotiin isänsä kanssa. Koska kyseessä oli ensimmäinen treenikerta muutamaan viikkoon ja ensimmäinen hallikerta otimme aika rauhallisesti koirien kanssa. Koitimme pitää hauskaa ja vireen korkealla. 

Simo teki takaapäätreeniä muun muassa peruuttaen A-esteelle. Tätä pitäisi tehdä paljon enemmän, sillä Simo heittäytyy helposti hieman laiskaksi sen asian suhteen. Ensiksi Simo ei millään halunnut peruttaa, mutta monen toiston jälkeen hän sai ideasta kiinni, ja alkoi nostella takajalkoja oikealla tekniikalla.

Tämän jälkeen teimme siirtymisiä ja kontaktia. Simosta huomasi heti, että hallissa on eri häiriöitä kuin ulkona. Tämän lisäksi treenikaverimme treenasi samaan aikaan omaa koiraansa, joka oli Simolle aluksi iso häiriö. Palkkasin tiheästi alussa joka kontaktinotosta, joka auttoi Simoa muistamaan mitä treenikentällä oikein piti tehdä. Häiriöherkkä hän oli vieläkin, mutta kontakti ja keskittyminen pysyi paremmin tehtyämme tätä muutaman kerran. 

Olen pyrkinyt palkkaamaan Simoa enemmän lelulla ja leikillä namien sijaan koska huomaan, että Simo palkkaantuu niillä paremmin. Hieman oppimista siinä on ollut itselle ollessani tottunut, että Sagalle ei kelpaa muu kuin nami. Mutta pikkuhiljaa meikäläinenkin kai oppii ja Simosta huomaa, että vire pysyy paremmin yllä, kun saa leikkiä palkaksi.

 

Sagalle vähäinen treenimäärä on tehnyt oikein hyvää, sillä motivaatio ja innokkuus on noussut paljon. Korkeampi vire on aiheuttanut muun muassa sen, että seuruussa takapää ei ihan pysy mukana vaan avautuu sivulle koska odottaa niin kovasti palkkaa. Niinpä keskityimme ensiksi Sagan kanssa käännöksiin ja seuruun asentoon. 

Kokonaisina liikkeinä teimme luoksetuloa ja ohjattua noutoa. Luoksetulossa on hieman alkanut ennakoimaan pysähdystä, joten täytyy ottaa enemmän läpijuoksuja. Ohjatussa noudossa ohjaaja näytti ensimmäisen noudon aivan liian isolla käsiavulla, jolloin koirakin, ihan oikeutetusti, juoksi 90 astetta oikealle etsien jotain noudettavaa. Ohjaajan saatua kädet ja avut hallintaan, Saga nouti hyvällä vauhdilla innolla, joskin neidin mielestä liike loppuu heti siihen, kun hän on antanut kapulan suustaan pois. Muutaman kerran teimme vain loppuosan liikkeestä ja pidensin odotusaikaa lopussa, jolloin lähti heti sujumaan paremmin. 

Molemmista koirista huomasi treenaamattomuuden siten, että tekivät mitä pyydettiin, mutta vähän sinnepäin ja suurin piirtein. Millimetrintarkkuudesta täytyy aina huomauttaa. Mutta muuten sekä koirilla, että ohjaajalle jäi hyvä mieli ja motivaatio tulevasta hallikaudesta ja nauttivat täysin siemauksin yhdessä tekemisestä!

Onko teidän hallikautenne jo alkanut? Onko sinulla antaa vinkkejä takapään käytön treenaamiseen? Otamme mielellään eri liikeideoita vastaan!